torstai, 21. marraskuu 2019

Vasemman käden myrkky

Pahoilla ja jonkun vapautta rikkovilla väärillä teoilla, tai perversioilla ei voi takoa hyviä hedelmiä. Ns. seksuaalimagian ”tie” ei johda päämäärään. Se ei ole todellista henkisyyttä, vaan henkiseltä tieltä huomaamattaan etääntyneiden ja pudonneiden sielujen maahan sitova harrastus, joka näkee maailman vääristyneesti ja sen oikeutuksen tuntu syntyy näkökulmaan sitoutumisesta. Se synnyttää tietynlaisen tavan havaita maailma ja tuo tapa on saastuneisuudestaan johtuen vain osaan yltävä. Siksi sen synnyttämä ja vähitellen vahvistama näkökulma synnyttää osittain itse tiensä oikeutuksen tunnun.

Se että esimerkiksi vamacharatantrikko, tai satanisti itse sanoo olevansa jonkin erityisen ja ainoan olennaisen suunnan edustaja, ei tietenkään tarkoita mitään. Itse julistettu arvio oikeutuksesta on aivan yhtä huono peruste, kuin uskovaisen vetoaminen Raamatun auktoriteettiin. Se kehitys mitä saavutetaan on lähinnä silmänlumetta, sillä se johtaa lopulta syvemmälle materian vastakohtien pariin. Ajoittainen perversioiden rituaalinen, tai muu suorittaminen vapautumisen saavuttamiseksi ei ole mahdollista. Se johtaa alitajunnan ”maallisen osan” avartumiseen ja hetkelliseen tasapainon tunteeseen, jolla on kuitenkin ehto: Perversiota on suoritettava ajoittain, ja niiden voimaa ja intensiteettiä lisättävä vähitellen, jotta sama vaikutus saavutetaan. Niistä muodostuu ulkoinen sielunrakenne josta ollaan riippuvaisia, eivätkä ne siksi ole oikeita puhdistajia. Myös jotakin olennaista katoaa huomaamatta…

Tämänkaltaisten teiden sanomalle on tyypillistä, että osia niistä on salailtava ja opista on kerrottava peitetysti, epäselvästi ja vähitellen, jotta kirkasotsainen oppilas huomaamattaan sitoutuu sanomaan yhä syvemmin. Hänen edetessään turtumisen tiellä, syntyy muodostettu totuus, jonka voi nähdä ainoastaan sitoutumalla toiminnallisesti sen moraalisesti saastuneeseen ”ulosheitettyyn” näkökulmaan. Hämääminen, perinteisen viisauden päälaelleen kääntäminen ja epäselvyys leimaa vasemmankäden Luciferteitä, jotka johtavat vähitellen inhimillisen herkkyyden rappeutumiseen. Ihminen saavuttaa perversioiden avulla tietynlaatuista itsetuntemusta, mutta ei ole siihen vielä moraalisesti kypsä ja käyttää saavutetun kyvyn egon kehittämiseen ja halujen lisäämiseen. Halut eivät ole mielen perustassa valmiina, vaan karkeutumisprosessi synnyttää niitä pilviin nousevan vakiintumistason nousun myötä lisää. Ts. ihminen ei kurkista olemuksensa perustaan, vaan sivulle kehittyneeseen paiseeseen, jota korkeaksi kehittynyt tottumusvakiintumistaso ja sen sublimoiminen ruokkii.

Vahva merkki kuitenkin johdattaa tälle tielle astunutta, vähitellen kokonaan keinotekoisen ehtonäkökulman sisään astuvaa ihmistä: Vasemman käden harjoituksia tehnyt näkee nimittäin selvästi, että itsetuntemus lisääntyy irstautta, tai perverssiyttä sisältävien harjoitusten avulla: etsijä pääsee pureutumaan syvemmälle havaintojensa ja tiedostamattomien mielensisältöjen taakse. Tämä perustuu siihen, että kun mieli totutetaan kohtaamaan karkeita ”kiellettyjä” asioita, niistä tulee lopulta turtumuksen myötä arkipäiväisiä: Tämän seurauksena ihminen oppii rauhallisesti katsomaan myös aikaisemmin piilotettua sisäistä raadollisuuttaan moralisoimatta, ilman hyvän ja pahan inhimillisyyden perustassa olevaa luonnollista ja vaivalla hankittua omatuntopuskuria, ja näin typistää alitajuista tajunnan osuutta. Karkeat ja pahat teot aikaansaavat kuitenkin huomattavaa epäherkkyyttä ja hienoviritteisten asioiden olennainen havaintokyky menetetään. Koska herkkyyden menettämisen havaitsemiseen tarvitaan juuri sitä itseään, eli herkkyyttä, etsijä ei enää tiedä ja näe mitä menettää. Hän ei edes välitä siitä sillä herkkyyden käytössä olevat aivo-osa-alueet korvautuvat vähitellen kylmällä käytännön älyllä ja muistitietokyvyllä, jolloin kapasiteetti lisääntyy vallan, pätemisen ja voiman tavoittelua varten. Siksi vasemmankäden lucifertien kulkijoita leimaa usein tuo kylmä karismaattinen laskelmoivan älykkyyden voimakas synkkä muoto, josta kuitenkin lopulta puuttuu täysin olennainen herkkyys. Turtuminen pahaan, jolla itsetuntemusta saavutetaan, on samalla Lucifertien kulkijan herkkyyden tuhoaja. Tämä vapauttaa voimaa kahdesta syystä: 1. Turhia mieliharmeja ei havaita ja potentiaalia ja aikaa säästyy. 2. Koska itsetuntemus lisääntyy, älynkäyttö järjestyy uudelleen. Kylmä saatanallinen egoäly, joka myöhemmin tuhoaa kantajansa, on muodostunut.

Kun tietä kuljetaan syvemmälle ja vasemman käden harjoitusten tarve vähitellen vahvistuu, viattomuuden kohtaaminen ei enää aiheuta rakkauden ja huolenpidon tunnetta, vaan sen tuhoamisen himoa. Vähitellen pyhän kohtaaminen ei aiheuta kunnioituksen ja arvostuksen tunnetta, vaan halua liata ja häpäistä. Tämä on liian varhain herätetyn likaisen itsetuntemuksen kova hinta, sillä edellä mainitusta asioista avautuva portti pysyy suljettuna ja perversioiden harjoittaja vähättelee voimakkaasti sen merkitystä. Hänen jäljelle jäänyt, vääristynyt ja kuihtunut näkökulmareservinsä ei sitä tunnista. Muuntunut ärsyyntyminen pyhistä asioista aktivoituu vasemman käden harjoitusten arkipäiväistymisen myötä vähitellen, lisäten otettaan lopulta mainittuun voimakkuuteen saakka.

Tämänkaltaiselle tielle eksyminen on äärimmäisen ymmärrettävää. Elämme ajassa, jolloin aurinko ja kuu eivät ole tasapainossa. Ts. Positiivisia asioita painotetaan niin paljon, että ajallemme tyypilliset negatiiviset tunteet ovat hautautuneet mieleen ja vaikuttavat usein pinnan alta käsin paineena. Tämä muuttaa henkisyyden vastenmieliseksi teeskentelyksi, ulkokuoreksi joka on liimattu sisäisen piilotetun raadollisuuden päälle. Rehellinen etsijä joka edistyy tiellään, havaitsee tämän. Tällöin tarjolla on vaara luulla, että alitajuntaa haudattua materiaalia voi käsitellä ja työstää pahan toiminnan avulla: Tämä kyllä johtaa tajunnan tietynlaiseen avautumiseen, mutta samalla syntyy jotakin muutakin… Menetetään huomaamatta jotakin keskeistä…

Miksi halujen toteuttamisen tie vie jotakin olennaista pois pitkällä tähtäimellä? Sen lisäksi että syntyy aikaisemmin mainittua vaivihkaista turtumusta, syntyy halujen ruokkimista. Vastakohtaansa sidotuilla halulla on kahtiajakautunut luonne: Ne elävät tiedostamattomuudesta (kuten sanottu, tämän vasemman käden tien kulkija pyrkii ratkaisemaan tekemällä pahoja ”kiellettyjä” tekoja, ja näin nostamamaan alitajunnan esiin, tietoisuuden puolelle) mutta kasvavat toteuttamisesta, jolloin toteuttajasta tulee huomaamattaan niiden orja, joka on täynnä kärsimyskykyä, ajoittain ilmenevää voimakasta tyytymättömyyttä, vihaa ja jatkuvaa epäherkkyyttä. Samalla syntyy riippuvuus, sillä se kylmä rauha jonka paha teko tai irstaus tuottaa, kestää vain aikansa ja toistoa, sekä intensiteettiä on lisättävä vähitellen! Näin vasemman käden tien kulkija kulkee yhä syvemmälle, kohti pohjaa, eikä häntä voi juuri auttaa, sillä hän tulkitsee auttamisyritykset ja auttajan näkemyksen vääristyneesti, vähättelyn, liioittelun ja muuntamisen linssin läpi sillä luonteenomaisella tavalla, joka on egon ja todellisuuden narsistisesta yhteenliittymästä seurauksena.

Vastakohtansa ilmenemiseen sidotut halut on tarkoitus ylittää, sillä ne ylläpitävät sitä kärsimyskykyä, jota niillä pyritään lääkitsemään.  Suurempaan toistoon ajautuneen toteuttajan elämän fokus vaihtuu vähitellen pois ydinhenkisyydestä, kohti kasvanutta haluluontoreserviä, johon henkilökohtainen valta, vääristynyt itsearvostus ja tunnustuksensaamisenhalukin kuuluvat. Ihmisen todellinen tehtävä on paitsi oppia tiedostamaan alitajuntansa siten, ettei sekoita sivulle kehittynyttä paisetta alitajuntaan, myös ajaa haluluonto alas. Se ei onnistu, mikäli haluja piilotellaan alitajunnassa, kuten useissa väärän hyvyyden teissä tehdään, tai toisessa ääripäässä vasemman käden teissä: sitä ruokitaan ja näin syntynyttä voimakasta ja vastavaikutustaan odottavaa elämäntuskapainetta sublimoidaan yhä uusiksi ja karkeammiksi haluiksi. Haluluonto on kuin kasvi: se kasvaa, kun saa kasteluvettä ja muuttaa huomaamatta näkökulmaa kun herkkyys karkeuden lisääntymisen myötä katoaa. Samalla kun voimistuva haluluonto tekee elämästä tuskaisaa, se sitouttaa helpotuksen etsimiseen väärästä keinosta. Loppukehityksen tulos on senkaltainen, ajoittaisen pahuuden töistä riippuvainen sielu joka lausuu elokuvassa: ”Miss Peregrine's Home for Peculiar Children” Mr Barronin suulla: ”Enkö näytä mieheltä, joka on kolunnut maapallon, etsien vielä yhtä syötävää silmää, toivoen saavansa tarpeeksi ihmisyyttä palatakseen tutkimustensa pariin”: Ihminen pyrkii pitämään itsensä normaalina ulkoisten sieulunrakenteiden avulla, ja on sidottu niiden ajoittaiseen toistamiseen. Samasta asiasta on kyse mm. ”sarjamurhaajavietissä”, jonka haltija on sublimoinut haluluontonsa yhdeksi äärimmäisen teon vietiksi ja on tuomittu etsimään ajoittaista ”helpotusta” suureen elämäntuskaansa ja antihavaintoherkkyyden kehittämään valtavaan tylsyyden tunteeseen. Hän on kuitenkin huomaamattaan kierteessä: se äärivinoutunut ”nautinto”, jolla tuskaa pyritään poistamaan, on myös tuskan aiheuttaja ja syy.

Haluista kieltäytyminen, ilman että muodostuu ulkoisia sielunrakenteita, on vaikeaa. Se on kuitenkin ainoa keino todellisen vapautumisen, viisauden ja tiedon saavuttamiseksi. Vähitellen huomaamattaan raaistuva filosofinen satanisti, seksuaalimagiairstailua harrastava saatananpalvoja, tai libidollaan kyltymätöntä Erosta ruokkiva aisti-iloharhautunut  tantrikko tekee päinvastoin: hän kehittää itseensä paiseita, saavuttaakseen rohkeuden katsoa sisäänpäin ja kokeakseen helpotusta osittain omilla toimillaan aiheuttamastaan tuskaisesta olosta. Hän on kierteessä ja kiertää pyörää kiihtyvällä vauhdilla. Hänen kohtalonsa on jäädä. Kyseisen magian harjoittaja ei ole vielä valmis lähtemään jälleensyntymien pyörästä, mutta tietämättään hän on astumassa myös suuren tulevan lisäkärsimyksen polulle. Itse hän näkee vain suuren tulevaisuuden... Myyttisesti ilmaistuna kyseinen materian palvoja on hävinnyt taistelun vaarallisella kuudennella tunnilla. Tässä taistelussa on kaksi mahdollisuutta. Joko yhdistyä Osirikseen, tai käärmejumala Meheniin. Meheniin yhdistyneet eivät voita seuraavaa koetusta, eli Apepia, vaan se nielaisee syvälle materian syöveriin. Kyseessä on edeltävä valinta ja sitä seuraava syy:

Etsijän tiellä tulee vastaan kohta, jossa ollaan tyytymättömiä saavutettuun. Ihminen on kiusauksen äärellä. Epäselväselvyydellään ja näkökulmasidonnaisilla ainutlaatuisuuslupauksillaan kiehtova oppi jossa luvataan paljon, ja sen haltija esiintyy salaperäisen karismaattisesti saattaa tällöin kiinnostaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että myöhemmin tien ja opin edetessä paljastuu vastenmielisiä asioita. Silloin on kuitenkin liian myöhäistä. Kuten sanottu vasemman käden tie paljastetaan vähitellen ja sitä pitkäänkin kulkeneen täytyy lisätä karkeutta pala palalta, kunnes mikään ei riitä lyhyen puhdistuksen tunteen saavuttamiseen.

Tie synkkään vasemman käden ajattelumaailmaan kulkee usein sadististen ja masokististen harrastusten liian laimeiksi käymisen myötä. Jossakin vaiheessa yleiseen tietoisuuteen ja julkiseen keskusteluun tulee nousemaan se vääristynyt näkökulmasidonnainen erehdys, että sisälle kertynyttä tuskaa ja painetta voisi käsitellä seksuaalisen sadismin avulla. Jos tämä oppi saa jalansijaa, ihmiskunta kulkee syvemmälle Kali Yugaan, kuin olisi tarve. Se että sadistinen metodi toimii lyhyellä aikavälillä, mutta lisää synkkyyttä ja elämäntuskaa pitkällä aikavälillä ei tule kiinnostamaan kiireistä ja kärsimätöntä nykyihmistä.

Seuraavassa äärimmäinen, kärjistetty ja brutaali kuvaus vasemman käden tielleastujasta ja niistä portaista, joille hän tietämättään ajautuu. Se kerrotaan paitsi varoittavana esimerkkinä, myös siksi, että yhteiskunnassamme on todella mustia salaseuroja, jotka harjoittavat kyseisiä toimia. Samalla kun normaalit hyvät ihmiset käyvät työssä ja elävät elämäänsä, tapahtuu karmeita asioita. Mikäli olet herkkä. Älä lue seuraavaa kuvausta. Se on eräs vasemman käden tien haaroista. On muunkinlaisia ”teitä”:

John on pitkäaikainen etsijä. Salatut tieteet kiinnostavat häntä. Hän lähtee aluksi viisauden tielle ja tutkii morallisesti korkeatasoisia filosofioita. Ne eivät kuitenkaan tunnu olevan häntä varten. Johnilla on tunne, että hän ei etene. Moraali seisoo hänen tiellään. Vähitellen John hylkää muinaisen valkoisen viisauden ja pitää siitä vain ne osat, jotka sopivat hänen persoonalleen, joka sisältää runsaasti moraalisen tukahduttamisen synnyttämää painetta, sekä edellisestä elämästä peräisin olevaa pahojen tekojen kuormaa. Hän tutkii vasemman käden teitä ja välittää yhä vähemmän hyvän ja ”pahan” kokemuksen vaivalla synnyttämästä sielunperustasta. John alkaa harjoittaa sadistista seksiä, sillä muut seksuaaliset nautinnot hän on kuluttanut arkipäiväisiksi jo kauan sitten. Hän innostuu harrastuksestaan siinä määrin, että sisustaa makuuhuoneensa sm tyyliseksi. Tor-verkon myötävaikutuksella John pääsee vähitellen piireihin. Salaisessa tapaamisessa John kohtaa miehen, joka kutsuu itseään mestariksi. Mies on karismaattinen ja tuntee tietävän kaiken Johnin vaikeuksista ja luonteesta. Mestari kertoo, että vapautuakseen Johnin on avattava padot irstailun ja seksuaalisen väkivallan avulla. Järjestetään musta messu, jossa on kaksi valtiasta. Kaikki saavat tehdä mitä haluavat, mutta valtiaita on toteltava aina. Aluksi luetaan rukous saatanalle, sen jälkeen järjestetään irstailusessiot, jossa on tyhjennettävä halunsa äärimmäiseen uupumukseen saakka. Kaikenlaisia perversioita harjoitetaan. Aamuyön tunteina John on lopen uupunut, tyhjä ja hieman häpeissään. Hän tuntee kuitenkin olonsa rauhalliseksi muutaman viikon ajan. Sitten kaipuu purkuun syntyy uudelleen. Vähitellen vuosien kuluessa syntyy tarve jollekin rankemmalle. Mukaan tulee mustia kaapuja, kalmanvalkoiseksi maalattuja kasvoja, lapsia, eläimiä, ulosteita ja verta. Eläinuhrit eivät enää riitä. Lopulta mestari kantaa sisään lapsen, joka on syntynyt mustan messun aikana siitetystä, kaapatusta nuoresta neitsyestä, jota on piiloteltu yhdeksän kuukautta. Osallistujat saavat käteensä rituaaliveitsen, sillä yhteinen murha sitoo vaikenemiseen ja aikaansaa äärivinoutuneen ”sisäpiiriveljeyden” tunteen..

Karma ei unohda vääriä tekoja. Niistä muodostuu usein hirvittävä lasku, joka erääntyy maksettavaksi tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Vääristynyt mieli, joka sisältää ruokitun vihan ja halun yhteispotentiaalista syntynyttä äärimmäistä sublimaatiorakennetta, on ennen tätä vaihetta kauan sitten unohtanut karman olennaisuuden ja ehkä kieltänytkin, uskoen olevansa sen yläpuolella. Kaikki hyväksikäytetyt lapset, raa’asti murhatut eläimet ja ihmiset vaativat kuitenkin hyvitystä hänen sielussaan, vaikka hän luuli vapautuneensa omatuntonsa äänestä. Se oli kuitenkin pelkkää tilapäistä turtumusta, joka johtui korkean vakiintumistason luomasta epäherkkyydestä.

Ihminen joka valjasti älynsä halujensa jatkeeksi, joutuu maksamaan kehittämistään perversioista Apepin kohtaamisen hinnan. Se väijyy seitsemännellä tunnilla: Kun uusi jälleensyntymä koittaa, muinainen sublimaatioperversioiden harjoittaja huomaa olevansa erilainen: hän haluaa kauhukseen hirveitä asioita ja on mahdollisesti tuomittu edelleentoteuttamiseen ja syöksyyn yhä syvemmälle. 

Okkultismin vaativaa tietä vapauteen pyrkivät ja viisautta janoavat sielut kulkevat vaarallisten karien merellä. Se joka ei muista että portti on ahdas ja tie kaita, vaan päinvastoin kulkee helposta, miellyttävästä ja avarasta portista on alati vaarassa. Ihmisen on paras pysytellä mahdollisimman kaukana salatieteistä, mikäli hänellä ei ole moraalista voimaa, tai hän ei halua käyttää sitä.

Aikamme suurin erehdys on hyvän ja pahan erottamisen unohtaminen! Tätä tapahtuu nykyään monin tavoin. Puhe ”modernista henkisyydestä”, joka ei ota huomioon oikeaa ja väärää, on tuhoisaa, mutta Kali Yugan ajan moraalisesti laiska individuaali-ihminen tarttuu kyseiseen valintatalohenkisyysmiellyttävyyteen helposti. Tärkeintä on muistaa, että ne teot jotka aiheuttavat muille haittaa, tai kasvattavat (elämäntuskan pilviin nostavaa ja turruttavaa) himoluontoa, eivät voi takoa pysyvää hyvää. Tuon haitan havaitsemista ei pidä myöskään vääristää tai vähätellä. Väärillä teoilla saavutettu itsetuntemus ja sen johdannainen: alempiasteinen maaginen aikaansaamiskyky on vain lainassa. Sen haltija ei ole siihen oikeasti kypsä. On myös muistettava, että pienet myönnytykset johtavat vähitellen suureen ja näkökulmaan astuu yhä enemmän turtuneisuudesta johtuvaa välinpitämättömyyttä. Tämä valmistaa yhä suuremmille myönnytyksille, kunnes ihmisyys on huomaamatta myyty, eikä sitä haluta takaisin.

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistään (teoistaan) te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. (Matt 7/15)

On kaksi tietä, miellyttävä ja hyvä: Hyvä on yksi ja miellyttävä toinen asia. Nämä kaksi johtavat ihmisen hyvin erilaisiin päämääriin. Joka valitsee hyvän, tulee onnelliseksi: Joka pitää miellyttävää parempana, menettää päämääränsäkin. Viisaat eivät anna miellyttävän houkutusten pettää itseään. He valitsevat hyvän. Hullut kietoutuvat miellyttävän pauloihin ja hukkuvat. (Kat’ha Upanisad: 1/26)

torstai, 21. marraskuu 2019

Jumalan tahdon tie

Miten ihminen voi olla paras versio itsestään? Miten hän voi toteuttaa sen elämännäytteen pohjia myöten, jonka on valinnut? Kuinka estyä joutumasta sekundaarisille reiteille, jotka nekin voivat toki olla merkittäviä, mutta väärät valinnat synnyttävät turhia lisäkärsimysreittejä?

Vastaus on Jumalan tahdon tie: hyvyyden, epäitsekkyyden ja moraalin luoma reititys. Samoin kuin Osiris Ani pyytää jumalia maanpäällä ohjaamaan elämäänsä oikeaa parasta mahdollista reittiä pitkin, todeten: ”tehkää te minulle tie”, mekin voimme luottaa Jumalalliseen ohjaukseen, kunhan emme itse sotke jumalan tietä väärillä valinnoillamme. Kun hoidamme omien moraalisten valintojemme osuuden, Jumalan tahto ilmenee seuraavasti: jos jokin asia ei mene kuten olemme suunnitelleet, vaan päättyy erilaiseen lopputulemaan kuin toivoimme, voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että se kuitenkin etenee kannaltamme juuri parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkän tähtäimen vaikutus on paras mahdollinen reitti, johon juuri saimme alkusuuntauksen ja järjestelyn.

On kaksi tahtoa: Jumalan tahto ja ihmisen tahto. Ihmisen tahto on kuitenkin jumalallisen tahdon piirin sisällä, sillä mikäli ihminen käyttää tahtoaan väärin, se sallitaan, mutta samalla ihminen herättää itseensä suuntautuvia voimia, jotka pyrkivät palauttamaan hänen jumalallisen tahdon, eli onnellisuuden tielle. Ihmisellä ei ole kokonaan vapaata tahtoa, mutta kuitenkin vapaus valita.

Antamalla oman tahtonsa Jumalan käteen, ihminen astuu tielle, joka vie mahdollisimman nopeasti päämäärään. Silloin kaikki meille tapahtuva vie parhaaseen mahdolliseen päämäärään. Näin on toki lopulta silloinkin, kun ihminen omaa tahtoaan käyttää, mutta omatahtoinen sokea valinta, joka pitää silmällä vain nykyhetken vastakohtaansa sidottua ”hyvää” vääristää ja hidastaa tietä, usein olennaisesti.

Väärät valinnat, eli epämoraaliset itsekkäät ja pahat teot synnyttävät sen kärsimyksen, jonka kanssa painimme. Ihminen on itse syypää ongelmiinsa, mutta jumalallinen laki tarjoaa hänelle kuitenkin jatkuvasti päivittyvää uutta mahdollisimman nopeaa reittiä parempaan onnellisuuteen ja suureen päämäärään. Paradoksaalisesti meillä ei ole mitään hätää, mutta omat väärät valintamme ovat ajaneet meidät karttuvan kärsimyksen tielle. Olemme tuhlaajapoikia, jotka kulkevat kodista poispäin, vaikka lempeä isä ohjaa tietämme jatkuvasti takaisin kohti kotilieden lämpöä.

Elämän tarkoitus on oppia pois eläimellisen maailman synnyttämän persoonan haluista. Ihmisen tulee nousta materiasta kohti henkeä. Hänen tulee kolkuttaa sydämensä portille ja tunnistaa eläimellisen lain maailmassa asuva ydinminäkipinänsä. Olemme tällä hetkellä ikään kuin hitaasti kohteeseen tarkentuva silmä. Elämme vielä tarkennusprosessin välivaihetta. Pidämme jumaluuteenkasvuprosessin välivaihetta olennaisena ajanjaksona, vaikka se on tarkoitus ylittää. Tarkennus kestää vähintään kymmeniä, mutta yleensä satoja elämiä. Sitten Jumalan tahto on tullut myös meidän tahdoksemme ja olemme valmiita seuraaviin koitoksiin olemassaolon laajoilla ulottuvuuskentillä. Tietoinen jumalan tahdon tiedostaminen ja siihen virittyminen voi lyhentää eliöyhteisön kilpailun ja taistelun lain yläpuolelle kohoamista merkittävästi.

Ihmisen oman tahdon ulkopuolella ei ole pahaa, vaan kaikki kohtaamamme menee juuri niin kuin on tarkoitettukin, vaikka emme siitä toisinaan pidäkään. Olivatpa kohtaamamme tapahtumat luonteeltaan positiivisia, tai negatiivisia, mikään ei mene hukkaan, kaikki menee juuri niin kuin pitääkin ja olemme koko ajan lähempänä päämäärää. Voimme kuitenkin sotkea etenemisen omilla väärillä toiveillamme, toimillamme ja rukouksillamme. Niitä ei meiltä kielletä, mutta ne aiheuttavat yleensä laatunsa mukaisia, hidastavia seurauksia. Meidän on ensin opittava paljon, jotta voimme kehittyä. Tätä viisastumisen työkalun saavuttamista voi jopa pitää elämän osatarkoituksena: oppia vapautumisen tien avain, joka on jumalan tahtoon virittyminen, nopea eteneminen ja suhteellinen onni jo maanpäällisessä ruumistuksessa.

Sairaudet ja onnettomuudet eivät ole jumalan virheitä tai oikkuja, vaan itse synnyttämiämme lainjärkkymiä, jotka ohjaavat takaisin tarkoitetulle tielle. Joskus suunnitelmasta on etäännytty niin kauas, että riittävän hyvän karman omaava sielu voi saada poisvetäytymisavun. Ts. kuolema sillä tiellä joka ei johda mihinkään, tai voisi aikaansaada vääriä siemeniä edetessään, on ”hyvien” etuoikeus. Se jonka karmakertymä on tuolla nimenomaisella hetkellä heikompi, ei saa samaa etua, vaan kenties menestyy roistona tai pahantekijänä ja takoo itselleen yhä enemmän kahleita. Hänen vaikutuksensa kuuluu myös suureen kokonaisuuteen, joka on Kali Yugan aikana luonteeltaan negatiivinen kasvattaja ja kohtalon käsi, eikä sitä voi myöskään siksi muuttaa liian aikaisen ulospääsyn avulla. Vähemmän hyvää karmaa omaavan ”pahan” on opittava negatiivisella tavalla, eli myöhemmän kärsimyksen on muokattava hänen liialliseksi kasvanut röyhkeä egonsa inhimillisiin mittasuhteisiin. On myös toinen syy sille, miksi joku sairastuu ja kenties kuolee, mutta toinen ei, vaikka elää huonoa elämää. Ihminen joka on jo aikaisemmin läpikäynyt kyseiset kokemukset, ei opi enää mitään ja hän vetäytyy siksi pois kuoleman portista. Siksi pelkästään materiaalisesta maailmanlaista käsin näyttää siltä että Jumala on epäoikeudenmukainen: hyvät kärsivät ja kuolevat, ja paha saa jatkaa porskuttamistaan terveenä.

Omatunto on mittari, jossa jumalallisen tahdon ääni kaikuu. Se on vaivalla ansaittu rakenne, joka on syntynyt väärien valintojen ja niistä tuskallisen poisoppimisten seurauksena. Kantapään kautta oppiminen on paras tapa oppia ja virheiden uudelleentoistamattomuusmuistuttajan ääni omassa sielussa on tehokas apu jumalallisen tahdonsuuntaan virittymisessä. Vielä kehittymättömät ”lapsisielut”, joka on vasta elämien kehittävän voiman alkutaipaleella eivät juuri omaa omatuntoa, mutta he ovat yleensä kuitenkin ystävällisiä, koska se kannattaa. Mikäli se ei kannata, he usein tulevat astuneeksi kertyvän karman tielle, joka johtaa myöhemmin omatunnon kasvuun.

Ihminen ei kuitenkaan ole yksin omien virheidensä kehittämän omantuntonsa varassa. Hänen ei tarvitse tehdä kaikkia vääriä valintoja itse oppiakseen, ja vapautua maailmasta vasta sitten, kun kaikki virheet on tehty, monet jopa useampaan kertaan. Nykyistä kompleksista, täyteenbuukattua ja kiireistä maailmanaikaa voi myös hyödyntää. Koska tapahtumia ja informaatiokanavia on ajassamme paljon, voimme oppia perusteellisesti myös muiden virheistä ja asian positiivisesta puolesta: inspiroivista tarinoista. Myös nämä eri tavalla opitut osat liittyvät omantunnon ääneen ja lähentävät ihmistä jumalalliseen tahtoon. Nykyisin muodissa oleva Tubettajien seuraaminen, joka aluksi näyttää pelkältä viihteeltä ja ajanhaaskaukselta on sidoksissa tähän lakiin. Useimmat suositut tubettajat ovat erityisen hienoja ihmisiä. Heidän elämäänsä tutkimalla fanittava nuori oppii paljon ja mikäli tulee liittäneeksi ihanteen omaan itseensä syvästi, voi välttyä karun negatiivisen oppimisen sivuteiltä. Samasta syystä myös hieman maailmallisia säröjä omaavat Tubettajat joiden elämä on jollakin tavalla sivuraiteella, kiinnostavat. Heitä voi myös oppia etäältä ymmärtämään, mikä ruokkii sielun viisautta runsaalla tavalla. Negatiivinen puoli on somessa sekä verkossa yleensäkin voimakkaasti esillä ja muiden virheitä erheitä moraalisesti tutkimalla, ja myös myötätunnon kautta syntyneitä hedelmiä voi liittää omatunnon olennaiseen ohjaajaan – ohjaajaan joka johtaa kohti jumalallisen tahdon kehitystilaa, pois tästä hetkellisestä vielä tarkentumattomasta häiriöstä ja puolivalmiista tilasta, jota kuitenkin olennaisena elämänä pidämme.

Tässä kohdassa on syytä tehdä myös selväksi, että itselle vaativa rukoilu, tai ns. ”universumilta pyytäminen ja vetovoiman laki” on lähinnä harmaata magiaa. Usein se pidentää tietämme. Se on eräs niistä miellyttävyyden kaapuun piiloutuneista eksyttäjistä, joita ”egominävalintatalouushenkisyys” seuraajilleen tyrkyttää. Ihminen ei ole kypsä käyttämään tahdon, visualisoinnin ja uskon lakia, ennen jumalallisen tien ja jumalallisen tahdon kunnollista tiedostamista. Ts. ihminen ei itse tunne parastaan ja tulevaisuuden tien tapahtumien vaatimia nykyhetken varusteita, vaan hänen esiin uskomansa ja visualisoimansa ”hetkelliset onnet” vääristävät tien myöhemmäksi kärsimykseksi. Vain elinpiiriämme luova ja ylläpitävä jumalviisausvoima voi täysin tietää ja tunnistaa kaikki ne muuttujat jotka korreloivat keskenään elämien edetessä. Vain hän voi nähdä mitä todella tarvitsemme nyt, että meistä ei tule tulevissa elämissämme rikollisia sieluja, jotka altistuvat voimakkaalle kärsimykselle ja puuttuvat myös muiden elämiin negaation avulla, heitä eteenpäin kehittäen, sillä ulkoa tullut negaatio ei siis ole todellista pahaa, vaikka olemme näin tottuneet siitä ajattelemaankin. Epäoikeutettu kärsimys korvataan. Se lisää hyvää karmaa, nostaa, kehittää ja opettaa. Tosin olisimme ilman raakalaisiksi kehittyneitä sotaisia sieluja voineet oppia saman läksyn positiivisella tavalla, mikäli voimamme olisi siihen riittänyt. Olemme valitettavasti tällä elämän kehitystantereella yhtä, ja jos maailman kehitys on kauttaaltaan myöhässä, myös me olemme vaarassa joutua sitä ohjaavan seurausvoiman kuohun alle. Jumalan tahtoon virittyminen on perimmäisen onnellisuuden tie, niin yksilölle, kuin yhteisöllekin. Vain Jumalallinen viisaus näkee, mikä on lyhin reitti tämänhetkisestä tilastamme siihen päämäärään, jota todella halajamme ja tiedostamattamme kaipaamme. Omaa tahtoa ei pidä käyttää korkeamman magian keinoilla, sillä vaikka alku näyttää miellyttävältä, ihminen ohjautuu tahtoineen vähitellen egomagian tielle ja päätyy materiassa asuvan latentin, mutta aktivoituvan kärsimyksen tuottamiseen varatun voiman syliin ja ihmisen jumalallinen tietoisuuskipinä voi antaa sen negaatiovastakohdista muodostuvalle puhtaalle karmiselle ja materian kehittämiseen tarkoitetulle voimalle hetkellisaikakautisen tajunnallisen ilmenemismuodon. Kyseinen voima tavallaan vetää ihmistä puhtaassa ja luonnollisessa muodossaan itseään kohti, sillä ihmisen eliöyhteisöön kuuluva maallinen minä on sen vaikutusten luoma. Jumalallinen tahto puolestaan pyrkii ohjaamaan ihmisen tietä siten, että tämä liian syvälle materian syövereihin laskeutumisen lisäkierron kauhutie ei toteudu, vaan ihminen nousee pois maallisen elämänkentän haasteista sopivalla hetkellä, hallitusti ja turhia kärsimättä. Kuitenkin, jos ihminen lähestyy materian kehitysvoimaa korkean vakiintumistason, oman lyhytaikaisen onnellisuuskäsityksen maksimoimisen ja spirituaalisen lian muuntamana, se muodostuu kauhistuttavaksi pahuuden ja kärsimyksen tuottajaksi. Tämä maailmankaikkeuden luonnolliseen lopettamiseen tarkoitettu tuhoava voima; tämä fyysisen mustan aukon henkinen ydinolemus tarjoaa ihmisen halujen jatkeeksi ja näennäisen onnellisuuden tuottajaksi valtaa, kostoa, vihaa ja valhetta. Sen olemus ei ole oikeasti olemassa, mutta väärä ja muutettu toiminta muodostaa sille muuntuneen, hetkellisen olemassaolon. Tyhjää täynnä oleva valhe antaa sille vaikutusmahdollisuuden ja toimintatilan, mikäli ihminen vain saadaan hyvin suunnitellun harhautuksen johdosta muuttamaan toimintaansa ja näin tekemään ”sopimuksen paholaisen kanssa”. Siksi diabolos tarkoittaa ulosheittäjää. Se heittää ihmisen ulos totuuden alkuperäisistä puitteista omaetuvalheen maailmankuvaan ja tilapäiseen mätäpaiseeseen joka on luotu totuuden kylkeen. Kuinka ihminen voi ajautua tähän?

torstai, 18. heinäkuu 2019

Teksti jonka avulla astutaan esiin päivään

Ne jotka muinaisissa suurissa vihkimyksissä onnistuivat, läpäisivät myös samsaran meren. Heille varattiin tekojen mukainen arvoasemapaikka Am-Tuatista ja Osiriksen (Melkisedekin) hierarkiasta. Keskitymme tässä luvussa muinaisiin mysteereihin Egyptiläisestä näkökulmasta, sillä minkään kulttuurin Vihkimykset eivät vedä niille likimainkaan vertoja. Suljettu viisauskultti onnistui myös eksoteerisessa popularisoinnissa kansalle, sillä kuten Herodotoskin totesi: ”Muinaiset Egyptiläiset ovat maailman onnellisin ja henkisin kansa.”

Vihkimys oli elämänkoetus pienoiskoossa: sen ”valmennus” kattoi valtavan sarjan elämiä, jotka olisivat hitaasti johdattaneet ihmisen samaan päämäärään. Jotta kokelas voisi ”voittaa maailman, ja perisi ikuisen elämän, hänen oli tultava täydelliseksi, kuten taivaallinen Isä.” Vähempi ei riitä tänäkään päivänä, mutta onneksi jälleensyntymien loputon ketju suo loputtomasti mahdollisuuksia hitaammin edistyville, tai hitaampaa edistymistä haluaville. Ihmisen on kuitenkin lopulta puhdistauduttava pahasta, jotta olisi kelvollisesti suorittanut maallisen koulun (Vaikka kehittynyt persoonaketju epäonnistuisi, pilaantuisi ja jouduttaisiin lopulta suurelta osin irrottamaan jumalallisesta yliminästä ja aloittamaan lähes uudesta alusta). Tuo puhtaus ei saa olla vain tukahdutettua pinnallista laatua, vaan sen on yletyttävä sielun syvyyteen saakka. Koetus on vaikea. Siksi mysteereihin valmistauduttiin pitkään, sillä kuten Egyptiläinen kuolleiden kirja toteaa vihkimyksen tuonpuoleiselle kentälle pyrkijästä: ”Jos epäpuhdas ihminen menisi sinne, hän sortuisi veitsiin.”

Egyptologi Karl Lepsius nimesi virheellisesti 1800-luvulla tutkimansa teoksen ”Egyptiläiseksi kuolleiden kirjaksi”. Egyptiläiset nimittivät sitä itse tekstiksi, jonka avulla astutaan esiin päivään. Kyseisen kirjan runko on Mestarin kirjoittama opas. Se kertoo pääasiassa elävän vihityn matkasta läpi tuonpuoleisten tilojen. Myöhemmin siitä sommiteltiin versio myös kuolleille rajanylittäjille, joita tehtailtiin arkkuun mukaan laitettavaksi. Näitä teoksia on löytynyt tuhansia ja lähes kaikki ovat alkuperäisen viisaustekstirungon ympärille yksilöllisesti sommiteltuja kuolleiden kirjoja. Päivään astumisen kirjassa on kaari, joka alkaa epäilyksistä valtavan hankkeen edessä, totuuden saliin tulemisesta, koetuksista onnistumisesta, paluusta, helpotuksesta, jumalien seuraan pääsystä ja kahden maan kansalaisuudesta. Se osoittaa tuonpuoleisen tiloja muuta kautta tuntevalle, että kirjoittaja, tai kirjoittajat ovat olleet tuntemuksessaan hyvin korkeatasoisia tietäjiä. Kyseessä ei ole arvaileva sepitelmä, vaan matkan on tehnyt elävä ihminen, sitä ympäröi perusteellinen termistökulttuuri ja se toimii opasteena paitsi muille tuonpuoleisen salaisuuksiin vihittäville, myös mainituissa kuoleman jälkeisissä haparoinneissa. Varsinaiset kuolemaosuudet ovat kuitenkin yllättävänkin vähäisiä. Kirja asetettiin kuolleen mukaan enemmänkin uskonnollisen tavan vuoksi, asianmukaisilla kuolemalisäyksillä ryyditettynä.

Seuraavassa joitakin poimintoja tunnetuimmasta Egyptiläisestä kuolleiden kirjasta, joka oli aikoinaan tehty Anille, eli Osiris Anille:

Kunnia sinulle, joka tulet kuin Khepera, kaikkien jumalien luoja. (Khepera on ylimaallinen entiteetti, joka loi jumalat. Noista jumalista yksi sitten loi ihmiskunnan, sillä voimme seuraavassa kappaleessa lukea): Tervehdys sinulle Tatunen, ihmiskunnan ainoa luoja. (Varsinainen luoja on siis sekä jumalien, että varsinkin ihmisten tavoittamattomissa ja voi avautua ainoastaan mysteereissä, Am-Tuatin matkalla). Asiat jotka ovat olleet ilman liikettä miljoonat vuodet, ovat tulleet olemassa oleviksi Baba-jumalan kautta (Mitään monimutkaista ei synny itsestään, ilman taustalla vaikuttavaa intelligenssiä, kuten nykyisen kunnianhimon ja halujen likaaman älyn aikana uskomme).

Ennen varsinaiselle tuonpuoleisen koetuksiin lähtemistä Vihittävä epäilee: Voimmeko elää rauhaisaa rinnakkaista yhteiseloa. Saanko kokea kauneuttasi. Voinko edetä maanpäällä. Pystynkö lyömään typeryksen (eli oman alemman itseni). Voinko murskata pahan. Voinko tarttua päiväveneen keulaan, tai yöveneen peräsimeen. Salliiko Osiris kaksoisolentoni katsovan aurinkoa. (Voiko kirkastunut lintusielu, eli Ba olla riittävän puhdas). Voiko minun sieluni tulla ja kulkea sinne tänne, mihin tahansa, kuten miellyttää. (Saavutetaanko mestaruusaste, eli Manaksen taso, jotta vierailut kaikilla tasoilla ovat mahdollisia). Otetaanko minut vastaan Osiriksen läsnäollessa voiton valtakuntaan.

Ennen matkalle lähtö Osiriksen hymni lohduttaa: Olkoon Amenta vuoressa oleva sydämesi luottavainen. (Amenta tarkoittaa maan alaista, kiven sisällä olevaa. Ts. Olkoon kivestä tehdyssä vuoressa lepäävä maallinen sydämeni luottavainen onnistumisen suhteen. Kivestä tehty vuori on tietenkin muinainen mysteereihin vihkimispaikka, eli pyramidi. Ei hautapyramidi, vaan kulttipyramidi). Matkallelähtijän onnistumisuskoa vahvistetaan kauniilla kuvalla puhdistetun ruumiin tilasta: Ruumiisi on kultaa, pääsi on taivaansineä. Sinua ympäröi smaragdin väri. Viimein todetaan: Suokaamme sinulle suuruutta taivaassa, valta maassa, voittoa alhaisesta maailmasta, jotta voisit purjehtia alas Tattuun elävänä sieluna ja ylös Abtuun, niin kuin Feeniks. Että voisit mennä ja tulla alhaisen maailman arkeissa ilman torjuntaa.

Viimein päästään itse asiaan. Irroitus on toimitettu ja Osirifioitava Ani on nyt kahden totuuden salissa. Hänen on vakuutettava 42 tuomaria oikeamielisyydestään. Kukin tuomari edustaa moraalin eri puolia: Tervehdys sinä, jonka harppaukset ovat pitkät, joka tulet Annusta, en ole ollut epäoikeudenmukainen. Tervehdys Querer, joka tulet Amentet’ista, en ole harjoittanut haureutta. Tervehdys Babe, joka tule Uab’ista, en ole sulkenut korviani oikeuden ja totuuden sanoilta. Jne.

Oikeamielinen tuomari Thot lausuu jumalien suurelle kumppanille, joka on Osiriksen seurassa: Sydämensä olen punninnut, hänen sielunsa on ollut todistajana. Hänet on havaittu todeksi suuressa Vaa’assa, eikä syntiä ole hänestä löytynyt. Hän ei ole aiheuttanut harmia teoillaan, ei antanut vääriä todistuksia.

 Khemmenussa oleva jumalien suuri kumppani vastaa näin: Se mikä on tullut suustasi on totta, eikä meillä ole syytöksiä häntä kohtaan. Älköön Amemetilla olko valtaa häneen. Annettakoon hänelle lahjat ja pääsy Osiris jumalan läheisyyteen. Olkoon Lahjojen Kentät hänen kotipaikkanaan, kuten ne ovat Horuksen seuraajille.

Anista on nyt tullut Osiris Ani. Seuraavan luvun nimi on kuvaavasti: Tästä alkavat luvut astumisesta päivän valtakuntaan. Kulkemisesta sisään ja kulkemisesta ulos jumalan valtakunnassa. Ne ovat siunauksellisia kauniissa lännessä, lausuttaessa kuoleman vihkimyspäivänä, sisäänmennessä ja ulostulon jälkeen. (Katkelma viittaa alkuperäiseen vihkimyskirjaan, jonka päälle kuolleiden kirja sommiteltiin, ja sen tarkoitukseen: ”Ulostulon jälkeen”. Kyseisessä ilmaisussa ei ole mieltä, jos alkuperäinen vihittävä olisi kuollut). Ani on tullut sisään ja ylistää ja tekee lupauksia intoutuneena: Tervehdys sinulle Amentan härkä. Thot ikuisuuden jumala on kanssani. Minä olen suuri Auringonjumalan veneessä. Olen taistellut vuoksesi. Minä olen sinut välittäjäsi, oi Osiris. Minä olen niiden kanssa, jotka itkevät, naisten kanssa, jotka surevat kaksoismaassa: (Vihitty on lupautunut auttamaan maallisessa yössä kärsiviä. Hän on Osiksen jumalallisen asian työntekijä). Ani jatkaa, sillä hänen sisäiset silmänsä ovat auenneet: Minä näen asiat, jotka ovat kätkettyinä kammiossa. Kuulkoon hän kuten sinä kuulet. Nähköön hän, kuten sinä näet. Oi sinä joka olet avannut tien ja pidät polkuja avoinna täydellistyneille sieluille (täydellistyminen tapahtuu toki elämän aikana). Minä nousen ulos munasta kätketyssä maassa. (Hieno kuva tuonpuoleisen salaisuuksiin kuorituvasta neofyytistä).

Seuraavan luvun nimi on myös kuvaava: Tästä alkavat laulut kiitoksesta ja ylistyksestä, tulemisesta ulos ja menemisestä sisään kirkkaassa jumalan valtakunnassa, kauniissa lännessä, tulemisesta ulos päivän valtakuntaan, olemassaolon kaikissa muodoissa. Hyödyllisiä niille, jotka tekevät sitä jo maan päällä. (Viimeistä lausetta ei tarvitse kommentoida, mutta se on olennainen kohta). Luvun alla olevassa varsinaisessa tekstissä vihitty jatkaa: Minä olen se, jota ei ajettu pois jumalien luota. Minä olen Bennu lintu, joka on Annussa. Minä säilytän kirjaa asioista, jotka ovat ja asioista, jotka tulevat olemaan. (Osirifioitu on Akaasisten aikakirjojen haltija ja kykenee lukemaan niitä ilman vääristymien ilmaantumista. Epävarmoja ja kiertotietä, sekä ulkoa asiaa katsovia historian kirjoja ei tarvita).

Tuhotkaa kaikki syyt, jotka ovat minussa. (Syiden lakkaaminen johtaa Hindulaisessa ja Buddhalaisessa filosofiassa jälleensyntymien kierron katkeamiseen). Minä ole sielu, joka asuu kahdessa valtakunnassa. (Subjektiivisen tieteen Vihitty ”menee sisään ja tulee ulos mielensä mukaan”, mutta koska syiden ketju on katkaistu, hän ei voi muodostaa lisää karmaa esiintymällä julkisesti. Jeesus teki niin, mutta karma purettiin samassa traagisessa elämässä). Pidä minut erossa niistä vartijoista, jotka tappavat Osiriksen seuraajia, joilla on teloitusveitset, sekä julmat sormet. Älkööt he koskaan saavuttako minua, jotten joutuisi heidän veistensä alle. (Vihitty on vaarassa myös langeta, niin kauan kuin kulkee maallisilla kentillä: mikäli hän ”ottaa itseensä saastaa”, hän samalla altistaa itsensä tuonpuoleisen vartijoiden veitsille). Suo minun olevan vahva maan päällä, Ra’n puolesta. Suo minun saapuvan satamaan onnellisesti. (Vihitty pyytää siis onnistumista maanpäällä, missä hän vielä asuu ja puhuu selvästi aikanaan saapuvasta kuolemastaan. Hän ei ole vielä kuollut).

Luvussa: Sanat jotka lausutaan kun Osirifioitu saapuu portinvartijoiden luokse, kuvataan tuonpuoleisen lukemattomia tiloja, joiden lukemattomilla porteilla seisoo vartija. Vihitty tietää kuitenkin kaikkien porttien avaamisen salat ja portinvartijoiden nimet: Ensimmäinen portti: Porttivahdin nimi ”Monien muotojen ylösalaisin käännetyt kasvot.” Vartija nimi on: ”Kuuntele salaa”. Kuuluttajan nimi on ”Ääni joka vaelsi.” Älä aja minua tältä portilta, älä palavalta hiilimuurilta. Olen avannut tien Rasteauhun, olen helpottanut Osiriksen taakkaa.

Minä tunne sydämeni, olen saavuttanut vallan sydämeeni. Olen saavuttanut vallan käsiini ja jalkoihini, minulla on voima tehdä kaikkea, mitä kaksoisolentoni haluaa. Sieluani ei suljeta pois alhaisen maailman portilla; voin astua siihen rauhassa, voin tulla esiin rauhassa. Vihityn tahto ja hallinta on täydellistä. Hänen ei tarvitse pelätä, jotta hänen kehoonpääsynsä estetään, vaan hän voi olla rauhallinen. Kaksi seuraavaa lukua ovatkin nimeltään: Luku siitä, ettei Osiriksen Jumalten pyhien lahjojen kirjurin sydäntä vietäisi häneltä alhaisissa maailmoissa. Ja: Luku siitä, ettei ihmisen sielua vietäisi häneltä alhaisissa maailmoissa. Vihitty ei siis palaa henkisesti vammautuneena ”hulluna” kehoonsa, kun hänen omien puutteidensa ansiosta hänen ominaisuuksiaan on varastettu. Hän voi vapaasti sanoa: tervehdys sinulle joka viet pois sydämiä ja varastat niitä.

Kun on puhdas, voi olla varma, että: En voi syntyä matkalla, eikä minua voida väkisin viedä itään, ottaakseni osaa paholaisen juhliin, veitsellä tehdä julmia haavoja, ei sulkea joka puolelta, eikä tunkea sarvia minuun. Katso minua, kun saavun kotiseudulleni ja korjaan sadon. Jumalat puhuvat kanssani. Olen liittänyt luuni yhteen, olen tehnyt itsestäni kokonaisen, virheettömän. (Paloiteltu Osiris on koottu jälleen yhdeksi kappaleeksi).

Seuraavan luvun nimi on: Luku sielun liittämisestä sen ruumiiseen alhaisessa (fyysisessä) maailmassa. Vihitty on palaamassa takaisin tuonelan teiltä voittajana: Tervehdys sinulle jumala Annitu. Tervehdys oi juoksija, joka asut salissasi. Suo, että sieluni voisi tulla luokseni, missä tahansa se onkin. Jos se viipyy, tuo se luokseni, missä tahansa se onkin. (Kun sarkofagissa makaava vihityn kataleptinen ruumis odottaa Ba lintusieluaan, kaksoisolentoaan pitkältä matkalta, sen paluusta on huoli. Löytääkö se elementtien läpi takaisin? Juoksijaksi kuvattu nopea Annitu suorittaa kuitenkin tehtävänsä, samoin kuin syvällä unien maailman harhassa seikkaileva herääjä palaa toisinaan ruumiiseensa äkisti, juoksijan nopeudella. Älä anna Osiris Anin, voittoisan, maata kuolleena Annussa, maassa jossa sielut liitetään ruumiisiinsa. Jos se viipyy, suo, että sieluni voisi löytää ruumiini. (Tämä ei kaipaa selittelyä: Vihitty on tulossa kotiin. Hän on nyt ”kahden maan kansalainen”. Hänellä on oikeus tehdä matkoja sisään ja ulos jo eläessään, aivan kuin parhailla puhtauden tien tietäjillä ja näkijöillä meidän ajallammekin).

Katsokaa, oi jumalat, että Osiris Anin sielu voi edetä voitokkaasti jumalien edessä, taivaan itäiseltä taivaanrannalta, rauhassa paikkaan, missä oli eilinen, Amentan rauhassa. (Eilen vihitty jäi sarkofagiin Amentan rauhassa, eli maan uumenien luomassa varmassa hiljaisuudessa. Löytäköön hän kotiin vaikeimmasta paikasta, eli idästä. Myös Raamattu kuvaa hyvän ja pahantiedon puuta, joka on idän takana. Niiden välissä on vartioiva Kerubi ja salamoiva miekka, eli samanlaisia epäpuhtaiden sisäänpääsyn estäjiä, kuin tässä teoksessakin kuvataan. Pelko pitää maan tason toiminnassa vartioimalla rajaa). Seuraava kuvaus on merkittävä. Se on vihkimyksen kulminaatiopiste ja mikäli matkustajan matka ei ole näin pitkä ja kattava, kuin Anilla, se ainakin sisältää tämän kuolemattomuuden subjektiivisesti todistavan kohdan: Suokaa hänen katsovan kehoaan, levätköön pyhitetyssä kuoressaan, älköön hänen ruumiinsa koskaan turmeltuko. (Kun sielu pysyy tietoisena kriittisellä hetkellä ja näkee palatessaan maallisen kuorensa, se tietää olevansa henkiolento, kaksoisolento, joka asuttaa kuorta. Hän tuntee liityttyään sitä syvää rauhaa ja täyttymyksen tunnetta, jota etsi turhaan monelta suunnalta ja monissa elämissä fyysisen maan kamaralta: Täyttymys ei asu sen osittuneisuudessa. Kuten sanottu, se on sormenkynnen kaltainen maailma.

Tultuaan matkaltaan Osirksen poika riemuitsee vielä: Vankeuden huone on avattu, se mikä oli suljettu, on avattu. Sieluni vankeuden paikka on avattu. Sielujen tie on avattu minun sielulleni. Olen matkustanut taivaan kaukaisimpiin osiin. Kuinka voisin kertoa mitä siellä olen nähnyt.

Hän myös manaa voimattomuuttaan auttaa niitä syvyydessä kamppailevia sieluja, jota näki matkallaan: Voi, olen heikko ja voimaton heidän seurassaan, jotka kiristelevät hampaitaan alhaisissa maailmoissa, minä Osiris kirjuri Ani, rauhan itselleni voittanut. (Myötätunnon osoitus alhaisen maailman vangeille. Heitä ei voi helposti auttaa vaikka haluaisi, sillä alhaiseen maailmaan ajautuneiden silmät, korvat ja mieli ovat itsekkyyden ummistamia).

Ja katso, Osiris Ani voi edetä päivän kanssa ja toteuttaa tahtonsa elävien joukossa. Tervehdys kaikille loistaville jumalille. Tehkää te minulle tie.  Elämä voidaan nähdä elämäntienä. Kun paremmintietävät Jumalat ohjaavat sitä, niin negatiiviset kuin positiiviset tapahtumat ohjaavat pysyvän onnellisuuden tielle ja kaikki mikä meille tapahtuu on parhaaksemme… Mikä on jumalten tie? Olen valaissut muinaisen Egyptin mysteerejä hieman tarkemmin kirjassani: Muinaisen Egyptin Mysteerit.                    

torstai, 18. heinäkuu 2019

Kierto ja laskusuhdanne

Sielujen kierto sisältää nousu ja laskusuhdanteita. Miten ne syntyvät? Miksi sielut kehittyvät ja taantuvat syklinomaiseesti?

Kuten aikaisemmin totesimme sielu on eräänlainen mosaiikki, jonka osat nojaavat toisiinsa. Jos jonkin tietyn ominaisuuden poistaa, niin että jäljelle jää ”reikä”, jäljelle jäävä koostumus joutuu täyttökamppailuun ja uusien asemien määrittelyyn. Ts. syntynyt poistotilanne vaikuttaa myös muihin ominaisuuksiin. Perimmiltään kyse on siitä, että ”kaikki me muutumme”, koska ulkomaailma vaikuttaa meihin ja sisäinen reagointimme muuttaa vähitellen sielunkoostumustamme. Olennainen tekijä on myös etappien saavuttamattomuus tietyssä ”sovitussa” ajassa:

Kun sielun koostumuspalaset ovat ulkoisen maailman synnyttämässä paineistetussa tilassa ja hipovat sietokyvyn rajoja, voi jokin ominaisuus, jota etapissa ei saavutettu koitua heikoimmaksi lenkiksi: Se voi vaikkapa esiintyä kyvyttömyyytenä sietää erimieltä olevia, jolloin ymmärtämyksen tarvittavan ominaisuuden saavuttaminen on estynyt. Tämä toimii laskusuhdanteen laukaisevana siemenenä, joka muuttaa tilannetta vähitellen. Mikäli sielun voima on loppunut eikä se jaksa enää kohota korkeammalle, voi syntyä seuraavanlainen tilanne:

Aarne on tietäjäluonne. Hän on monen elämän ajan yrittänyt tuoda totuutta ja viisautta maailmaan. Aluksi Aarne oli kirkasotsainen ja positiivinen. Hän lyö kuitenkin koko ajan päätään maailman keskeneräisyyden ja havaintokykyä likaavaan itsekkyyden muuriin. Samalla Aarnen hyvä karma ja sitä kautta lisääntyvä vaikutusvoima kasvavat. Näiden kahden vaikuttavan vähittäisen muutostekijän seurauksena häneen hiipii vähitellen katkeruus ja vahvuus. Katkeruus tekee hänet kylmäksi ja vihaiseksi. Kylmyys, vahvuus ja vihaisuus puolestaan välinpitämättömäksi muiden kärsimyksille. Hän ajattelee: ”miksi minä antaisin muille mitään, huolehdin vain siitä, että itse olen onnellinen.” Aarne ei saavuttanut etappiaan, vaan hänen nousuenergiansa loppuu ja myötätunnottoman välinpitämättömyyden kohdalle syntyy sielunreikä, joka vetää hänet yhä kasvavalle laskevalle kaarelle ja negatiivisen karman kasvun ja tasapainottavan kärsimyksen piiriin, kunnes tilanne lopulta kääntyy ja uusi sielun keskipäivän mahdollisuus koittaa. Miten Aarnen muutos etenee?

”Aarne” syntyy seuraavaan ruumistukseen vahvana, koska hänellä on paljon hyvää karmaa. Hän on nyt Peter. Peter syntyy myös kylmänä, koska hänen kehittämänsä katkeruus määrää suuntaa ja aiheuttaa luottamuksen puutetta ja ihmisvihaa. Peter syntyy tunneälyttömänä, koska hän hylkäsi tietoisesti tunneälyä kasvattavan myötätunnon ominaisuuden ja sielussa on sen kohdalla reikä. Hänen uskonsa omiin erehtymättömiin havainnontekoelimiin on kuitenkin vanhoista syistä edelleen vahva. Peteristä tulee vaikutusvaltainen skeptikko, joka hahmottaa maailmaa pelkästään yhdellä silmällä. Hän täyttää sen reiän, joka tunneälyn paikalla ”valitusti” nyt sijaitsee, pragmaattisella kylmällä ja nyanssitajuttomalla järjellä. Hän ei juurikaan ymmärrä viitteenomaista puhetta, mikä saa hänet otaksumaan: ”Koska minä en voi ymmärtää - ja olen todistetusti älykäs - muutkaan eivät ymmärrä ja syvempi oivallus on pelkkää haihattelua. Meidän on luotettava pelkästään ulkoistetun ajattelun tuloksiin. Haluan kuulua sen kunniaa luovan sädekehän sisäpiiriin ja saada vihdoin kaipaamani arvostuksen”

Ympäristön arvot ja maailman sattuma voivat ohjata kuitenkin myös toisenlaiseen suuntaan. Mikäli Aarne olisi jälleensyntynyt toisenlaiseen ympäristöön, tilanne olisi toinen:

Ali elää maassa, jossa aseita, terrorismia ja sotaa ihaillaan. Hänen sisällään vellova kiukku etsii ulospääsyä ja hän purkaa sitä mielellään kohteisiin, joita hänen kulttuurissaan pahoina pidetään. Ali on vahva ja kerää karismallaan seuraajia. Hänellä on missio. Ali tuntee vahvasti, että hänen tehtävänsä on viedä maailmaa eteenpäin, mutta koska tilanne on käynyt vanhaksi, hän päätyy mustan kehittäjän välikappaleeksi. Koska Ali on käytännöllisellä tavalla hyvin älykäs, hän organisoi terrori-iskuja. Ne aiheuttavat hätää ja kärsimystä. Ali joka ei onnistunut tuomaan maailmaan muutosta hyvällä tavalla, päätyi kohtalon välikappaleeksi ja toi maailmaan kehitystä mustalla tavalla.

Miten niin mustalla tavalla? Eikö paha johda pelkästään huonoon suuntaan? Mikään maailmassa tapahtuva ei mene koskaan hukkaan! Mikäli yksilö tekee vääriä tekoja, on vaikutus maailmaan silti positiivinen pitkällä aikavälillä. Ihmisen ulkopuolella ei ole lopullista ja todellista pahaa. Liian vahvaksi kasvanut maailmallinen pinnallisuus ja muilta hyväksyntää kerjäävä kunniapeli, joka on perustaltaan tietäjien epäonnistumisen takana, voi muuttua myös karmealla tavalla: Kokemalla ja näkemällä kärsimystä. Se ruokkii myös juuri sitä myötätuntoa, jota ilman Alista tuli hirviö. Maailma saa lopulta viivästyneen kehityksensä, mutta Ali joutuu taakankantajaksi hirvittävälle negatiivisen karman kierrokselle. Koska ihmiskunnasta ei löytynyt muutosvoimaa ennen etapin lopullista umpeutumista, kohtalo siirtyi mustaan käteen ja epäonnistuneet toteuttajat kantavat suurimman taakan.

Alilla/Aarnella olisi ollut myös kolmas mahdollisuus: omaehtoinen palaminen. Mikäli hän olisi päässyt tarkemmin valitsemaan ja mikäli olisi nähnyt ne valtavan, myöhemmin erääntyväksi käyvän laskun siemenet, hän olisi valinnut karman purkamisen. Tilanne eteni kuitenkin niin pitkälle, että hänestä tuli vaikutuskyvytön kohtalon välikappale. Hieman aikaisemmin kyseisellä sielulla olisi ollut mahdollisuus valita elämä, jossa kertynyt hyvä karma olisi poltettu pois vähemmän tuhoisalla tavalla, egon palveluksessa. Kerroin tästä tarkemmin kirjassani ”Elämän kulissien takana”, enkä siksi etene tämän syvemmälle sielun keskipäivän aiheeseen.

Samalla tavalla voimme katsoa historiamme yhtä suurinta pahantekijää, ja ymmärtää: Toisen maailmansodan pääarkkitehti oli valtavan hyvän karman kerännyt, entinen kirkasotsainen maailmanparantaja, joka eteni liian pitkälle. On kuitenkin niin, että suurimmat vaa’ankielipersoonat ihmiskunnan historiassa olisivat voineet myös toimia toisin. Niin myös kyseinen vaaleilla valittu kansallissosialistisen valtakunnan päämies olisi voinut onnistua positiivisesti. Syntyessään hänellä oli mahdollisuus…

Mahdollisuus epäonnistumiseen oli myös Jeesuksella, joka syntyi tänne vakaana aikeenaan sijoittaa karmansa ihmiskunnan positiiviseksi hyväksi. Herodeksen neuvonantajan suusta kuultiin muinaisen profeetan ennustus: ”Juudaan seudulta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.” Ts. syntyvästä entiteetistä oli mahdollista tulla joko suuri kuningas, tai suuri hengenmies. Koetukset kuitenkin kestettiin, eikä syvälle materian epäonnistuneiden koetusten ketjureaktioon putoaminen aktivoitunut. Korkeista tavoitteista voi pudota myös syvyyteen. Se on maailman laki.

Kun synnymme maailmaan, antaudumme kaaoksen kujanjuoksuun. Se suunnitelma, jonka olemme laatineet, tai joka on meille laadittu, asetetaan koetukselle. Taitavuus, tieto ja puhtaus päätöksentekohetken veitsenterällä määrittävät suunnan ja onnistumisen laadun. Kun astumme kuoleman portista elämän loppupäässä, näemme vihdoin mitä elämästä tuli, mihin se johti, mitä virheitä teimme, missä onnistuimme. Kannamme yksin sen seuraukset. Elämä ei ole helppoa ja vapautuminen Samsaran pyörästä on vaikeaa, miltei mahdotonta. Sitä suurempi on ilomme ja ”kunniamme” kun se kerran lopulta onnistuu, sillä meillä ei lopulta ole muuta mahdollisuutta kuin onnistuminen ja koetuksen läpäisy…

keskiviikko, 15. toukokuu 2019

Evoluution ja sielunkierron vastaavuus

Pitkäjänteisen ja laaja-alaisen tieteellisten tutkimusten johdosta tiedämme nykyään, että ihminen on edennyt olosuhteiden paineeseen reagoimisen seurauksena yksisoluisesta pienestä tietoisuuskimpusta, pitkäaikaisten välivaiheiden kautta siihen tilaan, jossa hän on nykyään. Kauan ennen nykyistä ihmisen olomuotoa inhimillinen tietoisuutemme on elänyt kädellisissä lajeissa. Sitä ennen olemme olleet kehittyviä nisäkkäitä, jotka elivät dinosaurusten varjossa. Kun katsomme takautuvasti ajassa riittävän kauas, ehkä n. 200 miljoonan vuoden päähän, kohtaamme hieman päästäistä muistuttavan alkunisäkkään, joka muuntuu ja (karkeasti ilmaistuna) yhdistyy liskomaisten eliölajien kanssa samaksi sukuhaaraksi: Tietyn matelijapopulaation erilleenajautuminen ja uuteen ympäristöön sopeutuminen kehitti niissä tuolloin ensi ituja siihen suuntaan, joka johti myöhemmin nisäkäslajin syntyyn. Aikarajamääritykset ovat häilyviä. Voimme kuitenkin edelleen seurata jälkiä yhä kaukaisempaa aikaan, jolloin ”liskot” elivät vielä merissä ja olivat sopeutuneet sen ympäristöön täydellisesti. Loistavaa evoluution hienossa tarkoituksenmukaisuudessa ja viisaudessa on se, että olento on samaan aikaan sekä täydellinen, että eteenpäin kehittyvä.

Kun vertaamme evoluutiota sielujen kiertoon, havaitsemme että niiden välillä on vastaavuus. On jopa niin, että evoluutio on heijastus vielä suuremmasta kokonaisuudesta, josta osa on kätketty arkipäivän havainnolta.  Päästäksemme käsiksi tähän vaikeaan aiheeseen, meidän täytyy ensin kysyä: Missä on ihmisen ja eläinkunnan raja ja voiko se elää ja mukautua? Vallitseeko jälleensyntymässä sattuma ja kaaos, vai onko sillä oikeudenmukainen ja järjellinen perusta? Entä syntyykö ihminen aina vain ihmiseksi? Esitimme myös kirjan alkupuolella teesin, jonka nimesimme ”tasoksi”: mitä se tarkoittaa?

Ihmissieluja on kierrossa tietty määrä. Tuo määrä on valtava. Nuo sielut kamppailevat jälleensyntymien kierrossa, oppien virheistään ja kasvaen ja jalostuen nousevat yhä korkeammalle tasolle, välillä taantuen, sitten taas nousten. Osa sieluista on jälleensyntyneenä tälle tuntemallemme kentälle, suurempi osa ”odottaa” taivaankannen kellon kiertymisen oikeaa hetkeä ja maailmanajan muuttumista, jotta tulisi heidän sielunryhmänsä syntymisen aika. Koska elämme vaikeita aikoja, jolloin syklimme piiriin on syntynyt paljon sieluja, jotka heidän oma toivevoimansa ajoi aikoinaan tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja persoonakohtaista elämää, nimitämme sitä Kaliyugaksi. Se tarkoittaa sitä, että maailman kehitysolosuhteet ovat muovautuneet/järjestetyt tällä hetkellä tuon ihmisryhmän toiveita vastaaviksi. Se on myös näyttämö, joka kiihdyttää kehitystä, mutta vaatii paljon. Kunnianhimon suuntaa syntyy yhä vain lisää, koska ulkoisen ympäristön paine on niin valtava esimerkki viisaammillekin sieluille, jotka sen piiriin syntyvät. Myös sielunkierto on tiivistynyt. Se johtuu lähinnä siitä, että oppiakseen moraalin läksyn, tarvitaan yhä useampia elämiä etapin saavuttamiseen, koska ihminen sotkeutuu usein voimakkaasti epäolennaisiin houkutussuuntiin ja ne voidaan parhaiten ratkaista tässä maailmanajassa, jollaiseksi kehitysnäyttämö on nyt siis joksikin aikaa – muutamiksi tuhansiksi vuosikymmeniksi - muodostunut.

Tämän tarpeellisen pohjustuksen jälkeen pääsemme varsinaiseen asiaan: Kaikesta tästä on syntynyt tilanne, jossa osa kehittyneemmistä sielusta ei tarvitsisi jälleensyntymää tähän tiivistyneeseen aikaan, ts. he ovat etappinsa saavuttaneet: mutta usein he kuitenkin tämän tilaisuuden valitsevat, koska tämä ainutlaatuinen kokemus tiivistyneestä, mutta äärimmäisen rankasta kehityssyklistä kannattaa käyttää. He ovat tuo ensiövalintajoukko, varsinainen aikakautemme ihmiskunta silloin, kun elämän kentällä sijaitsevien käyttövälineiden määrä on pieni. Ts. Jos lisääntyminen on maltillista, silloin pääasiassa he ovat syntyneenä fyysiselle kentälle.

Lisäksi tässä maailmanajassa - jossa kuten mainitsimme, jälleensyntymien väli on tiivistynyt ja maapallon väestöpaine siksi lisääntynyt - on myös toinen olennainen joukko: Eläinkunnan korkeimmalle kehittyneille edustajille on tarjoutunut mahdollisuus syntyä ihmiseksi, koska eksponentiaalinen syntyvyys on aikaansaanut ”ylimääräisiä” ruumiita. Portit ovat avoinna, koska mm. kiihkeän aikamme suuren seksuaalisuusmyönteisyyden vuoksi lapsisyntyvyys on suurta ja osa sieluista toisaalta myös odottaa syntymistään, koska kyseisten sielujen ansioiden vuoksi niiden ei tarvitse syntyä kaliyugan aikana. Tätä aukkoa täyttämään siis syntyy parhaita eläinkunnan edustajia, joiden tietoisuuden ero ihmiskunnan edustajiin ei ole niin suuri kuin olemme tottuneet ajattelemaan: ainoastaan aivojen kapasiteetti, kerätyt kyvyt ja ominaisuudet ovat erilaisia, vähäisempiä…

Syntyminen eläinkunnasta ihmismuotoon ei ole satunnaista. Se noudattaa kehittyneimpien kädellisten syntymäjärjestystä, aivan kuten evoluutiokin: kaikkein kehittyneimmät ihmisapinat voivat aikanamme syntyä ihmisen hahmossa. Heidän tulee saada ensi kosketus ihmiskuntaan syntymiseen sillä myöhemmin portit sulkeutuvat taas. Kun syntyvyys kääntyy laskuun, alimmalla portailla sijaitsevien on käännyttävä takaisin. Tämä on alkusyy sille, josta on sanottu: ”näin täytyy tapahtua”. Kun sielunkiertoon liittyy alhaisemmalla tasolla olevia tietoisuuksia, keskimääräinen ihmiskunnan ominaisuuspotentiaali kokonaisuuteen verratessa taantuu hieman. Tästä johtuu myös kulttuurimme pinnallistumiskehitys ja ominaisuus jota voidaan sanoa ihmiskunnan sielunnuoruudeksi: kun katsoo ihmiskunnan toimia ja pitäisi määrittää sen sielunikä, se sijoittuisi vielä nuoruuteen. Tapahtumarikas aikamme kuitenkin kehittää tilannetta jatkuvasti: ”Tämän täytyy tapahtua”, jotta mahdollisimman suuri joukko sieluja saadaan nostettua yhä ylemmälle tasolle ja että muut saavat massojen tuoksinassa nopeutettua kehitystä. Paisuvalla pintakulttuurilla on aluksi kuitenkin taipumus osittain tarttua myös vanhemman sieluniän omaaviin, koska ulkoinen paine kunnianhimon ympäristössä on voimakas vaikutin ja muu on vastaavasti vähentynyt ja kadonnut näkyvistä.

Keitä nämä ihmiskuntaan nousseet sielut sitten ajassamme ovat? Minkälaisia ominaisuuksia ihmisapinoiden korkeimmasta ryhmästä nostetuilla on? Miten he reagoivat kun aivokapasiteettirajoitus vähenee ihmiseksi synnyttäessä? Mitkä ovat ne ominaisuudet, joita heidän tulee hioa? Heitä on vaikeaa erottaa, eikä tämäntyyppistä erottelua pitäisi tietenkään tehdä, mutta katsomme tässä kuitenkin tilannetta pohjaan saakka:

Eräänlainen laumasieluisuus ja tietynlainen yksilöminätunnon puute on alkutaipalellaan olevan sielun eräs tunnusmerkki: he näkevät itsensä enemmän suvun osana, kuin yksilöinä. Kiihkeä vihanhallintakyvyttömyys, omatunnon vaivaamattomuus, kylmä itsekeskeisyys, hyvä värähtämätön valehtelukyky ja henkilökohtaiseen etusuuntaan venytetty totuudentaju: he eivät useinkaan erota totuutta, ja omaa tai ryhmänsä etua toisistaan ja puolustautuvat voimakkaasti, mikäli heidän yhteisönsä etuja loukataan. Heikko tai olematon itsekritiikki vaivaa hiljattain nousseita myös ja he syyttävät virheistään usein muita. Tästä johtuen väestömäärän yhä lisääntyessä tapahtuu lopulta niin, että ihmiskunnan henkisen iän laskiessa liian alas, syntyy peruuttamattoman itsetuhontuhon siemeniä ja vastakkainasettelu kasvaa niin suureksi, että syntyy väestömäärää voimakkaasti rajoittavia sotia. Toki jatkuvaa nousukehitystä myös tapahtuu koko ajan, ja se vaikuttaa kompensoivasti. Mutta mikäli ihmiskunnan nykyinen parhaimmisto ei saavuta heille määrättyä etappia, tasoittaen näin alhaaltatulevaa painetta on tarjolla vaara alapäästä tulevan paineen kasaantumiselle. Koska väestöpohja muuttuu pisara pisaralta kehittymättömämmäksi, populistiset johtajat alkavat saamaan valtaa… Johtajien sielunkehitys taas määräytyy erilaista reittiä pitkin:

Eläinkunta sisältää muitakin sieluja, kuin niitä, jotka eivät ole vielä ihmismuodossa juurikaan esiintyneet. Se ei ole kokonaan puhdasta eläinkuntaa, vaan vaihtelua ja siirtymisiä on tapahtunut ennenkin. Aikaisempina maailmankausina on elänyt ihmisiä, jotka ovat tehneet valtaisia moraalisia virheitä. Heidän tekonsa ovat olleet sellaista luokkaa, että oikeutus ihmiseksi syntymiseen on menetetty. He ovat erilaisten välitilojen kautta palanneet takaisin eläinkunnan alemmille tasoille, uutta vauhtia ottamaan. Heidän älynsä on aikaisempina aikoina ollut erittäin terävä, vaikka tunnepuoli ei ole kehityksessä mukana pysynytkään ja lopulta tunteelle tarkoitettu tila on syöty kokonaan kylmän itsekkään järjen käyttöön. Se, joka joskus on ollut valmiiksi kehitettynä, palautuu helpommin samaan tilaan, kuin sellainen äly, joka ei vielä ole huippuunsa hiottuna ollut. Tämä nopeamman palautumisen laki on havaittavissa monissa muissakin asioissa. Myös tätä ainesta nousee nyt esiin, kun aikamme syntyvyys sille tilaa tarjoaa. He eivät ole vielä valmiita, mutta syntyvät tänne hieman ennen aikojaan ja tulevat siksi laskeneeksi myös ihmiskunnan keskimääräistä moraalista tasoa. Toisaalta he voivat olla myös jo kärsimyksen ja ylimääräisen kierroksen motivoimia ja kestäviä totuuden rakastajia.

Suuri osa eläinkunnasta nousseista ei kuitenkaan ole enää varsinaisia ensikertalaisia, koska he ovat saaneet tilaisuutensa jo jonkin aikaa sitten ja ehtineet syntyä aikamme tiiviissä jälleensyntymisrytmissä jo muutamia kertoja. Ihmiskunnan väestö lähti kasvuun n. viisisataa vuotta sitten. Kasvu oli aluksi suhteellisen maltillista, mutta 1700-luvulla kasvu kiihtyi ja kääntyi erityisen voimakkaaseen nousuun 1900-luvun puolivälin tienoilla.

Entä miten muut eläinsielut kiertävät, kun kehittyneimmistä ihmisapinoista nousee edustajia ihmiskuntaan? On tietynlaisia lajisidoksia, jotka tuottavat täydennystä ihmisapinoiden ryhmään. Nämä eri lajien väliset erot tuottavat myös vaihtelua luonnetyyppeihin: on eri asia, nouseeko uuden kädellisen ruumiin ansainnut sielu esimerkiksi ihmisen lähellä hienosti kehittyneestä koirasta, tai vaikkapa hevosesta. Vai onko kenties erityisen jaloksi kehittynyt kissa saanut syntymäoikeuden kädellisten ryhmään. Voimme piirtää eri lajeista yhdistäviä lankoja varsinaiseen ihmisapinoiden ryhmään. Niitä piirretään usein pienemmistä kädellisistä, mutta myös mainituista ihmisen lähellä kehittyneistä koirista, kissoista, hevosista ja norsuista. Vähäisemmässä määrin mahdollisuus syntyä ihmisapinoiden ryhmään on monilla muillakin lajeilla, kunhan kehitys on kulkenut niin pitkälle, että kohottavia kokemuksia on enää vaikeaa siinä aivorajoiteruumiissa saada. Mikäli ihmisruumiita ei olisi tarjolla, sielut jäisivät kehittämään omaa lajiaan eteenpäin, mutta nyt sen kehitys viivästyy, koska tie ihmiseen on auki. Tästä johtuu myös se seikka, että tietyt lajit ovat polkeneet toisinaan paikoillaan kymmeniätuhansia vuosia ja sitten yhtäkkiä ottaneet hyppäyksen eteenpäin. Tiettyjä lajeja kuolee myös sukupuuttoon kun ihmiseksi syntyminen kiihtyy. Syntyy myös erikoinen bumerangivaikutus: jos ihmiskunta kohtelee eläinkuntaa hyvin, oikeudenmukaisesti ja rakastavasti, syntyy rauhallisia apinarotuja ja vaikutus ihmiskuntaan on positiivinen. Jos eläimiä kohdellaan huonosti, surmataan, jos ne elävät pelossa ja kantavat sisällään traumaa ja katkeruutta, on ihmiskuntaan siirtyvien luonteessa jo valmiiksi paljon vihaa…

Kuten näemme, ihmisruumiiseen syntyminen on pitkän prosessin tulos. On ollut myös muita maailmanaikoja, jolloin tietyt sielut ovat ja saaneet maistaa ihmisen kompleksista yksinäisyyttä, mutta ajan syklin muutos on heidät taas takaisin vetänyt, tämä on näkynyt mm. useampina rinnakkaisina alkuihmisrotuina. Kuitenkin, kun yläpäästä vapautuu hitaasti tilaa valaistuneiden astuessa vielä korkeammille kehitystantereille - jälleen noviiseina - tulee ennen pitkää myös heidän pysyvä vuoronsa. Buddhan sanoin: ”on suuri etuoikeus syntyä ihmiseksi.”