Viimeinenkin mysteerilaitoksen ulkoinen temppeli olisi häviävä tulevan länsimaisen kulttuurin virikepiiristä, kun Rooman kristitty keisari Theodosius I antoi kehoituksen tuhota Serapiksen mysteeriotemppeli Alexandriassa. Kyseinen ”uudistaja” heikensi kilpailevan Serapiksen ja muiden filosofioiden ja uskontojen asemaa kiihkouskovaiseksi äityneessä kristillisessä ilmapiirissä ratkaisevalla tavalla ja maailma muokkautui otolliseksi ”uskouskonnoille”, jotka olivat irrationaalisine dogmeineen prisca theologiasta toivottoman kaukana.

Vuonna 391 jKr. mainetta janoavan Alexandrian patriarkka Teofiluksen johtama väkijoukko tarttui keisarin mieluisalla luvalla toimeen ja tuhosi Serapiksen mysteeriotemppelin näkyvät osat maan tasalle ja rakennutti paikalle kirkon. Temppelin maanalaiset osat, ne, jotka juuri oli tarkoitettu varsinaisen esoteerisen mysteerikultin näyttämöksi, jäivät kuitenkin osittain tuhoamatta, vaikka hautautuivatkin pintakerroksen tuottaman murskeen alle. Olemassa olevien vihkimyskammioiden, tai vihkimysmatkareittien mahdollisesta käytöstä on kuitenkin enää vaikeaa päätellä mitään.

Mistä ”vihkimysmatkareiteissä” oli kyse? On todennäköistä, että kun tuonelanmatkakultti eteni ja muuttui vanhaksi erilaisissa maissa ja kulttuureissa, sen ympärille haluttiin inhimillisen edistämishalun syistä kehitellä myös entistä hienompia fyysisellä tasolla tapahtuvia koetuksia ja allegorisia reittejä, joilla esiseulottiin jyvät akanoista ennen varsinaista ja vaarallista tuonelanmatkaa, joka sitten toteutettiin äärimmäisessä eristyksessä jonkinlaisen hiljaisuuden tunneliston päätyhuoneessa, kenties keinotekoisen pyramidin, tai muotoillun fyysisen vuoren alla, kuten Bosnian ”pyramideilla”, tai Gunung Padangin valaistumisen vuoren uumenissa. Kuten aikaisemmin mainitsimme, tästä vihkimysmatkan symbolikuvaisesta reitityksestä on viitteitä muun muassa Teotihuacanissa, sulkakäärmeen pyramidin alla, jossa sijaitsi eräänlainen tuonelan esikäytävä.

Charles William Heckethorn kuvailee 1800-luvulla kirjoitetussa salaperäisessä kirjassaan: ”The Secret Societies Of All Ages and Countries”, monien mysteerikulttien salaisia kammioita, joissa kyseiset esivalmistelut tehtiin. Ilmeisesti jo muinaisilla maageilla oli mysteerioihin valmistavia, voimakkaasti symboliseen tajunnanosaan vaikuttavia esireitityksiä. Seuraavassa vapaa lainaus ja tiivistys Heckethornin esityksestä:

”Kokelas vietiin vihkimysluolaan ja hänen johdattajansa oli Simorghin, hirviömäisen Griffinin edustaja. Selvittyään reitillään vaarallisten rotkojen koetuksista jotka voisivat sysätä hänen ”hirvittävän välttämättömyyden valtaistuimelle” hänelle annettiin talismaaneja, joiden allegorinen merkitys oli pelottavien hirviöiden ja häntä jatkuvasti uhkaavien pahojen henkien voiman symbolinen kumoaminen. Sitten kokelas puhdistettiin tulella ja vedellä ja vietiin seitsemälle vihkimysalueelle. Haparoituaan tietään pimeässä, hän näki pyhän tulen valaisevan ajoittain tietään. Hän kuuli myös villieläinten pelottavia huutoja, aluksi jostakin kaukaa. Vihkimysmatkan edistyessä ne kuitenkin vähitellen lähestyivät ja lopulta hänen oli astuttava niiden kammottavaan tyyssijaan, jossa oliot välittömästi hyökkäsivät hänen kimppuunsa.”

Myöhemmin kokelas pääsee vielä kokonaan toiselle alueelle, josta Hecethorn kertoo muinaisten maagien äänellä seuraavasti:

”Näin häntä kuljetettiin mutkittelevan käytävälabyrintin läpi, joka johti seitsemään tilavaan holviin, joita yhdisti kaaren muotoon rakennettu galleria, joista jokaisesta puolestaan avautui kapea kiviportaali johonkin vaaralliseen seikkailuun, kunnes hän lopulta saapui Sacellumiin, eli kaikkein pyhimpään, joka oli loistavasti valaistu ja joka kimalteli kullasta ja jalokivistä. Sen sisällä upea aurinko ja tähtijärjestelmä liikkui jumalaisen sfäärien musiikin siivittämänä. Arkkimaagi istui itäsivun kiiltävällä kultaisella valtaistuimella, myrtinoksakruunu päässään, cerylean tunikaan verhottuna. Hänen ympärilleen olivat kokoontuneet aikaisemmin vihityt.” (The Secret Societies of All Ages and Countries, luvusta 27)

Samassa luvussa, ”Ancient Mysteries/Magi” alaotsikon alla, puhutaan myös ankarista 50 päivän paastoista yksinäisissä ikuisen hiljaisuuden kammioissa, jotka masensivat osan pyrkijöistä tyystin, mutta ne jotka selvisivät, olivat oikeutettuja korkeampiin kunnianosoituksiin.

Ei ole epäilystäkään että kaikkien allegorioiden suhteen perusteelliset egyptiläiset olisivat jättäneet omia valmistavia fyysisen tason ”esi-mysteerejään” mitenkään vaatimattomammiksi. Esimerkiksi muinainen labyrintti, jonka Herodotos kuvasi jättävän loistossaan taakseen jopa pyramidit, sisälsi kahdessa kerroksessa käsittämättömät 3000 huonetta, ”jotka olivat monilukuisia ja äärimmäisen monimutkaisia, aiheuttivat meille lukuisia ihmeitä, kulkiessamme holveista huoneisiin ja kammioista pilarikäytäviin, sitten taas muihin tiloihin ja pihoihin. Kokonaisista valtavasta kivistä muodostetut seinät ja katto olivat täynnä kaiverrettuja hahmoja. Kulmassa jossa labyrintti päättyy, on 230 jalkaa korkea pyramidi ja kulku sinne tapahtuu maan alta.” Alempaan kerrokseen ei Herodotosta päästetty, erinäisiin tekosyihin nojautuen...

Hieman myöhemmin myös Strabon päästettiin tutkimaan joitakin ylemmän kerroksen huoneita, alempien kuuluessa jälleen salaisuuden piiriin, eikä hänelle niistä todennäköisesti edes kerrottu, koska hän ei niistä mitään mainitse. Strabon väittää viereisen pyramidin sivujen pituudeksi ja korkeudeksi 404 jalkaa, eli lähes puolet enemmän kuin Herodotos. Hän kuvaa ihmeissään valtavan rakennuksen merkittävää yksityiskohtaa, saumattomia valtavia järkäleitä, joista kaikki labyrintin tilat, myös suurimmat pihat, oli kokoonpantu. Paikan yhteensointuvasta arkkitehtuurista hän mainitsee näin: ”Sisäänkäynnin edessä on ikään kuin kryptoja, ne ovat pitkiä ja lukuisia ja niissä on mutkaisia käytäviä, jotka kommunikoivat keskenään, jotta kukaan muukalainen ei pääse mihinkään pihaan, tai sieltä ulos ilman opasta.” Liikkuvan paasisokkelon tuli vieläpä olla keskenään oikeissa suhteissa, jotta reitti paljastui.

On todennäköistä, että elämänkentän haasteita loistavalla tavalla kuvaava labyrintti laadittiin juuri jumalallisten vihkimysten suurnäyttämöksi, jossa neofyyttiä kuljettiin ensin allegorisella reitillä: fyysisen maailman koetuksia symboloivan labyrintin läpi ja sitten astuttiin varsinaiseen alamaailmaan, eli alempaan kerrokseen, joka oli puolestaan järjestetty Am-Duatin kaltaiseksi. Sen ihmeellisten koetusten ja todennäköisesti vainajien nekropolin jälkeen*, avautui tie pyramidille, ”maan alta”, kuten Herodotos mainitsi. Valitettavasti tämä viisauden temppelin lukuisat seinät, jotka sijaitsivat kyseisen historioitsijan mukaan jossakin ”myyttisen Moerisjärven yläpuolella”, ovat nykyisin kadonneet. Itse Hawaran pyramidi seisoo kuitenkin vielä samalla paikalla ja saman paahtavan Ra’n säteiden alla, vaikka senkin pintakivet ovat niin ikään jo kauan sitten varastetut.

Ensimmäinen sisääntulokäytävä pyramidin eteläisestä sisääntuloaukosta saavuttaessa, näytti päättyvän pelkkään tyhjään kammioon, tai umpiperään, mikäli siirtokivien salaisuuteen ei ollut reitillä johdattavan papin, tai kenties kädestä taluttavan Horushahmon salaperäistä tietämystä: Labyrinttiin elimelliseksi osaksi liitetyn pyramidin jykevään ytimeen johti salainen reitti, jossa edetäkseen piti ohittaa kolme kattoon piilotettua siirrettävää portculliskiveä, joilla oli massaa yhdentoista tonnin verran kussakin ja jotka olivat monien puisten ovien lisäksi vahva hiljaisuuden tae. Miksi muuten asettaa ytimen kammioon johtavalle kääntyvien käytävien reitille puisia ovia? Haudanryöstäjiä ne eivät ainakaan juuri pidätelleet, sillä arkeologit löysivät ne avonaisina. Ääntä puu ehkäisee huokoisen rakenteensa vuoksi kuitenkin hyvin... Lisäksi kiinni kolahtelevat ovet luovat vihittävälle tunteen, että hän on jossakin hyvin kaukana ja aivan yksin, jossakin restauhun johtavan reitin unenomaisessa maailmassa ja hän kuulee etäisesti myös ukkosenjyrinää muistuttavan äänen, kun painavia portculliskiviä vieritellään sijoilleen. Sitten tulee ”hiljaisuus, joka ylittää ymmärryksen”. Ja miksi avattava portcullisovi, kun olisi ollut parempi vain muurata aukot umpeen?

Myös Plinius kävi kyseisessä temppelikompleksissa vuonna 100 jKr., tai ainakin kirjoitti siitä, sillä suuri labyrintti saattoi tuolloin olla jo tuhottu: Erään tiedon mukaan Ptolemaios III rakennutti siitä kokonaisen kaupungin rakkaan vaimonsa Bereniken kunniaksi.

”Labyritti on täysin epäinhimillisen rakentamisen valtaisa saavutus. Tämän ensimmäisen rakensi perinteen mukaan kuningas Petesuchis, tai kuningas Tithoes 3600 vuotta sitten.** Monet kirjoittajat väittävät, että se pysytettiin temppeliksi auringonjumalalle ja tämä on yleinen usko. Sisällä on poryfiiripäitä, hallitsijoiden kuvia, jumalien patsaita ja hirviöhahmoja. Osa halleista on aseteltu niin, että ovien avautuessa sisältä kuuluu kauhistuttava ukkonen. Suurimman osan rakennuksesta joutuu kulkemaan pimeässä. Sitten on muita halleja, jotka on tehty kaivamalla gallerioita maan alle…” (Plinius - Natural History, 36.19)

Labyrintin sijainnin Keski-Egyptin Krokodeilopoliksen eteläpuolella, löysi legendaarinen superarkeologi, Flinders Petrie. Hänen jo 1800-luvulla osoittamaansa paikkaa ei ole päästy vieläkään kunnolla tutkimaan, sillä viereisen kanavan pohjavesi on liian ylhäällä.

Näyttää siltä, että Ptolemaios III, otti rakennustarpeikseen vain labyrintin ylemmän kerroksen ja jätti maan alaiset tilat hyödyntämättä, sillä niiden ryöstäminen saattoi olla hankalaa, tai ne olivat kenties suoraan kallioon louhittuja. Alempi mysteeriokerros on todennäköisesti edelleen hautautuneena muinaisen Moerisjärven säännöstelyaukon pohjoispuolen mutaan ja siitä on hiljakkoin tehty jopa maatutkakartoitus, jossa lukuisat kiemuraiset käytävät näkyvät melko selvästi…

Entä miksi lukuisia muita pyramideja, sekä niiden edustan temppeleitä erillisine kulttipyramideineen yleensä rakennettiin? Olivatko ne vain turhamaisten kuninkaiden liian mahtailevia hautamuistomerkkejä? Muinaisille egyptiläisille faarao oli ehdoton jumalhahmo ja suunnattoman kunnioituksen kohde. Tätä kunnioitusta käytettiin kenties hyväksi rakentamalla pyramidikompleksiin Restaun polku, sillä itse faarao oli mennyt valmistamaan tietä mysteerikoetukseen tulijalle: ehkä pyramidikompleksit olivat paitsi faaraoiden hautoja, myös jälkeen jääneen sukupolven mysteerioreittejä kahden horisontin Hor-Akhtyiksi!

Hawaran pyramidissa on kaksi sarkofagia. Suurempi kuningasta varten, pienempi neofyytille, joka tunsi varmuutta ja kunnioitusta asettuessaan arkkuunsa. Itse faarao johdattaisi hänet Horuksen hahmossa tuonpuoleisen vaaralliseen maailmaan. Siksi neofyyttiä sydämenpunnitustaulussa kuljettava Horus on itse faarao, joka oli Horus jo eläessään. Juuri tuon sukupolven oma faarao talutti omansa kahden totuuden saliin, ”jotta tämä saattoi tehdä matkoja sisään ja ulos jo eläessään”.

Gizan suuri pyramidi noudattaa samaa mallia. Siinäkin on kaksi kammiota (alin on hämäys, eräänlainen eksoteerinen osa Mer’in salaisuutta): Portcullislohkoilla suljettu ja hajuilmastoitu ”Kuninkaan kammio” itse vihittyä faarao Khufua varten, ja toinen ‒ niin ikään lohkoilla suljettu ja tarvittaessa ulkopuolelta asennettavilla ”Gantenbrikin” tulpilla äänieristettävä ‒ ”Kuningattaren kammio” vihittävälle, jonka länsiseinän kadonnutta arkkua valvoi ja suojasi holvattuun syvennykseen asetettu Kheopsin patsas. Luottavainen neofyytti kunnioitti suuresti sitä asetelmaa, jossa kansan isä huolehti tuonpuoleisen tantereille pyrkivistä lapsistaan vielä kuolemansa jälkeenkin. Hän olisi hyvissä käsissä. Tällaista rauhallista varmuutta ei voisi järjestää millään muulla tavalla ja mikäli kyseinen psykologinen mekanismi on joskus havaittu, sitä ei varmaankaan olisi jätetty käyttämättä. Itse faaraokin saisi siitä vielä eläessään Maatin velvollisuudentunnolleen polttoainetta: Hänen muistostaan huolehdittaisiin vielä hänen kuoltuaankin, kunnes seuraava faarao ottaisi päävastuun uudessa pyramidikompleksissa ja vanha sinetöitäisiin aikanaan, vaikka senkin käyttö usein jatkui jopa satoja vuosia, sillä jotkut faaraot kohosivat suurempaan jumalalliseen asemaan, kuin toiset.

Pyramidien edustalla sijaitsi yleensä niin sanottu ”kuolintemppeli”, jossa faaraon matka tuonpuoleisen tiluksille varmistettiin paitsi Khatin muumioimisella, myös allegoristen rituaalien avulla. Näiden toimien perimmäinen tarkoitus oli pitää Restaun portti avoinna. Elävälle neofyytille luettiin siellä samat esivalmistelevat pyramiditekstit kuin edesmenneelle Horuskuninkaalle, sillä hänen oli tarkoitus ”olla sielu joka elää kahdessa valtakunnassa ja nousta munasta kätketyssä maassa”. Kun edesmenneen faaraon Khat ruumis säilöttiin huolellisesti, alkuperäinen Ka saattoi pitää sitä kiintopisteenään ja palata kammionsa serdabiin, eli viereiseen kammioon, ohjaamaan Osiriksen talon kokelasta.

Esimerkiksi Unaksen pyramiditemppelikompleksissa, joka muodostui kahdesta huikeasta osasta, joita yhdisti pitkä, koristeltu ja katettu pengertie, oli vihittävälle oma ”kulttipyramidinsa”, joka sijaitsi suojaavalla paksumuurisella pihallaan, lähes metrin paksuisen oven takana, sekä faarao Unaksen, että Hotepsekhemwyn vaikutuspiirissä.

Muinaiset egyptiläiset olivat parhaimpina kulttuurisina hetkinään vieneet subjektiivisen tieteen hyvin korkealle tasolle. Samalla sen hedelmöittämä elämä löi leimansa koko kansakunnan tapaan toimia ja aikaansai sen tilanteen, jossa saavutettua kyettiin tietoisesti varjelemaan ja säätelemään: lähes koko kansa osasi ajatella sekä symbolisesti, että käytännön terävän logiikan avulla. Parhaat kokelaat koputtivat mysteerinäytelmien innoittamina erinäisten viisaustemppeleiden oville ja heidät otettiin kokelaiksi, kun otsalla näkyvät merkit ja sitkeä yrittäminen antoivat oikeutuksen. Varsinainen oppilasaika vietettiin ”tavallisissa temppeleissä” ja faaraon ”kuolintemppeli” (mysteeritemppeli) säästettiin vain vihkimysmatkaa varten. Kun oppilas oli valmis vuosia kestäneen valmennuksen jälkeen, hänet vietiin itse faaraon omistamaan temppelikompleksiin, ensin sen ”laaksontemppelin” osaan, jossa neofyytti ihmetteli pyhän paikan loistoa ja seinille kuvattuja syvällisiä allegorioita. Vähitellen edettiin katetulle pengertielle, jonka yläosan valoaukot valaisivat muutaman sadan metrin juhlavaa kävelymatkaa. Vasta sitten saavuttiin varsinaiseen ”kuolintemppeliin”, joka koostui monista osista. Muinaisilla papeilla oli varmaankin tälle paikalle aivan eri nimi, kenties ylösnousemuksen temppeli, jossa synnyttiin auringon pojiksi***. Sitä tutkittuaan kokelas suljettiin lopulta itse faaraon haudan serdabiin, tai kulttipyramidiin, joka sijaitsi samalla korkeasti aidatulla alueella. Suurin hautapyramidi oli kuitenkin temppelialueen tärkein, ns. vaikuttava osa. Nykyään nähtävissä ovat lähinnä vain pyramidit ‒ nekin samojen pintakivivarkaiden raiskaamina, jotka veivät temppelikivet. Se, että tämä suuri kivimonumentti oli alun perin eräs temppelialueeseen kuuluvista elementeistä, on nykyisellä ajalla periaatteessa unohdettu.

On epäilyttävää ja alhaista etsiä muinaisten mysteerien ylevistä toimista yhtymäkohtia psykedeelisten huumeidenkäyttäjien tuonpuoleisen lainalaisuuksien kartoitushaluun, mutta niitä kuitenkin on. Eräs yhteinen tekijä on varmaankin toisteisuus. Psykedeelien käyttäjä pyrkii löytämään syvempiä merkityksiä usein toistuvien trippiensä avulla, mutta ajautuu riippuvuuden myötä yhä enemmän harhojen maailmaan ja halujensa kutomaan persoonan verkkoon. Hiljaisuuden ja syvärauhan tilaan telkeämisen oikeuden saavuttaneet vihittävät tekivät sitä ilmeisesti myös monia kertoja. Ensimmäinen kerta oli avaava, mutta se ei varmaankaan riittänyt vielä tilan vakiinnuttamiseen, jonka oli tarkoitus synnyttää kyky operoida sisään ja ulos myös yöunen aikana. Tästä syystä mysteeritiloille oli varmaankin kysyntää ja niiden vuoroja tuli organisoida. Siksi tarvittiin usein ‒ kun Osiriksen kultti oli Djedkaren toimesta suuresti vahvistunut ‒ myös niin sanottu kulttipyramidi, joka oli niin ikään tehty riittäväksi hiljaisuuden tilaksi, joka jätti jäljelle vain kokelaan kehon omat äänet, joiden rytmisestä toistuvuudesta portti avautui duatin maailmaan, jonka viidennessä ulottuvuudessa vallitsi oma lainmukaisuutensa.

Emme halua ottaa kantaa siihen, terästettiinkö hiljaisuuden vaikutusta jonkinlaisella somalla, juuri ennen vihkimysriittiä. Siihen tarvittavia kasveja kyllä tunnettiin Egyptissä. Totuus on kuitenkin se, että jo normaaliaistit riistävä hiljaisuus ja pimeys kykenivät synnyttämään tarvittavan kokemuksen, ilman kemiasäädön vääristävää vaikutusta.

Myös nykyajalla tunnettu kuolemanrajakokemus on sukua mysteereille. Kaikille sitä ei synny, ts. silta aivoihin saakka tuomiseen puuttuu. Näin oli varmaankin myös mysteereissä: osa vajosi vain kooman kaltaiseen tilaan. Siksi asianmukainen alkuvalmennus oli tärkeä vaihe. Itämailla puhutaan tässä yhteydessä timanttikehon luomisesta... Kun se on luotu, mysteereihin vihitty saattaa sanoa: ”Olen Osiris. Synnyin hänen kuolinkammiossaan, kuolin hänen kanssaan ja nousen nyt kuolleista.”

Kaikki egyptiläinen organisoitu mysteeritoiminta alkoi Zorerin pyramidista, jonka rakenteissa oli jo suuren Imhotepin suunnittelema ilmanvaihtojärjestelmä. Samanlainen syvältä kallioperän sisältä varsinaisen pyramidin laastittomaan kivisokkelorakenteeseen ulottuva systeemi suunniteltiin myös seuraavaan mysteerihankkeeseen, eli Taitettuun pyramidiin, jonka salaisuudet ovat niin ikään moninaisia ja hienoja.

Orionin vyön massiivisen pyramidikolmikon valmistuttua, mysteeritilojen tarve oli tyydytetty joksikin ajaksi. Siksi viidennen dynastian faaraot tyytyivät rakentamaan vain pienehköjä pyramideja, keskittyen lähinnä aurinkotemppeleiden rakentamiseen. Djedkare ja Unas kuitenkin palauttivat varsinaisen Osirismysteerien ajan, jossa myös kulttipyramidi yleistyi kuolintemppelialueen korkeiden muurien suojaisalle sisäalueelle.

Vähemmän tunnettu tosiasia on, että jonkinlainen kulttipyramidi löytyi jo mainituissa Orionin vyön pyramideissa. Esimerkiksi faarao Khufun suuressa Mer’issä on sijainnut myöhemmin G1d:ksi nimetty kulttipyramidi, jonka väsymätön ja koskaan vanhentumaton arkeologi Zahi Hawass löysi vuonna 1991. Sen alle johtaa laskeutuva käytävä, jonka päässä sijaitsee muusta maailmasta eristetty huone, joka on mitoiltaan n. 8 X 3,5 metriä. Huoneen länsipäädyssä sijaitsee mielenkiintoinen yksityiskohta: sen pohjois- ja eteläseinissä on neljä vastapäistä aukkoa, joiden välissä on ilmeisesti ollut kaksi poikittaishirttä, kenties sarkofagin kannen ajoittaiseen nostamiseen ja laskemiseen. Jotakin siellä on joka tapauksessa ollut tarve nostella.

Entä kuka kulttipyramidiin sitten asettui. Väitteemme on, että ne syvätiedon linjan papit, jotka olivat jo riittävästi harjaantuneet suuremmissa ja varmemmissa hiljaisuuden ympäristöissä, eli itse faaraon pyramidin tarjoamissa serdabessa. Koska kysyntää oli toisinaan enemmän kuin suuriin pyramideihin saattoi sijoittaa, tarvittiin tiloja, joissa vakiinnuttaa jo opittua mielen hiljenemisen tilaa. Harjaantuneille riitti vähempikin, eikä faaraon auktoriteetin tarvinnut enää sijaita aivan vieressä. Tämänkaltainen meditaatioapu on tarpeen, silloin kun tähdätään todella syvällisiin tiloihin, joiden tarkoitus on tutkimusmatkailla niissä ulottuvuuksissa, jotka fyysistä aistiviritystämme ympäröivät.

Jo tuolla myyttisellä ” Orionin vyön pyramidien aikakaudella” kulttipyramidimaisia tiloja oli siis jo olemassa. Egyptissä Orion tarkoitti juuri Osirista, sen taivaallista asuntoa ja virikesuuntaa. Orionin taivaalla näkyvän tähtikuvion maalliseksi peilikuvaksi suunniteltu ylisukupolvinen valtava rakennushankkeisto oli ensisijaisesti jotakin aivan muuta, kuin pelkkä kolmen hautamuistomerkin rivi. On myös todennäköistä, että lähistöllä on ollut näköalapaikalla jonkinlainen vähittäisen lähestymisen ”odotustila” jossa kerättiin kunnioitusta ja rauhaa. Kenties se sijaitsi pyramidinrakentajien autioituneessa kaupungissa, jota erotti pyramidialueesta 8 metriä paksu muuri. Osiriksen hiljaisuutta valmisteltiin jo huikeiden pyramidinäkymien odotushuoneissa, sillä eräältä kunnianimeltään Osiris oli paljastavasti: Hiljaisuuden herra!

Olen kuvannut muinaisen mysteeriouskonnon käytänteitä Romaanissani "Atlantiksen Salainen Tiede". Samalla teos pyrkii noudattamaan mahdollisimman tarkasti niitä pieniä historiallisia viitteitä, jotka tuosta kaukaisesta ajasta saatavilla on - filosofisia, salatieteellisiä, psykologisia lisämausteita käyttäen - romantiikkaa unohtamatta. Selata voi täällä.

_______

* Mysteeripaikat olivat edesmenneiden vihittyjen vainajien sopivaa ilmapiiriä ja mystistä nostetta luovassa seurassa, kenties itse kuolleen jumalallisen faaraon voimakkaan allegorisessa hautakammiossa, jossa vihittävän niskavillat nousivat ehdollistuneesta kunnioituksesta pystyyn. Herodotoksen mukaan alempaan kerrokseen oli haudattu myös krokotiilejä. Mikä onkaan parempi suojelija ja apuhenki arvaamattomilla duatin kentillä...

** Plinius kritisoi tässä samalla huhua, että ”kaksitoista kuningasta” rakennutti paikan. Mielenkiintoista on hänen sanavalintansa: ”rakensi perinteen mukaan”. Missä tällaiselle labyrinttien rakentamisen suurhankkeelle oli perinne? Se tiedetään varmasti, että kyseistä rakennusta sitten kyllä edelleenkopioitiin: esikuvan mukaan rakennettuja kopioita oli antiikin maailmassa Pliniuksen mukaan myös Kreetalla, Lemnosissa ja Italiassa ‒ huomattavasti pienemmässä koossa tosin.

*** Tai tyttäriksi: On todennäköistä, että oli olemassa temppeliunitiloja myös Isiksen naisille. Faarao Djedkaren vaimon Setibhorin haudasta on löydetty ensimmäinen kunigatarhaudan serdab. Sen jälkeen ne yleistyivät myös muilla kuningattarilla...