Mysteerivalon suoja Djed pilarin merkitsemällä Restaun reitillä, joka sulkee uhkaavan pahan ulos: ”Pidä minut erossa niistä vartijoista, jotka tappavat Osiriksen seuraajia, joilla on teloitusveitset, sekä julmat sormet.” Lootuskukan juuresta sikiää Hn-säiliö, jossa majailee ”synnyttävä käärme”, eli Her Sema Tawy, joka yhdistää kaksi maata. Djed pilari puolestaan symboloi pysyvyyttä ja mysteerilaitosta ja siitä lähtevä reitti kulkee uudestisyntymisen kautta kahden totuuden saliin, jota kukkavarren päässä sijaitseva jalustan yhteyttä luova jumaluus Shu (se joka nousee ylös) kuvaa. Myös ”sielun kaksosen” peilikuvasymboli on sisällytetty tähän hienoon kuvaan, joka ilmaiseen niin paljon. Alla piileskelevien vihittävien neofyyttien ja vihkijän päälaella on yhteys mysteerien kohtumaiseen kupuun. Muissa kaiverruksissa tämä tapahtuma on esitetty myös koko kuvan kahtia jakavana peilikuvana, jossa sielun kaksoset ovat omien kupujensa alla.

Julkaisen tässä osia kirjastani: Mysteerivihkimysten esoteria.

Aleksandrialaisen Tigranen kammion suora viittaus mysteerien ydinriitistä. Siivekäs auringonkehräkiekko leijuu liikeaistisuljetun neofyytin yllä, pitäen kynsissään uuden arvon seppelettä. Sängyn päädyissä suojelevat jumaluudet, joiden takana viisauden vertauskuvat Minervan pöllöt, jotka näkevät yölläkin. Sängyn reunalta roikkuva kangas voidaan vielä kietaista lisäpeitoksi elävää neofyyttiä suojaamaan: kuollut ei sitä tarvitse.

Alhaalla apoteoosiin kohonnut kokelas. Hän on syntynyt jumalan kaltaiseksi mysteerien seurauksena ja tietää, että: "se joka kuolee eläessään, ei kuole kuollessaan". Hänen käsiinsä on nyt ojennettu alunperin Maatin totuuden sulat, jotka ovat roomalaisajalla muuttuneet (jumalten yläkuvassa tarjoamiksi) palmunoksiksi, ja seppele joka roikkui auringonjumalan kynsistä on nyt hänen päässään.

 

Julkaisen tässä osia kirjastani: Mysteerivihkimysten esoteria.

 

"Nykyaikaisen egyptologian isä Karl Lepsius nimesi erheellisesti 1800-luvulla tutkimansa ikivanhan teoksen ”Egyptiläiseksi kuolleiden kirjaksi”. Muinaiset egyptiläiset nimittivät sitä itse ”tekstiksi, jonka avulla astutaan esiin päivään”. Kyseisen kirjan alkuperäinen runko on selvästi syvällisiä asioita tuntevan tietäjän kirjoittama opas. Käsityksemme on, että se kertoi aluksi pääasiassa elävän vihityn matkasta läpi tuonpuoleisten tilojen. Myöhemmin tekstistä sommiteltiin versio myös kuolleille rajanylittäjille, joita sitten tehtailtiin arkkuun mukaan laitettavaksi, mutta joihin jäi jälkiä alkuperäisestä mysteeriomatkatekstistä. Näihin jälkiin kiinnitämme tässä luvussa huomiomme.

Sarkofageihin laitettuja ”päivään astumisen kirjoja” on löytynyt useita kappaleita ja kaikki ovat alkuperäisen viisaustekstirungon ympärille sommiteltuja, vain lievästi erilaisia teoksia. Niissä on kaari, joka alkaa epäilyksistä valtavan hankkeen edessä, koetuksista, onnistumisesta, totuuden saliin tulemisesta, paluusta, helpotuksesta, jumalien seuraan pääsystä ja kahden maan kansalaisuudesta. Matkakuvaus osoittaa tuonpuoleisen tiloja muuta kautta tuntevalle, että kirjoittaja, tai kirjoittajat ovat olleet asiantuntemuksessaan hyvin korkeatasoisia tietäjiä. Kyseessä ei ole arvaileva sepitelmä, vaan matkan on tehnyt elävä ihminen, sitä ympäröi perusteellinen termistökulttuuri ja se toimii opasteena paitsi muille tuonpuoleisen salaisuuksiin vihittäville, myös mainituissa kuoleman jälkeisissä haparoinneissa. Varsinaiset, vain kuolemanmatkaksi puhtaasti tulkittavat kohdat, ovat kuitenkin yllättävänkin vähäisiä. Kirja siis asetettiin kuolleen mukaan uskonnollisen tavan vuoksi, asianmukaisilla kuolemalisäyksillä ryyditettynä.

Säkeiden kronologinen järjestys on aikojen saatossa hieman muuttunut, mikä on hämmentänyt sen kahden tarkoitusperän sanomaa tulemasta julki. Toki sitä on vaikeuttanut myös ajallemme ominainen, objektiivisen maailmanlähestymistavan nurkkaan ajama tulkinta, sekä muinaisiin hyväuskoisiin höpsöihin kohdistuva puolihyväntahtoinen, materialistisdogmaattinen ja ylemmyydentuntoinen sisänaureskelu.

Seuraavassa poimintoja tunnetuimmasta egyptiläisestä kuolleiden kirjasta, joka oli aikoinaan tehty Anille, eli Osiris Anille. Alkuperäinen kuolleiden kirjan teksti on tässä kirjoitettu kursiivilla, ilman loputtomia tekstiä raskauttavia lainausmerkkejä. Allekirjoittaneen väliin sijoittuvat irralliset lyhyemmät kommentaarit on erotettu tekstistä sulkeilla:

Ennen varsinaiselle tuonpuoleisen koetusmatkalle lähtemistä vihittävä epäilee: Voimmeko elää rauhaisaa rinnakkaista yhteiseloa? Saanko kokea kauneuttasi? Voinko edetä maanpäällä? Pystynkö lyömään typeryksen (eli oman alemman itseni)? Voinko murskata pahan? Voinko tarttua päiväveneen keulaan, tai yöveneen peräsimeen? Salliiko Osiris kaksoisolentoni katsovan aurinkoa? (Voiko kirkastunut lintusielu, eli Ba olla riittävän puhdas.) Voiko minun sieluni tulla ja kulkea sinne tänne, mihin tahansa, kuten miellyttää? (Saavutetaanko mestaruusaste, eli..."

Mysteerivihkimysten esoteria/Kuolemattoman sielun kultti paljastettuna

Julkaisen tässä osia kirjastani: Mysteerivihkimysten esoteria.

"Juuri kukaan ei kykene viettämään nykyaikaisessa hiljaisuutta luovassa kammiossa, jossa äänitaso on alle nolla desibeliä, tuntia pidempää aikaa. Pimeässä seisten tuo aika on vielä selvästi lyhyempi. Näin siitäkin huolimatta, vaikka lukitsevaa eristämistä ei suoriteta, eikä tajuntaa ulkoiseen suuntaan vetävä ajoittainen puhuminenkaan ole kielletty: Kun normaali aistiviritys ei saata toimia perinteisellä tavalla, sekä sielun selvittämättömien painolastien painajaisuni, että Duatin outo tunnelma pyrkivät korvaamaan sen paikan ja hallusinaatiot alkavat. Siksi kynnyksenvartijan, eli manalan portteja vartioivan Gerberoksen kohtaamiseen tarvitaan erityistä valmennusta, joka kestää vuosia ja jota ei tietenkään ole ontologisen reduktionismin myrkyttämässä nykyajassa saatavilla, eikä mikään materialistiskausaalinen psykoanalyysi voi sen vaativaa tehtävää omakseen ottaa, vaikka itsetuntemuksen alkutaipaleelle kenties johdattaakin.

Tätä taustaa vasten voimme todeta, että kekseliäät esi-isämme ovat havainneet pelkistetyissä kulttuureissaan saman vaikuttavan mekanismin: Kun hiljaisuus, pimeys ja yksinäisyyteen eristäminen viritetään äärimmäisiksi; syvällä luolassa, maakummun alla, tai kallioperään louhitussa kammiossa, jonka yllä kohoaa lopullisena äänieristeenä valtava pyramidi, normaali aistiminen lakkaa. Sen läpi tunkee kuitenkin jotakin uutta, mutta ensin on selvitettävä koe: kynnystä vartioiva hirviö, joka on piileskellyt kokelaan maallisen elämän pimeänpelon ytimessä. Se on hänen oman tajuntansa selvittämätön itsekkyyden painolasti ja tuonpuoleisen pelottavan maailman portti: Raamatussa kyseinen kynnystä vartioiva entiteetti tai psykologinen mekanismi on esitetty pelottavana kerubina, jolla on kädessään välkkyvä, leimuava miekka, joka vartioi itäistä reittiä paratiisin elämänpuulle. Kreikan mytologiassa manalan porttivahti on Gerberos, joka on luonnoltaan joko nimeämätön kauhu, pelottava vartiokoira tai monipäinen käärme. Jeesus viittaa niin ikään samaan rajoja vartioivaan pelkoon Tuomaan evankeliumissa: ”Kun te näette peilikuvanne, te ilahdutte. Mutta kun te näette kuvanne, jotka ovat olemassa ennen teitä – eivätkä ne katoa, eikä niiden ydin selkene – kuinka paljon jaksatte kestää?” Jopa yggdrasilin vihkimyspuussa roikkuvat muinaisskandinaavit tunsivat tuonpuoleisen salaisuutta vartioivan olion nimellä: Garm (viitanneeko suomen kielen sanaan karmiva).

Muinaisessa Egyptissä vaikutti niin sanottujen wab-pappien ja wabet-papittarien päivittäisten ”jumaltenlataamistoimien” takana, varsinaisten pappien salainen järjestö, joka tunsi tuonpuoleisen dynamiikan kokemuksen kouriintuntuvalla tavalla. Palaamme myöhemmissä luvuissa niihin loistaviin tiloihin, joita tämän ihmiskunnan suurimman salaisuuden ympärille oli järjestetty Maatin lain valvojien, eli hallitsijoiden toimesta. Niissä järjestettiin organisoidusti mysteereiden viimeistä vaihetta, joissa vihittävä astui Duatin arvaamattomille kentille faaraon suojeleva voima mukanaan. Juuri tämä ”suojelevan voiman tekijä” on keskeinen vaikuttaja vihkimysmatkan onnistumisessa ja se kykenee selittämään erään muinaisen Egyptin kummallisen puolen, jota on paljon pohdittu ja väärin arvotettu nykyaikaisessa egyptologiassa. Koska kyseinen aihe vaatii laajemman alustuksen, joudumme palaamaan siihenkin tuonnempana.

Kun egyptiläinen Osiriksen mysteeriokultti oli tuottanut elämän lain salaisuuden tuntevia todellisia pappeja vuosisatojen ja tuhansien ajan, se löysi lopulta tiensä myös Välimeren pohjoisille sivistysalueille. Klassisen Kreikan alun tienoilla kaikkien tuntema Pythagoras oli kenties voimakkain niistä Egyptin mysteereihin vihityistä, jotka takaisin palattuaan perustivat oman koulunsa. Mysteerioiden todellista tietoa suojelevaan piiriin vihkiytyi siten lopulta myös Platon, Plutarkhos, Procius, Jamblikhos ja Herodotos. Ehkä jopa Jeesus ehti vielä tulla vihityksi Alexandrian tai Philean parhaat päivänsä nähneissä mysteeritemppeleissä, ennen kuin ilmestyi kypsänä kolmekymmenvuotiaana kansansa pariin. Myös hän salasi mysteerioviisautensa olennaiset osat niiltä, joilla ei ollut kypsyyttä kuulla ja ymmärtää oikein. Kyseisten henkilöiden varsinaisesta vihkimyslahjakkuudesta ei tietenkään ole tietoa, mutta ainakin heistä tuli historian suurmiehiä, joiden nimi muistetaan hyvästä syystä myös vuosituhansia jälkeenpäin. Näin he kuvaavat niitä mysteerioiden osia, jotka voivat katsoa voivansa tuoda ilmi, ilman vaitiololupauksensa rikkomista:

Plutarkhos: ”Kun me olemme täällä alhaalla ja ruumiilliset taipumuksemme ovat meidän vastuksinamme, meillä ei voi olla mitään yhteyttä Jumalan kanssa, paitsi kun me voimme filosofisessa ajatuksessa saada häneen heikon kosketuksen, samoin kuin unessa. Mutta kun meidän sielumme ovat vapautetut mysteerien kautta ja ovat siirtyneet puhtaan näkymättömän ja muuttumattoman alueille, tämä Jumala on niiden oppaana ja kuninkaana, jotka turvautuvat häneen ja tähyävät kyltymättömällä kaipuulla siihen kauneuteen, jota ei voi lausua ihmisen kielin."

Jamblikhos: ”Mysteereissä selvitettiin näitä oppeja kaikkien olioiden eriämisestä ja palaamisesta Yhteen ja yhden kaikkiallista yliherruutta (tämä on allegorisessa mysteerioviisaudessa esitetty Osiriksen hajoamisena paloihin) ja lisäksi herätettiin erilaisia olentoja, jotka ilmestyivät milloin opettamaan ja milloin puhdistamaan pelkällä läsnäolollaan. Jumalat ovat hyväntahtoisia ja suosiollisia ja antavat valonsa teurgeille ylenmäärin, kutsuen heidän sielujansa luokseen ja totuttaen niitä vielä ruumiissa elävinä eroamaan ruumiistaan ja lähestymään omaa ikuista järkiprinsiippiään. Sillä sielulla on kahdenlainen elämä, toinen ruumiistaan erillään oleva ja on erittäin tärkeää oppia erottamaan se ruumiista, jotta se siten voisi oppia yhdistymään jumaliin järjellisillä ja jumalallisilla osillaan ja oppia tiedon todelliset periaatteet ja järjelliset totuudet.”

Tuomaan evankeliumissa Jeesus toteaa: ”Minä kerron mysteerioista niille, jotka ovat kelvollisia kuulemaan mysteerioista.” Pistis Sofiassa Jeesus puolestaan valistaa seuraajiaan seuraavasti: ”Sallikaa hänen, joka on osoittanut toiminnallaan olevansa mysteerioiden arvoinen, mysteeriot saada ja astua valoon.” (Pistis Sofia: s. 321)

Mysteereihin vihitty Platon valaisee todellisten pappien salaisuutta näin: ”Seurauksena tästä jumalallisesta vihkimyksestä meistä tuli yksityisten ja siunattujen näkyjen katselijoita, näkyjen, jotka asustavat puhtaassa valossa. Ja meidät itsemme oli tehty tahrattomiksi ja vapautettu tästä ympärillämme olevasta asusta, jota kutsumme ruumiiksi ja johon me nyt olemme sidotut kuin osteri kuoreensa.”

Ensimmäisen tason vihkimyksen oli tarkoitus tiedostaa juuri tämä: ihminen ei ole sama kuin fyysinen ruumiinsa. Se on vain kuin osterin kuori, pelkkä Ha-, tai Khat ruumis. Kun aistit eivät voi toimia äärimmäisen hiljaisuuden oudossa kammiossa ja kynnyksenvartijan kauhu on selätetty, syntyy ensimmäinen kokemus, joka on juuri irtautuminen ruumiista. Mysteereihin vihitty Platon tiesi jotakin kokemuksesta – ei vain kuivasta ilmoitustiedosta käsin – kirjatessaan ylös kuuluisan teesinsä: ”ruumis on vain sielun vankila”. ”Egyptiläinen kuolleidenkirja” kuvaa tätä myös paljastavasti todetessaan: ”suokaa hänen katsovan palatessaan ruumistaan.” Juuri erillään lepäävän kataleptisen kehon näkeminen kannella suljetussa vihkimyssarkofagissa..."

 

 

Julkaisen tässä katkelmia uusimmasta kirjastani, joka käsittelee muinaisia mysteereitä, jotka kantoivat aikakausien ajan pysyvän onnellisuuden avainta ja tietoa kuoleman tilapäisyydestä: Mysteerivihkimysten esoteria/Kuolemattoman sielun kultti paljastettuna

 

"Muinaiset kansat tunsivat yksinkertaisemman elämäntapansa vuoksi jotakin sellaista, jota me emme meluisassa ja kiireisessä nykyajassa enää tunne. Muinaiset mysteerit, joissa hyvin valmisteltu neofyytti vihittiin korkeampaan tietoon, olivat pienessä mitassa levittäytyneet satunnaisiksi pälviksi ympäri maailmaa, mutta muinaisessa Egyptissä sen pyhä kulttuuri oli kaikkein vahvin. Voidaan jopa sanoa, että sen salatuissa mysteerikammioissa vallitsi subjektiivinen tiede, joka kykeni antamaan konkreettisen kokemuksen elämän kulissien takaisesta todellisuudesta. Sille ei kuolemankaan arvoitus ollut vieras, sillä kuten mysteereihin vihitty Plutarkhos totesi: ”Kuoleman hetkellä sielu kokee samat vaikutelmat, kuin ne, jotka ovat saaneet vihkimyksen suuriin mysteereihin.”

Käsityksemme mukaan mysteerit oli jaettu kolmeen osaan. Ensiksikin mysteerionäytelmiin kansalle, joiden tarkoitus oli symbolisella esityksellään herättää kiinnostusta johonkin suurempaan. Kun maailmanunesta herännyt pyrkijä – joka ei enää kyennyt saamaan tyydytystään maailman jokapäiväisistä asioista – oli sitten kolmesti koputtanut jonkin mysteeriotemppelin jykevälle ovelle, ja hänen sitkeyttään oli koeteltu lähettämällä hänet kauas eri kaupunkien temppeleihin ja jälleen takaisin, hänet otettiin määräaikaiseksi kokelaaksi, neofyytiksi, jonka ominaisuuksia tarkkailtiin. Kun useita vuosia kestänyt syvällinen koulutus oli edennyt tyydyttävään pisteeseen, kokelaalle lopulta järjestettiin allegorinen, reittimäinen vihkimysmatka, joka kuvasi symbolisessa muodossa niitä tapahtumia, jotka hän tulisi kokemaan varsinaisessa temppeliunessa: hän joutui kohtaamaan mysteerisiä ilmestyksiä, ylittämään esteitä, hapuilemaan tietään pimeissä sokkeloissa, kuulemaan pelottavia ääniä ja lopulta löytämään tiensä niiden lähteen kammottavaan tyyssijaan, jossa oliot heti hyökkäsivät hänen kimppuunsa.

Varsinaisesta vihkimyksestä on vain vähän tietoja, koska mysteereiden salainen riitti oli ankarasti verhottu vaitiolon lupauksella. Ehkä paras ”ohisuunsa puhuja”, oli mysteerien kulta-ajan jo kauan sitten laannuttua Apuleius Lucius, joka vihittiin tuolloin varmaankin jo taantuneisiin Isiksen ja Osiriksen mysteereihin Rooman valtakunnan alueella. Niissä on kuitenkin edelleen nähtävissä, mistä varsinaisessa vihkimyksessä oli oikeasti kyse ja (tämä platonilaisen filosofian opettajan loputtoman syväkiinnostuksen siivittämänä myös) mysteerivihkimyksen hankkinut Lucius halusi mitä ilmeisimmin uittaa kaunokirjalliseen teokseensa salaisen vinkin, joka ei rikkoisi hänen vaitiolonsa lupausta. Todellisen opettajan kutsumuksen omaava haluaa aina jakaa ja opettaa, muodossa tai toisessa. Kirjan kirjoittamisen todellinen motiivi oli juuri se: mysteerien sisäisestä olemuksesta kertominen, ei niinkään teoksen alun kansan syviä rivejä houkuttelevat allegoriset myytit ja veijaritarinat.

Näin Apuleius kertoo kirjassaan Muodonmuutoksia,viimeisessä luvussa, jonka ylevä sävy on muista luvuista täysin poikkeava:

"Ja päivittäin haluni päästä osallistumaan mysteereihin kasvoi yhä enemmän ja enemmän ja yhä uudelleen ja uudelleen kävin korkean papin luona, esittäen mitä palavimmin hartaan pyyntöni, että hän vihdoin vihkisi minut... Mutta kun hän oli vakaa luonne ja kuuluisa siitä, että noudatti tarkasti ankaria lakeja, niin hän ystävällisin ja ylevin sanoin, niin kuin vanhemmilla on tapana hillitä lastensa ennenaikaisia toiveita, kiisti vaatimukseni ja tyynnytti minua...

Hän pyysi minua, kuten toisiakin odottamaan kaikkia näitä määräyksiä kunnioittavalla kärsivällisyydellä, varoittaen minua, että oli velvollisuuteni varoa koko sielustani yletöntä intoa ja kärsimättömyyttä, välttää näitä molempia virheitä. Sillä tuonelan portit ja elämän voima ovat jumalattaren käsissä ja itse vihkimyksen aktia pidetään vapaaehtoisena kuolemana ja elämän vaarantamisena, sikäli kun jumalatar ei halua valita niitä, joiden elämän määrä on lähellä loppuaan ja jotka seisovat yön kynnyksellä, vaan he ovat ennemminkin ihmisiä, joille jumalattaren mysteerit voidaan turvallisesti uskoa. Nämä ihmiset jumalatar tuo uuteen syntymään ja panee heidät uudelleen uuden elämäntaipaleen alkuun. Siksi myös sinun tulee odottaa taivaan käskyä.

Kiirehdin suoraa päätä papin majapaikkaan. Kohtasin hänet juuri kun hän tuli makuuhuoneestaan ja tervehdin häntä. Olin päättänyt vaatia vielä suuremmalla itsepintaisuudella, kuin tapanani oli, että minut pitäisi nyt saattaa mysteerien toimittamiseen, koska se nyt kuului minulle. Mutta niin pian kun hän minut näki, hän ehätti edelle ja sanoi: ’Lucius onnellinen ja siunattu olet sinä, jolle majesteetillinen jumaluus suvaitsee antaa suopeutensa niin hyvällä tahdolla. Se päivä, jota sinun uupumattomat rukouksesi niin pitkään ovat anoneet, on tullut, jolloin sinun sallitaan minun kätteni kautta saada moninimiseltä jumalattarelta tulleen jumalallisen käskyn kautta mysteerin pyhimmät salaisuudet.’

Sitten tämä ystävällinen vanha mies tarttui oikealla kädellään käteeni ja johdatti minut suuren pyhäkön oville, ja avattuaan juhlavalla kaavalla portit, hän otti pyhäkön kätköistä tiettyjä kirjakääröjä, joiden otsikot olivat kirjoitetut tuntemattomin kirjaimin.

Sitten hän vei minut takaisin temppeliin ja päivän ollessa jo pidemmällä kuin puolessa hän asetti minut itsensä jumalattaren jalkoihin. Ja sen jälkeen, kun hän oli uskonut minulle tiettyjä salaisuuksia, jotka ovat liian pyhiä ilmaistaviksi, hän pyysi avoimesti, kaikkien läsnäolleiden edessä minua pidättäytymään seuraavien kymmenen päivän ajan kaikista pöydän nautinnoista, olemaan syömättä mitään elollista ja olemaan juomatta viiniä.

Kaikki nämä määräykset minä täytin kunnioittavalla pidättyväisyydellä ja vihdoin tuli päivä. Kaikilta tahoilta kerääntyi pyhien vihittyjen joukkoja ympärilleni ja jokainen kunnioitti minua vanhan tavan mukaan erilaisin lahjoin. Lopulta kaikki vihkimättömät poistettiin ja pellavaviitta, jota kukaan ei vielä ollut kantanut päällään, heitettiin ympärilleni, pappi otti minua kädestä ja vei minut aivan pyhän paikan sydämeen.

Kenties sinä, innokas lukija, palat halusta tietää mitä sitten sanottiin ja mitä tehtiin. Tahtoisin kertoa sinulle, jos olisi lakien mukaista kertoa ja sinä saisit tietää kaiken, jos olisi lakien mukaista sinun saada kuulla. Mutta sekä kieli että korva saastuisivat syyllisyydestä, jos minä tyydyttäisin sellaisen ajattelemattoman uteliaisuuden. Mutta koska kenties se on viisauden jano, joka vaivaa sinua, minä en halua piinata sinua pitkittämällä tuskaasi:

Kuuntele sitten ja usko, sillä se mitä kerron on totta. Minä lähestyin kuoleman portteja, astuin Proserpinen, manalan kuningattaren kynnyksen yli, minut kannettiin kaikkien elementtien läpi ja..."

 

Mikäli haluat tiedon uusimmista pävivityksistä, kannattaa ottaa blogi seurantaan. Jos haluat tilata valmiin kirjan ja samalla tukea kirjallista työtämme, halvin ostohinta löytynee tästä. 

Ariel C. Brozin kotisivut.