lauantai, 21. marraskuu 2020

Nykyajan vihkimykset

Vaikka elämme henkisesti vaikeita aikoja jolloin huomaamattomat materialistiset riippuvuudet, itsekeskeisyyden kietoutumat ja opetetun opin vuoret ovat samentaneet viisauden silmän, myös meidän ajallamme on olemassa tie Duatin koetusten kentän kautta Aaruun. Vain harvat yltävän sitä kulkemaan, sillä se maailman nykykehityksen alusta jolta ponistamme on erittäin syvällä ja tarvittavaan korkeuteen on siksi äärimmäisen vaikeaa yltää. Tien monta vuotta kestävät moraaliset koetukset musertavat lähes kaikki yrittäjät. Miten se on järjestetty?

Varsinaista muinaista ja tietoisesti organisoitua maanpäällisen vihkimyksen koulua ei enää ole, mutta elämä ja uni tarjoavat valmistamisen puitteet. Ihminen elää tietämättään kahta todellisuutta, mutta ne näkevät toisensa vääristymisen läpi. Tiedostamiseen on kuitenkin mahdollista herätä. Lähelle poreilevan maailmankeitoksemme pintaa päätyneitä yrittäjiä autetaan erityisesti ja heistä parhaat pääsevät valmistavaan ”koulutusohjelmaan”. Kokelaaksi tuleminen on aluksi tiedostamatonta, mutta itsetuntemuksen avaava tietoinen muistaminen nostaa hunnutetun Isiksen salaisuuden verhoa vähitellen. Moraaliset koetukset ovat ankaria ja niitä tapahtuu fyysisen päiväelämän valintatilanteissa, mutta myös unessa, jossa niitä voidaan tuottaa maallisesta torjuntapanssaristaan erotetulle uneksijalle yhä uudelleen, kunnes koetus katsotaan läpäistyksi. Toisaalta jatkuva epäonnistuminen myös johtaa loosin ulkopuolelle joutumiseen. Tämä hylkääminen pyritään tekemään hyvissä ajoin, ennen kokelaan voiman kasvua liian suureksi, sillä epäonnistuminen, itsekeskeinen tahto ja voima johtavat usein mustalle tielle. Siksi moraalista kelpoisuutta koetellaan perusteellisesti. Mikäli hiukan saavutettua valtaa käytetään itsekeskeisesti, se on merkki siitä, että myös myöhemmin avautuvaa suurempaakin valtaa käytettäisiin väärin ja kyseisen henkilön vaikutukset maapallon ihmisten kokonaiskehitykseen voisivat olla suuret ja muille turhaa kärsimystä tuottavat: Korkeamman tiedon hedelmiä osittuneesti ja valikoivasti itsensä eduksi käyttävät ja niitä eteenpäin opettavat muuttuvat huomaamattaan negatiivisen ulkoisen kehittämisen välikappaleiksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Ihminen voi oppia muutenkin. Siksi Themosphores vartioi porttia ruoska kädessään ja pitää epäpyhät sen ulkopuolella.

Kun moraaliset koetukset ovat läpäistyt, käytetään muistamisen avainta. Avaimia unentakaisen todellisuuden avaamiseen ovat mm. keskittymiskyky, kehotunnon lisääminen, seksuaalisen energian tuhlaamattomuus, sekä hieman yllättävämpi seikka, joka on: selkärangan notkeus. Niiden kehitys alkaa tuottaa muistamisen ituja. Muistaminen alkaa jäsentyneiden ja tietoisten unien muistamisesta ja niille on usein järjestetty yhteys maanpäällisiin tapahtumiin. Ihminen elää tietämättään kahta elämää, mutta öinen vaeltelu on suljettu symboleiden taakse ja niiden avaamiseen tarvitaan syvämuistia ja herkkyyttä. Tietoisuus unennäöstä unessa on heräämisen ensimmäinen vaihe. Se ei kuitenkaan ole lopullinen, sillä unimaailmassaolostaan tietoinen nukkuja ei ole täysin hereillä astraalimaailmassa, vaan näkee siinä unta: Ts. hänen minänsä keskus kyllä sijaitsee ja liikkuu siinä tilassa ja hän näkee sen ympäristön, mutta havainnot tapahtumista ja olioista saapuvat hänen mieleensä voimakkaasti assosioivan tajunnallisen harhan läpi. Hän ei ole vielä kypsä tulkitsemaan sitä oikein, vaan muistuttaa juuri fyysiseen maailmamme syntynyttä pientä lasta. Tarvitaan laajaa itsetuntemuksen kehitystä, jotta omat reaktiot ja todelliset tapahtumat kyetään erottamaan toisistaan.

Vähitellen yöllinen vierailija oppii muistamaan aitoja tapahtumia. Hän saa myös todistuksia siitä, että yölliset havainnot ovat todellisia. Yhä useammin alkaa käydä niin, että jonkin päivän itsestä riippumattoman tapahtuman yhteydessä hän muistaa nähneensä juuri tästä asiasta unta. Unet ovat toisinaan symbolisia, mutta usein myös suoranaisia ja niillä on aukoton subjektiivinen todistusvoima. Myöhemmin hän oppii antamaan todistuksia myös muille, jotka ovat kyllin hereillä muistaakseen…

Yöllinen kehitys alkaa siis muistojen valvetilaantuonnin terävöitymisenä. Pyrkijä ei myöskään menetä normaalitajuisuuttaan vaipuessaan uneen vaan säilyttää sen toisinaan osittain. Yöllä on myös vaiheita jolloin hän on unen ja valveen rajalla tajuissaan ja kykenee saamaan vastauksia kysymyksiinsä ja vähitellen muistamaan ne myös valvetilassa. Aluksi vastaukset ovat vääristyneitä, unenomaisia ja osoittautuvat usein epätosiksi ja vailla päätä ja häntää oleviksi, kun niitä päivätajunnassaan muistelee. Välissä olevien vääristävien roskien vähentyessä ne kuitenkin kehittyvät, muuttuvat todemmiksi ja selkeämmiksi ja kokelas alkaa nähdä mielessään väläyksenomaisia hahmoja niiden takana. Mikäli henkilö ei ole kypsä ja suhteellisen vapaa itsekkäistä pyyteistä ja likaavista harrastuksista, piilee avautumisessa mielen sairastumisen vaara. Siksi avaavia harjoituksia, ei pidä tehdä ilman moraalista kypsyyttä, kehittynyttä itsetuntemusta ja rautaista tahtoa.

Varsinaista avautumista edeltää vuosien koeaika, jolloin pyrkijä on viattomuuden valollaan kiinnittänyt nykyään ihmiskunnasta peräisin olevista mestareista koostuvan järjestön huomion ja hänet on annettu kypsyyden koettelijoiden käsiin. Ihminen ei välttämättä tiedä olevansa tiellä ja hänen kohtalonsa voi toisinaan muistuttaa Jobin kohtaloa. Mikäli hän ei kestä koetuksia, hän putoaa vaivihkaa tieltä, usein edes tietämättään sillä olleensa. Mikäli hän kestää koetukset lankeamatta maailman lakiin: itsekkyyteen, vihaan ja himoon, syntyy edellä mainittua avautumista, joka johtaa salaisuuksien paljastumiseen ja päätyy sille tuonpuoleisen avartumistielle, jota myös kuoleman jälkeisessä vähittäisessä noususuhdanteessa tapahtuu. Sen kaunein kukka ja tarkoitus on kuitenkin auttamistyö, jota nykyään jo hyvin organisoituneessa Duatissa tehdään: Ihmiskunta kamppailee yhdessä ja kehittyneempien on tarkoitus nostaa nuoria sieluja, tai alemmille tasoille juuttuneita. Eteenpäinmenoa tapahtuu jatkuvasti, sillä nuorinkin aines on jo ehtinyt syntyä muutamia kertoja ja portteja eläinkunnasta nousemisen mahdollisuuteen ollaan vähitellen sulkemassa, sillä raja on saavutettu.

torstai, 23. heinäkuu 2020

Crata Repoa

Vuonna 1770 Berliinissä julkaistiin pieni kirja nimeltä ”Crata Repoa – eli egyptiläisten pappien muinaisen salaisen järjestön vihkimykset”. Se on yksi niistä harvoista teoksista, joissa on vielä kuultavissa kaikuja ”jumalten tulesta”, eli kauan sitten ihmiskunnan keskuuteen annetuista kuoleman voittavista mysteereistä. Yleisesti kirjan uskotaan olevan vapaamuurari Friedrich von Köppen muinaisista viitteistä kokoama teos. On kuitenkin myös mahdollista, että se on kokonainen kopioimalla siirretty käsikirjoitus, jonka alkuperä ulottuu muinaisen Kreikan ja Egyptin viisauskoulujen ajalle. Huomionarvoista on, että kirjan julkisuuteen tulon aikoihin hieroglyfejä ei vielä tunnettu: niiden salat avautuivat vasta yli viisikymmentä vuotta myöhemmin: 1822, jolloin Champollion onnistui antamaan äänen muinaisen Egyptin mykille kaiverruksille. Tämä kenties näkyy käsikirjoituksessa Egyptiläisen terminologian puutteena ja kielii siitä, että se ei olisi alkuperäisestä Khemin lähteestä peräisin, vaan myöhemmän hajanaisen keräystyön tuote. Teoksesta kuitenkin huokuu se olennainen seikka, että tekijä tunsi esoteerista mysteerioviisautta erikoisen hyvin ja sellaisella tavalla, joka ei ole edes nykytutkimuksen valossa pääteltävissä ja jonka jälkiä ei nykyään vielä paljon laajemmista kirjallisista viitteistä löydy. Siksi kyseessä saattaa myös olla kirjoitus ajalta, jolloin Kreikkalaisia termejä alettiin Ptolemaios dynastian aikana ja sen jälkeen muutenkin siirtää Egyptiläiseen järjestelmään ja alkuperäinen egyptiläinen sanasto ei enää ollut käytössä: se oli kenties jo unohtunut. Olkoonpa Crata Repoa peräisin mistä tahansa, sen syvällinen tieto mysteerien ulkopiirteistä ja organisaatiosta on yhtenäisten kirjallisten lähteiden joukossa vertaansa vailla ja sen viitteenomainen syvyys paljastuu perusteellisemmin vain traditioita tuntevalle, osan jäädessä silti kulttuurisidonnaisten salaisuuksien pimentoon. Julkaisemme tässä muutaman näytteen kommentaareineen:

”Jos jollakin oli halua liittyä Crata Repoa-järjestöön, oli hänen ensin hankittava joltakin aikaisemmin vihityltä erikoinen suositus sitä varten. Tällaisen antoi tavallisesti kuningas itse papeille osoitetulla kirjelmällä. Mutta papit lähettivät hänet ensin Heliopoliksesta Memfikseen opettajien luo; Memfiksestä hänet osoitettiin Thebaan.”

 Kaupunkien välillä kierrättämisen ja suosituskirjeen tarkoituksena oli esierottaa jyvät akanoista, sillä asiasta vähemmän kiinnostuneet unohtivat ja jättivät hankkeen kesken, jos se tuotti liikaa vaivaa.

”Vihdoin hänet ympärileikattiin. Heti sen jälkeen kiellettiin häneltä eräät ruokalajit­, eikä hän saanut enää juoda viiniä, ennen kuin hän korkeammalla asteella vain erikoistapauksissa sai luvan siihen. Sitten tuli hänen viettää useita kuukausia vangitun tavoin maanalaisessa luolassa ajatuksiinsa sulkeutuneena. Hän sai luvan kirjoittaa muistiin ajatuksensa, jotka sittemmin tarkoin tutkittiin, sillä niiden avulla opittiin tuntemaan uuden jäsenen ymmärtämiskyky.”

Ympärileikkauksella ja vankeudella on tarkoitus: Kipeä haava laskee vakiintumistasoa, varmistaa olennaisen selibaatin ja pitää muutoin ihmistä vankeudessa ja eristyksissä vaivaavat seksuaaliset ajatuskelat loitolla, jolloin niiden takaa voi paljastua jotain syvempää. Tätä syvempää ilmaisua sitten tutkitaan kirjoitetusta aineistosta ja samalla tehdään tulkintoja kokelaan kyvykkyydestä korkeammalle tasolle. Eristäminen on syvyyden avautumiselle erittäin hedelmällistä, varsinkin jos kaikki epäherkistävä, kuten masturbaation mahdollisuus, viini ja väärät ruokalajit samalla poistetaan. Ilman puhtautta voisi esiin myös nousta vaara mielen järkkymisestä: vaativa ja ulkoiset ärsykkeet minimiin pudottavan eristämisen ei sovi karkealle, tukahdutetulle, tai selvittämättömälle mielenlaadulle.

”Tämän jälkeen hänet vietiin Hermespatsailla koristettuun ja siveyskäskyillä varustettuun käytävään; nämä hänen oli opittava ulkoa. Niin pian kun hän oli ne oppinut ulkoa, tuli Themosphores hänen luokseen. Hänellä oli kädessään vahva ruoska, jolla hän pidätti roskajoukkoa Epäpyhien portin ulkopuolella. Tämän portin kautta hän vei vihittävän. Hänen silmänsä peitettiin ja hänen kätensä sidottiin vahvoilla liimatuilla nauhoilla.”

Vihkimyksen esinäytös oli järjestetty sen tuonpuoleisen tapahtuman kuvaksi, joka myöhemmin tulisi tapahtumaan. Egyptiläiset olivat oivaltaneet vastaavuusopin syvästi ja sovelsivat sitä lähes joka paikkaan. Mysteerien ”näytelmällinen” osuus oli kuitenkin vain valmistava. Se antoi tukea ja pohjaa myöhemmille todellisille koetuksille Duatissa. Themosphores oli opastaja ja vartija, joka esti epäpyhiä pääsemästä käsiksi mysteereihin: näin oli joskus käynyt ja nyt haluttiin olla ehdottoman tarkkoja. Siksi silmät peitettiin ja kädet sidottiin symbolisesti.

”Pylväiden välissä oli seitsenaskelmaiset portaat ja kahdeksan erilaisilla kuvioilla varustettua ovea. Oppilaalle ei kuitenkaan vielä selitetty näitä esineitä, vaan hierofantti piti hänelle seuraavanlaisen puheen: ´Käännyn Teidän puoleenne, jotka olette oikeutetut minua kuuntelemaan. Sulkekaa kaikki ovet lännessä, jotta epäpyhät ja pilkkaajat eivät pääsisi sisälle. Mutta ”Te Mene Musée” eli taivaallisen tutkimustyön lapset, kuunnelkaa te puhettani! Esitän teille suuria totuuksia. Välttäkää ennakkoluuloja ja intohimoja, jotka loitontavat teitä tosi onnellisuuden tieltä. Suunnatkaa ajatuksenne jumalalliseen olentoon ja pitäkää hänet aina silmienne edessä, jotta siten oppisitte ohjaamaan sydäntänne ja luonnettanne. Jos tahdotte saavuttaa onnellisuuden varman polun, niin muistakaa, että aina vaellatte Kaikkivaltiaan silmien edessä, joka on luonut maailman. Hän on ainoa olento, joka on luonut kaikki kappaleet ja ylläpitää niitä. Hän näkee kaiken. Kukaan kuolevainen ei voi nähdä häntä eikä kukaan Meneh kestä hänen katsettaan.´ Puheen jälkeen ilmoitettiin oppilaalle, että portaat, jonka puolia pitkin hänen oli kuljettava, on vertauskuva sielunvaelluksesta.”

”Te mene Musée, eli taivaallisen tutkimustyön lapset”, on erityisen hieno ilmaus, joka tarkoittaa Akh:issa eli vapaasielussaan operoivaa tutkimusmatkailijaa. Jälleen varoitetaan väärästä toiminnasta, sillä se aiheuttaa onnettomuutta ja kehotetaan kääntymään sen puoleen, joka on luonut kaiken ja ylläpitää kaikkea, sillä ihminen ei itse voi ohjata kohtaloaan luotettavasti. Tähän päättyy ensimmäinen vaihe, eli Pastophoris (Lieneekö tämän kultin ensimmäinen aste periytynyt meidän aikoihimme saakka nimessä Pastori). Se alkoi koetuksella ja päättyy vuoden koeaikaan.

Toinen vaihe alkaa myös koetuksella. Vuosi sitten kokelas vihittiin Pastophorikseksi ja nyt hän olonsa on arkipäiväistynyt: kun motivaatio laskee, ihminen on altis kiusauksille lankeamiseen. Siksi uudella vihkimystasolla, eli Neocoris asteella odottaa jälleen aluksi koetus:

”Annettuaan oppivuotensa aikana näytteitä taidostaan, Pastophorikselle määrättiin ankara paasto. Sen suoritettuaan Neocoris vietiin mustaan huoneeseen, jota nimitettiin Endimioniksi. Maukkaat ruuat, joita ihanat naiset kantoivat hänelle, virkistivät hänen heikentyneitä voimiaan. Nämä olivat pappien rouvia, jotka Dianan seuralaisten lailla, kävivät hänen luonaan koettaen kaikin tavoin kiihottaa häntä rakkauteen. Kun hän oli kestänyt tämän kokeen, tuli Thesmosphores jälleen hänen luokseen tehden hänelle muutamia kysymyksiä. Annettuaan niihin oikeat vastaukset Neocoris vietiin kokoukseen. Stolista eli vedenkantaja valoi vettä hänen päälleen. Tämän johdosta tuli hänen vakuuttaa viettäneensä siveätä ja puhdasta elämää. Heti kun tämä oli suoritettu, tuli Thesmosphores juosten hänen luokseen kantaen elävää käärmettä, heitti sen hänen päälleen ja otti vyötäisliinastaan esille lisää käärmeitä. Myös koko kokoushuone oli Neocoriin pelottamiseksi täynnä käärmeitä. Mitä järkähtämättömämmin hän kesti kokeen, sitä enemmän hän sai kiitosta tultuaan vastaanotetuksi.”

Jälleen aluksi herkistävä paasto ja todennäköinen alkueristäminen mustassa Endimionissa, eli keinotekoisesti maan alle louhitussa tilassa. Vuoden hauras selibaatti on koetuksella ja maallisen vietin hallintakykyä testataan. Nuorelle pitkään pidättyneelle miehelle, joka ei ollut vielä ehtinyt tottua seksuaalivietin houkuttavaan voimaan ja ennenkokemattoman riettaisiin näkyihin koetus ei ole helppo - vaikka se onkin tietoinen. Jumalallisiin salaisuuksiin pyrkivän on kuitenkin hallittava voimakkaimman viettinsä kutsu ja onnistuessa hän saa myöhemmissäkin tilanteissa auttavan voittomuiston ja opetuksen hekuman tilapäisestä luonteesta. Toinen lähes yhtä voimakas vietti on kuolemanpelko. Sitä testataan käärmeillä, joilla on valta tappaa. Se joka ei peräänny, saa Neocoriksen arvon. Toisen asteen suorittamiseen liittyi myös muuta, käytännöllisempääkin opetusta. Lopullisen läpäisyn jälkeen hän sai haltuunsa käärmeestä punotun sauvan ja muita tunnusmerkkejä.

Kolmas aste oli nimeltään Kuoleman portti ja sen arvonimenä: Melanephoris:

”Taidot ja hyvä käytös oikeuttivat Necorikselle pääsyn tälle asteelle. Hänelle ilmoitettiin hetki, jolloin hänet vastaanotettaisiin. Thesmosphores vei hänet eteiseen, jonka sisäänkäytävän yläpuolella oli sanat: Kuoleman portti. Tämä huone oli täynnä palsamoitujen ruumiiden ja sarkofagien kuvia. Kaikki seinät riippuivat niitä täynnä. Ja koska tämä oli se paikka, jonne kaikki ruumiit tuotiin, löysi uusi Melanephoris täällä Paraskistit ja kaikki Heroit työssään. Keskellä huonetta lepäsi arkussaan Osiris, joka murhaiskun johdosta oli vielä veren tahrima. Uudelta Melanephorikselta kysyttiin, oliko hän ottanut osaa herransa murhaan. Kun hän oli antanut kieltävän vastauksen, tarttui häneen kaksi Tapixeytia. He veivät hänet saliin, jossa olivat kaikki muut Melanephorikset kokonaan mustiin puettuina. Itse kuningas, joka aina otti osaa tähän toimitukseen, puhutteli häntä, kuten näytti, hyvin ystävällisesti ja pyysi häntä, ellei hän uskonut omaavansa kyllin voimakasta sydäntä kestämään kokeita, joita hänelle tultaisiin asettamaan, mieluimmin ottamaan vastaan kultaisen kruunun, jonka hän täten ojentaa hänelle. Mutta uutta Melanephorista oli jo edeltäpäin neuvottu heittämään kruunu maahan ja polkemaan sitä jaloillaan. Silloin kuningas huusi: Solvaus, kostoa! kohotti uhrikirveen ja löi sillä Melanephorista kevyesti päähän. Molemmat Tapixeytit kaatoivat nyt Melanephoriksen selälleen maahan, ja Paraskistit kietoivat hänet muumiokääreisiin. Tämän kestäessä itkivät kaikki hänen ympärillään. Sen jälkeen he veivät hänet jälleen ovelle, jonka yläpuolella luki: Henkien pyhättö. Oven avautuessa salamat leimahtelivat ja ukkonen jyrisi voimakkaasti valekuolleen ympärillä. Charon otti ruumiin, ikään kuin se olisi ollut henki, veneeseensä ja vei sen maanalaisten tuomarien eteen.”

Kultainen kruunu on henkilökohtainen etumagia ja maailman kunnia. Symbolisesti pukeutuneet mustat tarjoavat sitä ja pettyvät ellei kokelas liity heidän joukkoonsa. Mikäli edessä oleva varsinainen vihkimys pelotti, kokelas otti kruunun, ja käytti tähän mennessä oppimaansa taitoa ja tahtoa itsensä hyväksi, maailmallisia haluja noudattaen: hän menisi sisään avarasta maailmallisuuden portista, sillä kuoleman ja hulluuden mahdollisuus vihkimyksen aikana oli sittenkin liian ilmeistä ja pelottavaa. Kieltäytyessään kruunusta, kokelas valitsi tietoisesti vihkimyskuoleman, eli meni sisään ”henkien pyhäkön portista”. Tämän seurauksena häntä käsitellään kuin kuollutta ja hautakaupungin yhteyteen järjestetyssä vihkimyskammiossa annetaan Charonille, eli kuoleman lautturille, joka käsittelee kokelasta samalla tavalla kuin muitakin rajan yli kuljetettaviaan, eli ”ikään kuin se olisi ollut henki.” Seuraavaksi todetaan: ”ja veivät hänet maanalaisten tuomarien eteen.” Perinteinen tuomareiden ja Osiriksen salin sydämenpunnituskohtaus kuitenkin puuttuu. Miksi? Koska se ei kuulu Crata Repoan, eli fyysisen maailman mysteerinäytelmävihkimyskuvaukseen ja kokelas kohtaa heidät oikeassa tuonpuoleisessa: se on eri tarina.

”Tämän jälkeen tuli hänen jonkin aikaa harjoittaa maalausta oppiakseen koristelemaan muumioarkkuja ja -kääreitä. Hän sai opastusta erikoisessa kirjoitustavassa, jota nimitettiin hierogrammaattiseksi, ja jota hän pian tuli tarvitsemaan, sillä Egyptin historia, kuvaus maailmasta ja tähtitieteen alkuopetukset olivat kirjoitetut tällä tavalla.”

Ehkäpä toisen egyptiläisen viisausteoksen, eli ”Porttien kirjan” kuvausten mukaan koristellut lukuisat muumioarkkulöydökset ovat juuri näiden palanneiden mestarien kuvittamia. Kyseinen teos on kuvallinen esitys tuonpuoleisen huonejärjestyksestä ja se on kuolleiden kirjaa vanhempi teos. Kuvia siitä on yleensä maalattu vanhan valtakunnan arkkujen sisäpuolelle. Heidän tehtävänsä oli vielä vihkimyksen jälkeenkin viipyä maanalaisessa kammiossaan, mm. kuvituksia tehden ja sulatella ja täydentää kokemustaan. Samalla heitä tarkkailtiin:

”Hän sai olla näissä maanalaisissa käytävissä, kunnes huomattiin, oliko hän kelvollinen saavuttamaan uutta tietoa, vai täytyikö hänen ruveta Paraskistiksi tai Heroiksi; sillä täältä häntä ei laskettu ulos milloinkaan, ellei hän osoittanut omaavansa todellista tietoa.”

Mikäli tuonpuoleisen kuvitus ei ollut aitoa ja tunnistettavaa, vaan arkkumaalaukset olivat mielivaltaisia, se oli merkki mielikuvituksen sekoittamasta matkasta ja vakavasta itsetuntemuksen puutteesta. Kohtalona oli jäädä työläiseksi vihkimyskammioon. Kammiosto ei ollut mikään pieni paikka. Esimerkiksi Zoserin pyramidin ”maanalaiseen kuolleiden kaupunkiin” kuului yli viisi kilometriä käytäviä. Se oli järjestetty oikeaan ympäristöön, eli kuolleiden mestareiden inspiraatiota ja henkistä apua huokuvaan kuninkaalliseen hautakompleksiin. Maan päällä suojaa ja hiljaisuutta antoi valtava pyramidi.

Crata Repoan vihkimysasteita oli kaikkiaan seitsemän ja niiden välissä kului todennäköisesti aina runsaasti aikaa; kenties vuosi?  Tässä ei ole valitettavasti tilaa esitellä niitä kovin syvällisesti. Punaisena lankana kulkee kuitenkin koetusten kautta voimistaminen ja pahan voittaminen. Neljännen asteen nimi oli tätä tematiikkaa kuvaava: ”varjojen taistelu”, ja sen arvonimenä oli Christophoris. Nimi muistuttaa erehdyttävästi Kristusta.

Kolme viimeistä vaihetta tuntuvat olevan ankariin alkupään vaatimuksiin nähden hyvinkin leppoisia. Viidennessä vihittävä hyväksytään ”kemistiksi”, mikäli hän on saavuttanut aikaisemmin mainitussa vihkimyksessä ”todellista tietoa” - sen sijaan, että on vain uneksunut persoonan unia. Kemisti näkee syvällisellä silmällään mikrokosmoksen salaisuuksiin, eli alhaalle ja hänen tunnussanansa on khymia.

Kuudes vihkimys antaa lisäeväitä jo heränneeseen makrokosmoksen henkisen havainnoinnin kykyyn, eli ylhäälle: Kokelaasta tuli Astronomus:

”Valan vannottuaan hänelle selitettiin koko jumaluustaruston alkuperä ja annettiin käytännön ohjeita tähtitieteessä. Hänen täytyi viettää yönsä tähtitaivaan tarkkaamisessa ja auttaa astronomeja heidän työssään… Kun hänet oli otettu vastaan tähän asteeseen, vietiin hänet Jumalien portille, joka avattiin hänelle. Täällä hän löysi kaikkien jumalien muotokuvat, ja itse Demiurgi kertoi hänelle heidän koko historiansa salaamatta mitään. Myös näytettiin hänelle järjestön aikaisempien esimiesten sarja ja luettelo sen ympäri maailman löytyvistä jäsenistä. Hänelle opetettiin myös eräs pappien tanssi, jonka kulku kuvasi tähtien liikkeitä radoillaan. Hänen tunnussanansa oli IBIS, joka merkitsi kurkea ja oli valveutuneisuuden esikuva.”

Seitsemäs vihkimys käsittelee pelkkää maallista valtaa ja vielä hienosäätää aikaisemmin opittua. Sitä ei saanut ilman kollegion suostumusta. Mikäli henkilö herätti edes hieman epäilyksiä, hän ei koskaan saanut viimeistä vihkimystä, joka käsitteli itse järjestöä ja sen puhtaana pysymistä:

”Tämä oli viimeinen ja arvokkain aste, jossa kaikki salaisuudet selitettiin tarkemmin. Astronomus ei voinut saavuttaa tätä astetta ilman kuninkaan, Demiurgien ja kaikkien korkeampien jäsenten lupaa ja suostumusta… Hänen saavuttamansa suuri etu oli siinä että hän sai ottaa osaa kuninkaanvaaliin. Hänen tunnussanansa oli Adon. Hän saattoi myös jonkin ajan kuluttua tulla virkamieheksi järjestöön ja päästä Demiurgiksi.”

On myös toinen mahdollisuus varsinaisen tuonpuoleisen saloihin vihkimisen ajankohdalle: Kenties nämä ankarat kokeet ja papilliseen elämään kouluttavat monipuoliset käytännön taidot ja symboliset mysteerinäytelmät joita Crata repoa kuvaa, edelsivät varsinaista vihkimystä, joka sitten suoritettiin mysteerionäytelmäprosessin jälkeen aikaisemmissa luvissa kuvatulla tavalla sarkofagin rikkumattomassa hiljaisuudessa, kylmyydessä ja ärsykkeettömyydessä. Vasta silloin pitkä ja ankara valmennus pantaisiin todelliseen testiin. Paluuta ei olisi ja portti avautuisi vain eteenpäin. Vastaavuussymboliikkaan perustuva ja oivallustietoa herättävä valmentaminen, sekä ankara askeesi olisivat kuitenkin suojaava kilpi. Tämä järjestö jonka kaikuja tässä jo Kreikkalaiseen järjestelmään sekoittuneessa teoksessakin esitellään, oli muinaisen Egyptin todellinen voima ja sen säteily heijastui myös eksoteeriseen kansanosaan, tavallisille egyptiläisille laadituissa mysteerionäytelmissä, jotka muistuttivat jostakin suuresta ja aiheuttivat pyhyyden tuntua ja totuuden varmuutta.

Entä keitä olivat ne muut, ympäri maailmaa löytyvät järjestöveljet, jotka käsikirjoituksessa mainitaan? Oliko heillä samanlaisia vihkimysjärjestelmiä?

lauantai, 4. heinäkuu 2020

Ihmiskunnan nostajat ja myyttinen historia

Mikä on se viisaiden hierarkia, joka pyrkii ohjaamaan maailmamme suuntaa kohti kärsimysvapainta viisauden reittiä. Keitä ovat ne myötätunnon mestarit, jotka ovat valinneet tehtäväkseen vaikean maan kehitystehtävän. Onko maan valkoiselle auttajahierarkialle löydettävissä alkupiste? Historiassa on joitakin jälkiä jotka esitetään tässä myyttiseen ”syväintuitiokeitokseen” sekoitettuina, tarinan muodossa:

Yhtä astetta fyysistä tasoa ylempänä operoiva elämänkehityksen kulminaatiopisteen tarkkailuneuvosto oli jo muutaman tuhannen vuoden ajan seurannut maapallon kärkilajin tilaa. Se olisi kohta valmis nopeutetun kehitykseen hyppyyn. Sopivia nostajia etsittiin eri kosmisista olioryhmistä, joiden sielunrakenne ja fyysisen olemuksen kokoonpano olisivat olleet riittävän lähellä maan asukkaita. Heidän tuli olla oman henkilökohtaisen kehitystiensä päätökseen saaneita sieluja, jotka olivat valinneet seuraavaksi linjakseen muiden kosmoksen kulttuurien auttamisen ja nostamisen.

Tehtävää johtamaan valikoitui Orionin tähtikuvion suunnalta fyysisesti kotoisin oleva entiteettijoukko. Oli myös muita toimijoita, lähempää: aurinkokunnan historiallisilta kehitystantereilta. Orionin pitkälle kehittynyt kulttuuri oli jo kauan kyennyt keskeytyksettä tekemään matkoja ajattoman ulottuvuuden kautta muihin järjestelmiin. He käyttivät eri tiloissa vierailujensa aikana mentaalisesta aineksesta muodostettuja aluksia kiintopisteinään, joiden avulla liikkuivat myös fyysisen tilan liepeillä. Sopivat ominaisuudet omaava tarkkailija saattoi toisinaan nähdä heidät herkistyneessä mielentilassa.

Kun nämä Prometheusoliot saapuivat maapallolle, oli aikojen aamu. Maapallon pinnalla vaikutti useita ihmisrotujen esiasteita, joiden tietoisuuden taso oli kuitenkin vielä alhainen. Geneettisen muokkauksen avulla päätettiin luoda uusi parempi ihmisrotu, johon kehittyneimmät ihmissielut saattaisivat syntyä nopeutettua etenemistä varten. Geenejä valikoitiin eri rotujen parhaista ihmisyksilöistä, kunnes saatiin aikaiseksi sopiva alusta.

Aikaa kului ja kehitystä tapahtui. Uusi rotu kehittyi eksponentiaalisesti, kun sen kasvava äly, tunneluonto, kokemukset ja kulttuurin esiasteet kiihdyttivät toisiaan keskinäisessä reagoinnissa. Syntyi tarve asettaa ihmisille johtajia. Kosmoksen lakien mukaan fyysiseen maailmaan synnyttäessä on juotava Lethen maljasta: Johtajaksi haluavan sielun, vaikka onkin ihmiseen verrattaessa puolijumalallista alkuperää, on synnyttävä fyysisestä äidistä ja unohdettava menneisyytensä siihen saakka, kunnes kykenee sen maan olosuhteiden paineessa uudelleenmuistamaan. Kehittyneimmästä ihmisrodusta irrotettiin vähitellen kokeiluja tehden vielä uusi valioryhmä, johon johtajat saattaisivat ruumistua ja joka mahdollisimman hyvin ilmentäisi heidän voimakasta sielullista kehittyneisyyttään. Aikaansaadun Avatarin pään koko oli suurempi, mutta koska sen tuli mahtua synnytyskanavasta ulos, aivokopan suuruutta kasvatettiin erinäisten kokeilujen seurauksena taaksepäin, ei sivuille. Koska fyysisen rajan tuntumaan asettuneet nostavat, tarkkailevat jumalsielut eivät saaneet suoranaisesti vaikuttaa maan olosuhteisiin, eivätkä he olleet myöskään täydellisiä, he joutuivat paitsi inkarnoitumaan, myös tekemään pitkäaikaisia kokeiluja, ennen kuin sopiva fyysinen olemus, kallonmuoto ja ruumiinherkkyys löytyi heidän fyysiseksi asuinsijakseen.

Jumalien oli siis tehtävä työtä, jotta saivat valkoisen kärsimystä poistavan ja auttavan hierarkian esiasteen perustettua, ja synnyttyään maan päälle he kamppailivat löytääkseen tiensä henkimaailman sille tasolle, jossa heidän veljensä yhdistymistä odottivat. Tämän vaiheen jälkeen maan johdon kehittäminen sai uutta vauhtia.

Myöhemmin kun järjestö organisoitui tietoisena alkuperästään myös maan päällä, heitä voitiin kasvattaa tehtäväänsä omien keskuudessa ja saatiin aikaiseksi rotu, jonka ulkomuoto oli sisäisen voiman vuoksi erittäin vaikuttava ja luottamusta herättävä. Nämä muinaiset Rishit olivat paitsi pitkäkalloisia, myös fyysisesti pitkiä ja vahvarakenteisia. Heidän ihonsa väri oli sinertävä ja poskipäät korkeat, vahvaa tahtoa ilmentäen.

Maan päällä elettiin nyt kultaista aikakautta. Kenenkään ihmisyksilön mieleen ei tullut uhmata hyviä, älyllisesti ylivoimaisia ja suurikokoisia johtajiaan, jotka opettivat taitoja, toimivat oikeudenmukaisina tuomareina ja näyttivät onnellisen elämän esimerkkiä. Myös kuolemanjälkeinen tila saatiin vähitellen organisoitua paremmin toimivaksi: vaikka jumalat olivat geneettisen muokkauksen vuoksi erittäin pitkäikäisiä, myös he aikoinaan kuolivat ja astuivat rajantakaiseen todellisuuteen, jota vähitellen muunsivat sopivampaan muotoon: heillä oli ”muitakin lampaita”. Prometheusjumalat raivasivat tilaa alkuperäiseltä kaaokselta, mutta Apepia oli pidettävä loitolla jatkuvalla työllä.

Kun kulttuuri edistyi, jumalat alkoivat liikkua Vimanoilla myös fyysisen maan päällä. Heidän keskuspaikakseen oli valikoitunut maan paras elinympäristö Atlantin keskiselänteen saarella, mutta vaikutuspiirinä oli koko maapallo. Toinen keskuspaikka sijaitsi muinaisen Mesopotamian alueella, jossa heistä on säilynyt myös kiveenhakattuja kunigasluetteloita. Vähitellen edessä alkoi siintää aika, jolloin jumalien tulisi vetäytyä, sillä opettamisen ajanjakso oli tulossa päätökseensä ja ihmisen tulisi oppia itsenäisyyttä: Itsenäistä päätöksentekoa, vastuunottoa ja ajattelua, ilman että he pelkästään matkivat ja ottivat ohjeita vastaan. Alkoi asteittainen kipeä ihmisen valtaan siirtymisen aika, johon siirryttiin asteittain ja uudesta alusta käsin.

Itsenäisen ajattelun vähittäin heräävä taipumus oli johtanut valiojoukon ulkopuolelle jääneen ihmisen kehitystä osin väärään suuntaan. He olivat usein itsekkäitä, raakoja ja käyttivät sumeilematta eläimiä ravinnokseen, vaikka jumalat heitä kasvissyöntiin ohjasivatkin: ”ihminen oli kauttaaltansa paha.” Päätettiin järjestää uusi alku. Silloin kun ”Herra vielä fyysisesti käyskenteli ihmisen kanssa Eedenin paratiisisaarella” tehtiin raskas päätös: Grönlannin luoteisosaan olisi iskevä tuplakomeetta, joka myllertäisi maapallon mannerjäiden käynnissäolevan sulamisen jääjärviin, ja käynnistäisi maamassojen tasapainoa hakevan uudelleenjärjestymisen prekession avulla (Olen käsitellyt aihetta enemmän kirjassani: ”Atlantis – ja jääkauden lopun katastrofi”).

Jo paljon ennen tätä tapahtumaa oltiin päätetty siirtää jumalallisten geenien siemen ihmisen sukuun ja jumalat ottivat maan tyttäriä vaimoikseen. Tämä erikoinen liitto synnytti ensin suurikokoisen ihmisrodun ja sai vielä geenien myöhemmin hajaannuttuakin mm. Raamatun profeetat elämään hyvin vanhoiksi. Nämä puolijumalat perivät asteittain hallintavastuun, mutta koska he eivät olleet niin kehittyneitä kuin jumalat, koitti hopeinen ajanjakso. Näiden Shemsuhor hallitsijoiden aikakausi ei ollut niin pitkä kuin heitä edeltäneiden jumalien, mutta sekin kesti ihmisen ajassa mitattuna yli 30 000 vuotta. Tästä myyttisestä ajasta muistuttavat vielä Torinon papyrus ja Palermon kivi.

Vähitellen valta annettiin ensimmäisille ihmisille ja järjestelmä pyrittiin pitämään samanlaisena, kuin jumalten aikana. Hallitsevalla ihmisellä tuli olla hyveellisen papin pitkäaikainen laaja koulutus ja hänellä oli ehdoton valta. Tämä siirtymä tapahtui lopullisesti n. 5000 vuotta sitten. Se ei kuitenkaan juuri ottanut tulta alleen muualla kuin Faaraoiden Egyptissä, jossa kyettiin noudattamaan tarkasti muinaiselta viisauskulttuurilta perittyjä käytänteitä ja hierarkian auttava voima ja parhaat sielut keskitettiin siksi sinne, myöhempääkin ajatellen... Anunnakien seuduilla muinaisessa Mesopotamiassa epäonnistuttiin ja alueen vallankäyttötapa muuttui nopeasti totalitaariseksi egodiktatuuriksi. Anunnakit itse eivät enää voineet fyysisellä tasolla auttaa vallanhimoista ihmistä: he olivat vetäytyneet.

Keitä olivat Anunnakit? Sumerin kielen sana Anunna, tarkoittaa: ”ne jotka ovat ylhäistä verta.” Heidän katsottiin olevan maanpäällisiä jumalia, mutta silti alemmalla portaalla ns. taivaallisiin jumaliin verrattaessa. He olivat syntyneet taivaan ylimmän jumalan Anun ja maanjumalattaren Ki:n liitosta. Esoteerisesti tarkasteltuna he olivat siis jumaluuden kaikki aspektit saavuttaneita valaistuneita maan asukkaita, jumalihmisiä: sinisen planeettamme ensimmäisiä ja alkuperäisiä vihittyjä, hierarkian käynnistäjiä.

Mutta mihin vetäytyivät alkuperäiset jumalat Anunnakit, Horukset, Osiris ja Titaanit – heitä on luonnollisesti nimitetty eri nimillä eri kulttuureissa. Muinaisten myyttien mukaan he vetäytyivät kuitenkin kaikki samaan paikkaan… Tuonpuoleisessa on ihmisten kehitystä ja muita tehtäviä edistäviä ja valvovia jumaluuksia. Kyseessä on hierarkia jota voi lisätä ja jonka ”paikkoja voi täyttää”. Kyseessä on Apep alkukaaokselta vallattu, vaivalla organisoitu tila. Myös pitkälle kehittynyt ihminen voi äärimmäisen onnistuneesti eläessään saavuttaa jonkin jumaluuden aseman. Kun näin tapahtuu, hän samalla siirtää sitä paikkaa ennen pitäneen askelta korkeammalle (tai joskus matalammalle), tai luo uuden. Anunnakit antoivat suurimman uhrin ja vetäytyivät maapallon järjestelmän alimmalle tasolle, toimiakseen oikeudenmukaisina tuomareina, jotka näkevät kaikkialle, eikä mikään ole heiltä salassa. Muinaisten myyttien mukaan ja ihmisten oikeudenmukaisuusedun vuoksi Anunnakit/Titaanit vetäytyivät tilapäisen kasvurangaistuksen alueelle manalaan, koska edessä siintävä valtava työ: massojen siirtäminen sille tasolle, jossa kehittynein viisauseliitti ennen yksin oli, on pitkä ja raskas prosessi ja synnyttää ihmisissä runsaasti virhearvioita… Siksi myös Osiris: Ylin Valvoja, Egyptin ensimmäinen maan hierarkian jumaluus on manalan herra. Mikäli hyvyyden tien Anunnakituomarit eivät siellä olisi, jos ”sotaa ei olisi voitettu taivaassa”, tuon alueen gavvahaan janoiset mustan killan työntekijät – jotka kantavat houkutuksen ja rankaisun tehtävää, ja uskovat vain kyseisen oppimistavan tuovan todellisia kehitystuloksia kovakalloiselle ihmiskunnalle – toimisivat mielivaltaisesti vailla oikeudenmukaisuuden johtolankaa. Kuten mainittua, manalan olosuhteisiin vetäytynyt Anunnakihierarkian päällikkö tunnetaan myös muissa viisauskulttuurikulttuuripiireissä. Juutalaisille hän on Melkisedek, planeettamme eniten jumalallisia ominaisuuksia omaava ”ihmisolio”. Hän on vanhin mestari, maan ylimmäinen Herra ja ”korkeimman jumalan korkea pappi”.

 Muinaisilla kreikkalaisilla on puolestaan taru manalaan rangaistuspiiriin joutuneista Titaaneista. Myös he olivat taivaan, eli Uranoksen, ja maaemon, Gaian poikia. Päätitaani Prometeus oli luonut ihmisen (geneettisesti) ja varastanut heille jumalten tulen, eli vihkimyksen korkeampaan tietoon. Ylempien taivaallisten jumalien herra Zeus ei kuitenkaan pitänyt tästä ja halusi sysätä vastuun sitä ylläpitävälle järjestölle, mikäli se ei moraalista koetusta selvittäisi ja näin osittaisi olevansa oikeutettu ryhmä jumalten joukossa: Olympoksen pääjumala Zeus järjesti Titaaneille kiusaukseksi viehättävän Pandoran ja Titaanit sortuvat hänen viettelykseensä, eli ts. ”ottivat maan ihaniksi kehittyneitä tyttäriä vaimoikseen”. Tästä seurasi että Pandoran lipas tyhjentyi ihmiskuntaan, eli sai ihmisen kehittymään liian nopeasti, kun titaanien jumalalliset ominaisuudet siirtyvät ihmiskunnan geenipooliin: Sielullinen kehitys ei vastannut huimien ruumiillisten mahdollisuuksien tasoa. Geneettinen muokkaus ja ihmisten tytärten naiminen johti Pandoran lippaan avautumiseen ja kamppailemme sen kanssa yhä, sillä maailmamme perusongelma on, että sydämen kehitys ei vastaa älyn tasoa. Tämän seurauksena Titaanit joutuivat itse vetäytymään manalaan ja antautuivat näin osaltaan nopeutetun kehityksen vastuunkantajiksi ja vastenmieliseen yhteistyöhön kyseisestä syystä paisuneen mustan killan kanssa: Houkutuksella, kärsimyksellä ja rankaisulla ja opettaminen sai suurempaa valtaa, kuin olisi muuten ollut tarpeen. Koska ihmiskunta kehittyi erittäin nopeasti, ajauduttiin poikkeukselliseen järjestelyyn.

Kuten aikaisemmin todettiin, Egyptiläisillä on kappaleiksi leikattu Osiris, joka hävisi taistelun hallitsijaherruudesta sotaa, kavaluutta ja kaaosta edustavalle maallistuneelle veljelleen Sethille, ja syöstiin siksi kuolleiden valtakuntaan. Osiris vastaa Prometeusta, Melkisedekiä ja Anunnakien johtajaa Enliliä, joista viimeksimainittu ei langennut, vaikka muut hänen veljensä lankesivat. Johtajana hän kuitenkin joutui kantamaan vastuun. Tekoprofeetallinen Eenokin kirja on kenties löytänyt muutoin vaisuun antiinsa todellisista muinaisista lähteistä peräisin olevaa materiaalia ja kuvaa maailmassa ammoisina lopunaikoina käytyä keskustelua, joka käytiin Hermonin vuorella maata tuolloin hallinneiden jumalten kokouksessa. Jalojen miesten tapaan jumalat osoittavat harkintaa, mutta toisaalta maallistumista, joka on kenties seurausta pitkäaikaisesta oleskelusta maan matalavärähtelypitoisen väestön keskuudessa:

”Ja tapahtui, kun ihmisten lapset olivat moninkertaistuneet, että niinä päivinä heille syntyi kauniita ja viehättäviä tyttäriä. Ja enkelit, taivaan pojat, näkivät ja himoitsivat heitä, ja sanoivat toisilleen: Tulkaa, valitkaamme vaimoja ihmisen lasten keskuudesta ja tehkäämme jälkeläisiä.  Ja Semjaza, joka oli heidän johtajansa, epäröi ja sanoi: Minä pelkään että vastuu lankeaa vain minulle, ja minun täytyy yksin maksaa suuren synnin rangaistus. Ja he kaikki vastasivat hänelle ja sanoivat: Vannokaamme vala, ja sitokaamme kaikki itsemme yhteen keskinäisillä loitsuilla, ettemme hylkää tätä suunnitelmaa, vaan teemme tämän asian yhdessä. Sitten he kaikki vannoivat yhdessä ja sitoivat itsensä keskinäisillä loitsuilla. Ja heitä oli kaikkiaan 200, jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermonin vuoren huipulle, ja he kutsuivat sitä Hermonin vuoreksi, koska he olivat vannoneet ja sitoneet itsensä keskinäisillä loitsuilla sen yllä.” (Eenokin kirja. Luku 6)

 Tämä harkitun vetäytymistoimen seurauksena maanpiirissä tuolloin vaikuttaneet jumalat laskeutuivat suunnitellusti manalaan, vaikka myytti raflaavana lankeemuksena viisaiden siemenensiirtotoimia kuvaakin. Sen seurauksena johtaja, jota mm. Osirikseksi kutsutaan pääsi organisoimaan Duatin ankarien olosuhteiden keskelle sijan, jonka nimi on Aaru. Se sijaitsee idässä, ei lännessä kuten normaali Egyptiläinen taivas, eli lännen maan laulun kentät. Itä yhdistettiin Egyptiläisessä tuonpuoleisen käsitteistössä pahaan paikkaan johon ei kannattanut eksyä. Se oli epämääräisten rankaisijasielujen kansoittama syvä manala. Aaru on Osiriksen luoma keidasmainen sija malalassa ja se on vapaa taivasmaailmojen yleensä persoonakohtaisesta luonteesta, ollen kaikille sama, autenttinen tuonpuoleisen todellisuus. Siellä Ensimmäinen Vihkijä odottaa vihittävää, joka hänen luokseen vaaroja uhmaten ja lankeamatta löytää, ja näin koko maailman pahan ja houkutukset voittaa. Tulija saa siksi sekä mustan, että Valkean killan varauksettoman luottamuksen ja kunnioituksen, sillä hän on pitävästi osoittanut, että houkutuksilla ja pahalla ei ole enää valtaa häneen. Osiriksen löytäjä on ihmiskunnan tuleentunut siemen, joka putosi parhaaseen maahan ja jaksoi kasvaa puuksi asti jumalallisten mestareiden luoman hienon järjestelmän puitteissa. Hän on korkeimman vihkimyksen saavuttanut mestari ja hierarkian uusi jäsen. Hän ansainnut myös oikeuden perustaa opastava ja nostava hierarkia jollekin planeetalle, jonka kulminaatiopisteen paikallinen ylempien jumaluuksien tarkkailuneuvosto on kypsäksi havainnut…

lauantai, 20. kesäkuu 2020

Nykyajan viisaus

Mikään ei estä meitä nykyajalla tuomasta viisauden, hyvyyden ja universaalin totuuden valtaa fyysiseen maailmaan. Se taistelu jota uusplatonikot, kataarit ja lukemattomat viisauden aatteen esitaistelijat eivät voittaneet, odottaa yhä sotijaansa. Tuo sota käydään totuuden ja väkivallattomuuden miekalla: Materian vallan syrjäyttävä henkinen vallankumous ei pyri päämäärään keinoja kaihtamatta vaan hyvyyden keinovalikoimaa käyttäen. Se mitä näin syntyy, riittää. Viisauden vallan päätavoitteena tulee modernisoituneessa ajassamme aluksi olla uskontojen välinen synteesi. Se on myös tulevan aikakauden keskeinen eetos.

Uuden ajan kynnyksellä meidän etumme on, että hyvin paljon viisautta on taas saatavilla. Se on tosin piilotettu runsaudenpulan ja henkisen materialismin upottavalle käärmesuolle, ja sitä uhkaa persoonajumitteisten mieltymyseklektikkojen totuuspakoinen egomielivalta, mutta useiden kulttuurein viisaustuotoksia on saatavilla ja ne ovat käytettävissämme vertailua varten. Olemme vähitellen oikeasti tulossa aikaan, jolloin suuret uskonnot voidaan yhdistää yhdeksi. Tämä on aikamme ensisijainen ja tärkein tehtävä. Jokainen joka kykenee tutkimaan uskonsuuntaansa, tai tieteellistä maailmankatsomustaan aidon kriittisesti, voi todeta että jotakin puuttuu. Olennainen ydin on kuitenkin löydettävissä ennakkoluulottoman vertailun, hyveen ja universaalin totuushavainnon avulla, sillä ne herättävät moraalisen intuition, joka valaisee puuttuvia palasia.

Olisi järkevää, mikäli tässä hahmoteltu suunta ei omaisi varsinaista ”erisnimeä”, jottei se huku lahkojen joukkoon. Ainakin nimen valintaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja sen tuli olla mielellään suoraan kuvaava, kuten ”kaikkien uskontojen pyhättö”. Tarvittaisiin myös jonkinlaiset löyhät säännöt, jotka perustuvat yhteiseen universaaliseen ja uskontojen esiintuomaan mooraalikoodiin. On myös huomattava, että tässä ei pyritä saamaan vanhojen uskontojen edustajia mukaan, ottaa heiltä ohjeistusta, tai kysyä heidän lupaansa soveliaisuudesta, vaan luoda uusi järjestö, joka ainoastaan lukee ja jakaa jo olemassa olevia viisaustekstejä, puolueettomasti, epädogmaattisesti, mitään lisäämättä ja ilman turhia rituaaleja.

Pyhättöjen arkkitehtuuriin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota ja sen olisi hyvä sisältää piirteitä kaikista temppeleistä, mutta luoda samalla jotakin uutta, ei kuitenkaan nykyajan allonharjalla häilyvää trendiarkkitehtuurisuuntaa, vaan vuosituhantisesta perinteestä ammentavaa, ikiaikaista. Aluksi lukutilaisuudenomaisia tapahtumia joudutaan kuitenkin järjestämään paikoissa, joissa ei ole pyhyyden tuntua, mutta tunnelma olisi muilla keinoilla pyrittävä luomaan aina jotenkin erityiseksi. Mikään ei myöskään estä järjestämästä viisauden äänen maailmaankaiuttamista vahoissa kirkoissa, joita jää runsaasti jäljelle, kun kuolinkamppailuaan käyvä väärä Paavalilainen kristinuskontulkinata marginalisoituu ja lopullisesti lakkaa muutaman sukupolven kuluessa. Olisi mahtavaa, mikäli sen osittunut ja voimakkaasti vääristynyt viisaus, väärintulkinta ja suoranainen valhepuhe viimeinkin väistyisi ja kirkkojen paljon tekohurskautta kokeneet seinät saisivat viimeinkin kuulla kirkkaimman totuuden ääntä. On kuitenkin todettava, että kyseinen erehdys on palvellut ihmisiä paremmin kuin ei mitään, näinä henkisesti pimeinä materiaalisen runsauden turmelevina aikoina, jolloin korkea riippuvuustaso estää herkkää oivallusta syntymästä.

Siksi tulevat nuoret eläkeläiset, jotka ovat nähneet materiaalisen kulttuurimme tyhjyysluonnon pohjan, ja joilla on aikaa, halua ja voimia tehdä vielä jotakin erityistä ja paikata materian syöveriin hukattua elämäänsä, olisi eräs sopiva joukko tapahtumien järjestäjiksi. Toinen ryhmä on luonnollisesti nuori voima, joka kokee, että ajassamme on jotakin hukassa ja se tulee kaivaa esiin. Olisi erityisen tärkeää, että tilaisuuksista saadaan ”kaikenikäisten juttu” ja niiden tulisi mielellään olla kaikkia yhdistävä ja kaikenlaisia ihmisryhmiä läpileikkaava hetki, sillä viisaus on universaalia, eikä ihminen todella kaipaa sitä ikäryhmäerottautumista ja väärää ryhmäytymistä, joka on usein pintapuolista erikoisuudentavoittelua olennaiseksi totuudeksi naamioituna. Nuorissa uuden aikakauden tulokkaissa on tarvittava potentiaali materialismin vallan nujertamiseen, mutta on muistettava, että tähänastiset yritykset ovat aina rappeutuneet, kun valta on niitä alkanut hyväkseen käyttää. Nyt ei saa käydä niin, vaan aate on pidettävä puhtaana, muuntumattomana ja hyödyntämättömänä. Siksi sen on oltava pelkkä virikeperusta.

Vaikka viisauden ja totuuden ”uskonnossa” tulisi edetä ymmärtämys edellä, tulee siis ainoastaan pitäytyä pelkästään lukemaan syvälliseltä filosofiselta arvoltaan korkeatasoisia tekstejä eri uskontojen ja viisauksien pyhistä kirjoista. Kaikkea puolueellisuutta on aluksi huolellisesti vältettävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viisauskirjoja tulisi lukea kritiikittömästi. Esimerkiksi Raamattu sisältää paljon erehdyksestä ja ihmisen vallanhimosta syntynyttä manipulatiivista materiaalia, teeskentelevää hurskastelua ja jopa ala-arvoista roskaa, joka tulee yksinkertaisesti vain sivuuttaa. Uskonnoissa ja filosofioissa on niin paljon helmiä, että huonosta ja epäkelvosta ei yksinkertaisesti tarvitse välittää. Jalo epäitsekkyys ja korkein hyvä on hyvä mittatikku arvotettaessa luettavaa materiaalia.

Jonkinlainen tieteellinen puolueettomuus on varsinkin aluksi tarpeen. Akateemista, hengenriistävää kuivuutta on kuitenkin varottava. On vältettävä sen ”huolellisen kantaaottamattoman komentoimattomuuden jähmettävää ja tunneviileää kantaa”, joka muodostuu vaivihkaa helposti, ja joka on ottanut tieteellisessä ajattelussa dogmivallan, ja sen suuntaan on turruttu, eikä sen muodostamaa alkusysäysvinoumaa ja olennaisen typistymistä enää tunnisteta. Se aikaansa tilanteen, jossa epäolennaisuuksia pyöritellään loputtomasti, eikä olennaiseen syvyyteen mennä koskaan. Lisäksi hyvä ja huono ovat yhtä arvokkaita sillä tieteellinen puolueettomuus ei tunne moraalista perustaa ja sen tuottamaa syvyysnäköpotentiaalia. Siksi puolueettomuuden tulee olla luonnollista, itseisarvotonta ja vapaata tieteellisen ylilyönnin dogmivirheestä. Todellinen maailmankuva voidaan rakentaa vain sisältä ulospäin, ei ulkoisista nyanssittomista yksityiskohdista sisäänpäin.

Jotta uusi uskontojen synteesi saadaan kunnolla alkuun, voitaisiin julkisuudesta tunnettuja henkilöitä värvätä lukemaan tekstipotkureita, joita on laadittu ylevimmistä teksteistä, joilla on kyky ravita kiireisen nykyihmisen raastettua sielua. Näitä tapahtumia voitaisiin järjestää suurimmissa kaupungeissa aluksi varsinkin pyhäaikoina, jolloin ihmisillä on aikaa ja tilaisuus pysähtyä. On edelleen painotettava sitä, että kaikenlaista nurkkakuntaisuutta ja puolueellisuutta on vältettävä. Tilaisuus ei saa kestää liian kauan, ehkä tunti on sopiva ja sen tulee olla matalakynnyksinen, mielellään mahdollisimman pienellä pääsymaksulla varustettu tai ilmainen. Turha soitto, laulu ja kahvittelu eivät mielellään saa kuulua ohjelmistoon, jottei ydinsanoma jää katveeseen eikä venähtänyt ajallinen kesto estä nykyaikaisia kiireisiä osallistujia saapumasta vaikka joka päivä lyhyeksi tunniksi. Tilaisuuden olisi hyvä keskittyä pelkästään olennaiseen ilmaisuun ja on varottava, ettei yhteisöihin vaivihkaa muodostuva sosiaalinen hierarkia valtaa liikaa tilaa ja näkyvyyttä. On edelleen painotettava sitä että järjestö on pelkästään vanhaa viisautta esittävä. Tulkinta on jokaisen oma asia ja se kehittyy vertailukelpoisen materiaalinen karttuessa kohti yhtä yhteistä inhimillistä totuutta, eikä kenelläkään ole enää tarpeen erottua muista edukseen oppinsa ainutkertaisuuden ja paremmuuden johdosta.

Olisi hyvä, jos viisaudenlukuhuone olisi akustiikaltaan pehmeä, miellyttävän rauhaisa ja kaiuton. Se voisi muodostua kahdesta erillisestä osasta. Eturivin tuoleista, joihin hakeudutaan, jos tullaan hyvissä ajoin, ja takarivin penkistöstä, johon voidaan tulla koska vain esityksen kestäessä, häiritsemättä muita. Tämä kaikki vahvistaa mielikuvaa, että tämänkaltainen toiminta on elimellinen osa ympäröivää kulttuuria ja elämää ja sen päivittäinen saanti kuuluu ” jokapäiväiseen leipään”.

Varsinaisen tilaisuuden jälkeen voisi olla ”avoin mikrofoni” mahdollisuus, johon voisi osallistua kuka tahansa tekstejä valmistellut n. vartin puheosuudella, mutta puolueettomuuden säilyttämiseksi sama henkilö ei saisi osallistua kovin usein. Kuten sanottu ainakin aluksi on hyvä pitäytyä erilaisissa muinoin kirjoitetuissa viisauden sanoissa, joiden esittämistä sopivasti valvotaan. Mikäli puhujan katsottaisiin syyllistyneen puolueellisuuteen, voisi häntä uhata porttikielto valvovan delegaation toimesta. Yli-, tai alisuvaitsevaisuuteen ei tule syyllistyä. Tulisi myös olla kiellettyä lukea vain yhden viisausjärjestelmän tekstejä: saman esityksen tulisi sisältää otteita useammasta uskonnosta ja filosofiasta.

Järjestettiinpä tilaisuudet sitten miten tahansa, tärkeintä on että sanoma on peräisin viisausfilosofisista lähteistä ja että ne edustavat moraaliltaan ja viisaudeltaan parhaita helmiä. Tämä on se sielunravinto, joka ulkoisesta ajastamme puuttuu ja se voi edelleenjohtaa niiden kulttuuristen ongelmien ratkaisemiseen, joita ajassamme on yltäkylläisesti. Kun pohja on viisaudessa, ongelmiinkin löytyy oikeanlainen ratkaisu.

Kaikki kaipaa ulkoisia tunnusmerkkejä. Siksi myös kaikkien uskontojen ja viisauskokoelmien synteesille on luotava symboli. Sen on luonnollisesti oltava puolueeton ja mitään erityistä suuntaa suosimaton, mutta kuitenkin ilmennettävä mahdollisimman laajasti ja yleismaailmallisesti yhteistä viisautta, jotta kaikki uskonnot voivat sen omakseen tunnistaa. Samalla sen olisi hyvä olla pelkistetty, mutta ei kuitenkaan kauneudesta tai koristeellisuudesta riisuttu. Ehkä ihminen ja Jumala voisivat olla pääteemat. Sen olisi myös hyvä tehdä pesäero New Age tyyliseen kuvastoon.

Osittuneita viisauden suuntia on varottava, näyttivätpä ne aluksi kuinka hyviltä tahansa. Nykyajan keskeinen opinkappale erilaisissa uushenkisissä  viisaustraditiossa on esimerkiksi pelkän rakkauden korostaminen. Tämä on tietenkin hyvä asia ja rakkaus on henkisen kehityksen olennaisimpia osia, mutta se saattaa kääntyä myös itseään vastaan sillä pelkkä yhteen suuntaan keskittyminen on vaarassa muuttaa sen teeskentelyksi ja on vakava uhka aitoudelle, jonka varaan pitävä henkisyyden perusta on ainoastaan rakennettavissa. Siksi tarvitaan myös viisaushenkisyyden muita olemuspuolia, kuten itsetuntemusta, totuudentajua ja rauhan sisään piilotettujen aarteiden löytymistä. Teeskennelty tunteilu ja rakkaudellisen roolin esittäminen ei yksinään kanna pitkälle ja ihminen alkaa ennepitkää kaivata olemiselleen aidoksitekevää, mutta vaurioittavaa tasapainoa ja tämä voi johtaa väärälle tielle. Jotkut ovat luonnostaa rakkaudellisia ja ovat onnistuneet sisäisesti ratkaisemaa kyseisen ongelman ja suorastaan säteilevät kaikenhyväksyvää rakkautta. Tätä vastaan meillä ei tietenkään ole mitään sanottavaa - päinvastoin. He ovat jo kulkeneet sen tien, joka täytyy käydä, jotta aitous ei vaurioidu. Siksi on hyvä lähteä liikkeelle ikivanhojen totuuksien levittämistyöstä ja paljastaa ydin niiden viisauden kautta. Kun pohja on ymmärretyssä viisaudessa, voi ”lahkolainen osaegomieltymysvalintamaailmankuva” samalla eheytyä. Samalla yksinkertaistavat ja selkiyttämään pyrkivät ismit kuten: ”Vain rakkaus”, ”vain nykyhetki”, ”vain vapaus”, ”vain filosofointi”, ”vain kaikenhyväksyminen”, ”vain tarkkailu”, ”vain aitous”, ”vain minulle ei ryttyillä enäähenkisyys” ja ”vain maksulliset kurssihoivahenkisyysaatteet”, jotka kattavat totuuden rakennuksesta pienemmän tai suuremman osan, saavat oikean suunnan ja täydentyvät oikeaan keskinäiseen kombinaatioon: aikojen viisauden olennaisen paljastavan vertailuvalokeilan avulla kyseiset osasuunnat voivat asettua aitoa kokonaisuutta tukeviksi osiksi.

Tämänkaltainen viisauden maailmaantuomistyö myös nakertaa vallan rakenteita ja niiden etuasemissa patsastelevia etuoikeutuksen myrkyn sumentamia haltijoita, ja siksi on varauduttava kaikenlaiseen vastustukseen. Sitä tulee paitsi ylenkatseen, pilkan ja mustamaalauksen muodossa, myös huomiottajättämisen, vähättelyn ja vääristelyn keinoin. Myös kaikkein pahin, eli väkivalta ja murhat ovat tietyissä maailmanosissa mahdollisia: Ehkä uuteen käätyyn pujotetut vanhat helmet vaativat jälleen kerran marttyyreita (marttyyri on viaton väkivaltaa käyttämätön uhri, ei siis hampaisiin asti aseistautunut harhaanjohdettu sotilas, joka on tietämättään ja yksinkertaisuuttaan on pelkkä vallankäytön väline joka on aivopesty taivaspaikanodotuslupauksilla; mutta joka kuoltuaan kauhukseen herääkin yhä uudelleen kokemaan sen kärsimyksen, jota on muille aiheuttanut…), kun valta kokee riippuvuusasemansa uhatuksi. Asemastaan ja maineestaan on ainakin varauduttava luopumaan – ne eivät tosin ole minkään arvoisia todellisessa katsannossa. Kun kaikkeen tähän on varautunut ja ikään kuin tietää, että kyseiset vastukset ”kuuluvat asiaan”, on tehtävä helpompi suorittaa.

Nyt on viimeinkin aika, eikä tehtävä ole edes kovin vaikea. Uutta ei tarvitse luoda, vain järjestää vanhaa ja luoda organisaatio – ja valvoa, että se ei muutu itse asiaa tärkeämmäksi, kuten usein tapana on. Ihmisen luontainen vallan ja aseman himo voi vääristää hankkeen ja liiallinen leväperäinen suvaitsevaisuus syödä sen olennaisen pohjan. Siksi se on pidettävä yksinkertaisena ja pyhänä. Kaikkien uskontojen yhdistämishankkeen organisointitehtävä vaatii innokkaita ihmisiä, eikä intoa puutu, kun piikki saadaan auki, sillä materian näennäisonnellisuuden valta on ollut murtumassa jo vuosia, meillä ei ole vain ollut aikaa huomata sitä. Myös juuri tätä kirjoitettaessa päällä oleva Koronakriisi voidaan nähdä mahdollisuutena. Ihminen kaipaa jotakin syvempää, enemmän kuin koskaan ennen: nyt on oikea ajanhetki luoda viisauden kulttuuri siitä valtavasta materiaalista joka käytettävissä on, sillä uuden ajan kynnyksellä odottavat sielut kaipaavat jälleensyntymistään ansaitsemiinsa olosuhteisiin. He ovat valmiita tuomaan maailmaan uuden syklin virikkeen, sillä kosminen ajanetenemä on vääjäämätön vaatija, emmekä halua jäädä enempää jälkeen. Meidän on pysyttävä valkoisen järjestön etapissa, muuten peruuttamattomasti tietäänlöytämättömät energiat purkautuvat sotana, emmekä halua antaa kohtalon etenemää mustaan kärsimystä tuottavaan käteen, sillä saman nöyryyden, myötätunnon ja viisastumisen läksyn voi oppia valkoisellakin tavalla…

lauantai, 11. huhtikuu 2020

Kataarilaisuus

Ennen ensimmäisen vuosituhannen loppua tehtiin voimakas viisauden maailmaantuontiyritys, jossa maan päälle syntyi kerralla suuri määrä viisaita sieluja, jotka onnistuivat löytämään toisensa yhteistyön hengessä ja saivat käytettävissä olevista aikakauden aineksista ja sisäisestä syvyydestä aikaan kompromissin, joka sisälsi paljon viisauden tunnusmerkkejä. Näihin viisauden kehittymisen edellytyksiin kuuluivat mm: kehittyneintä osaa koskeva selibaatti, kasvissyönti, pidättäytyminen alkoholista, yksinkertainen elämäntapa ja puhtauden aate. Näiden edellytysten riittävän täyttymisen johdosta ja syystä Kataarien opetuksiin kuuluivat sitten oivalletut universaalit totuudet, kuten: jälleensyntymä, sen toistumisesta vapautuminen, vihkimys korkeampaan viisauteen, väkivallattomuus ja suvaitsevainen asenne kaikkia kohtaan. Seuraava yhteenveto Kataarien yrityksestä tuoda viisautta maan päälle on suurelta osaltaan peräisin Gnostilaisen seuran materiaaleista. Kyseinen vähitellen kannattajakuntaansa länsimaissa lisäävä seura on loistava nykyajan versio siitä viisauden maailmaansaattamistyöstä, joka Kataareilta 800 vuotta aikaisemmin väkivaltaisesti evättiin:

Kataarilaisuus eli katarismi oli gnostilaisuuden ja manikealaisuuden pohjalta Balkanilla 900-luvulla syntynyt uskonto, joka levisi toisen vuosituhannen alussa länteen aina Atlantille saakka. Sen vahvin vaikutusalue oli Etelä-Ranskassa, mutta 1100-luvulla kataareja oli Ranskan lisäksi Espanjassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Turkissa, Kreikassa, Ukrainassa, Bulgariassa ja Balkanin maissa sekä jonkin verran myös Englannissa ja Venäjällä. Etelä-Ranskan kataareja kutsuttiin myös "albigensseiksi", koska heitä oli erityisen runsaasti Albin kaupungin seuduilla.

Nimitys "kataari" tulee kreikan kielen sanasta katharos, joka tarkoittaa puhdasta. Kataarit katsoivat edustavansa puhdasta kristinoppia toisin kuin katolinen kirkko, joka oli vallan uskonto.

Kataarit olivat säilyttäneet alkukristilliset jäseneksioton rituaalit, jotka katolisesta kirkosta olivat aikoja sitten kadonneet. Alkukirkon tapaan he ottivat seurakuntaan pyrkijän ensin katekumeeniksi eli opetettavaksi, kunnes hän oli valmis vastaanotettavaksi seurakunnan yhteyteen kasteen liiton kautta. Tällöin pyrkijä lupasi luopua kaikesta pahasta. Hänestä tuli silloin "uskollinen", eli Pistis, josta saattoi kehittyä "täydellinen", eli Teleios.

"Täydellisyydellä" tarkoitettiin kataarien keskuudessa kiinteää yhteyttä hyvään ja olemuksellisen eheyden saavuttamista. Kataarilaisuudessa oli suhteellisen pieni joukko varsinaisia täydellisiä kataareja, joita kutsuttiin myös "valituiksi", "vanhoiksi" tai "hyviksi ihmisiksi". Täydellisten joukossa oli sekä miehiä että naisia. Muut kataarit olivat tavallisia ideologian syvästi ymmärtäneitä ja heitä oli suuri joukko. Kataarit esittivät jyrkät moraalia ja elintapoja koskevat vaatimuksensa täydellisille, mutta tämän vastakohtana osoittivat suurta suvaitsevuutta ja vapaamielisyyttä muita ihmisiä kohtaan.

Täydelliset olivat läpikäyneet vihkimyksen ja sen merkiksi vastaanottaneet eräänlaisena Pyhän Hengen tulikasteena sakramentin, josta käytettiin nimitystä "lohdutus": latinaksi consolamentum. He uskoivat kuolemansa jälkeen kykenevänsä kohoamaan Valon maailmaan tarvitsematta enää koskaan jälleensyntyä.

Täydelliset pukeutuivat mustaan pellavakaapuun, jonka vyönä oli yksinkertainen nyöri. He elivät selibaatissa ja pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Heidän ruokavalioonsa kuului vain kalaa ja kasviksia, mutta ei lihaa eikä viiniä. Täydelliset antoivat lupauksen pyrkiä parhaan kykynsä mukaan noudattamaan elämänohjeenaan Jeesuksen Vuorisaarnaa.

Katarismi opetti, että ihminen koostuu ruumiista, sielusta ja hengestä. Tämä oppi oli keskeisenä osana alkukristillisten vuosisatojen gnostilaisuudessa ja manikealaisuudessa, vaikka Konstantinopolin kirkolliskokous oli julistanut uskon yksilöllisen sielun olemassaoloon harhaoppisuudeksi.

Katarismi opetti lisäksi, että on olemassa ”pahan periaate”, jonka seurauksena pahuus on vallitseva tekijä maailmassa, mutta tuomittu lopulta häviöön taistelussa Hyvää vastaan. Kataarit uskoivat, että jokaisen ihmisen sielussa taistelevat keskenään Hyvä ja paha. Heidän mielestään Hyvä on jokaisen ihmisen tosi olemus ja paha ihmisen ulkopuolinen kiusaus, joka esiintyy ihmisessä Hyvän rajoituksena.

Katarismin mukaan ihminen on langennut oikeasta henkisestä olemuksestaan ja hänen vähittäisen puhdistumisensa välttämätön edellytys on jälleensyntyminen. Kataarien oppeihin kuului myös dualismi: Jumala ja paholainen, valo ja pimeys, totuus ja valhe, hyvä ja paha, taivas ja maa, aika ja ikuisuus. Katarismi opetti, että Jumalan pohjattoman rakkauden vuoksi kaikki sielut lopulta täydellistyvät ja pelastuvat. Kataareilla Graal oli sen ikuisen lähteen symboli, josta jumalallinen Rakkaus alati virtaa.

Katolinen kirkko piti Etelä-Ranskan kataareja eli albigensseja harhaoppisina ja koki näiden vaikutusvallan uhaksi omalle toiminnalleen (jälleen valta astuu peliin). Tämän vuoksi kataarien tukialueille lähetettiin kirkonmiehiä, jotka yrittivät palauttaa heidät "oikeaan uskoon". Tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten kataarit julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1148. Vuonna 1163 Toursin kirkolliskokous sääti, että kataarit tuli vangita ja heidän omaisuutensa takavarikoida. Lopulta vuonna 1179 kirkko kehotti alueen ylhäisöä käyttämään voimakeinoja kataareja vastaan, mutta kehotusta ei noudatettu, sillä useat ylhäiset olivat itsekin kataarien edustaman gnostilaisuuden kannattajia: maailman johtaminen viisaudella oli hiuskarvan varassa toteutua…

Kun kataareja ei kyetty eliminoimaan maallisten ruhtinaitten avulla, paavi Innocentius III määräsi kirkon siirtymään voimakeinoihin ja julisti kataareja vastaan ristiretken. Noin 20 000 lauma-ajattelun läpäisemää miestä Saksasta, Englannista ja Ranskasta liittyi paavin joukoissa tähän albigenssiristiretkeen ja otti varustukseensa tunnukseksi ristin. Ristiretkeläiset valtasivat ensimmäiset kataarien asuttamat kaupungit vuonna 1209 surmaten tarkoitushakuisesti tuhansia viisauden aatteen maailmaantuojia. Kaupunkien asukkaat – sekä kataarit että myös katoliset – taistelivat ristiretkeläisiä vastaan rintarinnan, sillä heille uskontoa tärkeämpää oli halu estää maahantunkeutujien pääsy kotikulmilleen.

Kerrotaan, että ristiretkeläiset kysyivät kristityltä apotti Arnaud Amaurylta, miten he oikein erottaisivat toisistaan kunnon katolilaiset ja maallikkokataarit ja Amaury vastasi: "Tappakaa heidät kaikki. Jumala tunnistaa kyllä omansa." Kyseisen asenneilmapiirin vallitessa rauhaa puolustavat kataarit ja kaupunkilaiset joutuivat taistelemaan henkensä edestä, mutta valloittajien ammattimainen ja yhtenäinen armeija oli voimakkaampi ja se sai haltuunsa kaupungin toisensa jälkeen. Myöhemmin apotti Amaury ylpeili voitostaan Paaville lähettämässään kirjeessä: "Meidän miehemme eivät säästäneet ketään, arvoasemaan, sukupuoleen tai ikään katsomatta. Tämän suuren surmatyön jälkeen koko kaupunki ryöstettiin ja poltettiin, kun jumalallinen kosto raivosi ihmeellisesti". Jumalan teot ja ihmisen valta sekoittuivat tarkoitushakuisen apotin houreisessa mielessä pahemman kerran. Hänen maallinen valtansa kuitenkin lisääntyi, sillä paavi palkitsi hänen jumalallisen urhoollisuutensa Narbonnen arkkipiispan arvolla.

Uusi paavi Honorius III, joka oli maailmanhistorian vaa’ankieliasemassa, jatkoi ristiretkeä ja onnistui saamaan sille myös Ranskan kuninkaan Ludvig VIII:n tuen. Hänen tuellaan kataarien surmaaminen jatkui vuosikymmeniä. Vuonna 1244 ristiretkeläiset onnistuivat kymmenen kuukauden piirityksen jälkeen valloittamaan kataarien hallussaan pitämän Montsegurin linnakkeen. Ristiretkeläiset antoivat kataareille kaksi vaihtoehtoa: joko katua harhaoppisuuttaan ja kääntyä katolilaisuuteen tai kävellä roviolle. Kerrotaan, että noin 200 kataaria valitsi vapaaehtoisen kuoleman tulessa! Heidän karmallinen palkintonsa tulee olemaan käsittämättömän suuri ja usean elämän päähän ulottuva!

Kataarien viimeinen tukikohta oli Queribus, jonka ristiretkeläiset onnistuivat valloittamaan vasta vuonna 1255. Tämän jälkeen vähälukuisiksi käyneet seurakunnat siirtyivät asumaan luonnon muovaamiin kalkkikiviluoliin Ariegen laaksoon, jonne he muun muassa rakensivat kalliokirkkoja. Komein näistä oli Lombrives'n luola, jota nimitettiin "albigenssien katedraaliksi". Inkvisitio ei kuitenkaan jättänyt edes kataarien rippeitä rauhaan. Vuonna 1328 viimeisen kataariseurakunnan n. 500 jäsentä pakeni Lombrives'n katedraaliluolaan, mutta inkvisition käskystä luolan kapeat sisäänkäynnit muurattiin umpeen. Kun ulospääsyä ei ollut, seurakuntalaiset nääntyivät vähitellen nälkään ja janoon. Luolassa kyyhöttäneet miehet, naiset, vanhukset ja lapset kuolivat totuuden puolesta, mutta katolinen kirkko saavutti maallisen "voiton" ja se sai rauhassa jatkaa tyhjän, jäykän ja sielunkehitystä viivästyttävän aatteensa edistämistä.

Jälkimaailma on luonnehtinut kataarien järjestelmällistä tuhoamista yhdeksi kristikunnan historian murheellisimmista ja kuvottavimmista rikoksista. On arvioitu, että ensimmäisen albigenssiristiretken alkaessa kataarien kokonaismäärä Etelä-Ranskassa olisi ollut suurempi kuin katolisen kirkon kannattajien määrä: viisaus oli pääsemäisillään oikeutettuun hyvyyden ja totuuden valtaan. Maallinen väkivalta kuitenkin taas voitti. Järjestelmällinen oikeauskoisuuden nimissä tehty joukkomurha on karmaiseva osoitus siitä, kuinka sydämettömästi ja vallanhimoisesti katolinen kirkko suhtautui gnostilaisiin, jotka itse eivät halunneet pahaa kenellekään.