Maailmallisuuden jumalan paloitteleman Osiriksen ruumiin pään sanottiin sijaitsevan Abydoksessa ja siksi tämä ikivanha kulttuurikaupunki Niilin yläjuoksulla oli olennainen Osiriskultin tyyssija. Mystinen Osirion on varmaankin ollut sen merkittävimpiä keskuksia: Tähän Seti I:sen suuren temppelin takana sijaitsevaan kahdeksankerroksisen talon kokoiseen, maahan kaivettuun temppeliin, johti laskeutuva käytävä luoteen suunnalta ‒ eli lievästi eri suunnasta, kuin yleensä. Laskeuduttuaan syvälle maan alle, käytävä kääntyy koilliseen. Sen edetessä yhä syvemmälle maan sisään, saavutaan lopulta vaikuttavaan paikkaan, jota ympäröi suunnattomista monoliiteistä koostuva pylvässali, jossa tulija huomaa seisovansa 12,5 m leveällä ja 21,8 metriä pitkällä saarta symboloivalla laatalla, jota ympäröi vallihauta, jonka takana seinissä on 17 ovilla suljettavaa komeromaista rakennetta. Vallihauta ei ole mikä tahansa matala vesikouru tässä jo ennestään syvässä maanalaisessa tilassa, vaan ainakin 15 metriä syvä kaivanne, joka kiertää koko neliömäisen ”saaren”. Tämä tarkoittaa sitä, että tulija seisoo valtavan suorakulmaisen särmiörakenteen päällä, jonka ulkoreunoja kiertää molemmilla pitkillä sivuilla paksujen nelikulmaisten tukipalkkien rivit, jotka puolestaan tukevat useaan kerrokseen asetettuja kattopalkkeja, joista jotkut koostuvat paasista joilla on pituutta jopa kymmen metriä, paksuudenkin lähennellessä parhaimmillaan kolmea.

Sen laatan päistä, jolla tulija seisoo, johtaa vallihautaan kaksi portaikkoa. Ehkä ne ovat olleet vihittävän ”vedellä puhdistamisen paikkoja” ja näin ollen myöhäisempien kastealtaiden alkuperäisiä esikuvia. Lisäksi keskellä lattiaa on kaksi neliömäistä aukkoa laatan syvyyteen. Nykyajalla ne ovat täynnä liejua, jota on hyvin vaikeaa poistaa. Oletuksemme kuitenkin on, että paikan varsinainen fokus sijaitsee juuri siellä, juuri tämän valtavan suorakulmaisen monitahokkaan sisäosissa, joka on periaatteessa kuin veden ympäröimä viisikerroksinen talo, jonka katolla jännittynyt neofyytti nyt seisoo.

Se mitä suurempi pystyakseli pitää sisällään, selviää kenties lähiaikoina, sillä sen hankalaa tutkimusta ollaan viimeinkin aloittamassa. Oletuksemme on tällä hetkellä se, että viereisen vallihaudan veden hyökkäyksiä kestäväksi muurattu kuilu laskeutuu syvälle ”maailmankohtukuution” ytimeen ja siellä, paksujen ovien takana sijaitsee kammiosto, jossa läntisellä puolella on ”Osiriksen hautakammio”, kenties patsaan pää, ja idän puoleisella sivustalla erillinen serdab, jonka looshissa puolestaan vihittävän arkku. Unohdettua looshia vartioi kenties tälläkin hetkellä jumalhallitsijan, tai mysteerijumaluuden patsas.

On mahdollista että tämä suorakulmaiseen monitahokkaaseen piilotettu tila on edelleen koskematon, sillä liejuinen vesi on ollut ryöstäjille kaikkina aikoina vaikea este, eikä pystyakselin arvoitusta varmaankaan ole sen jälkeen edes ymmärretty miettiä, kun salaisuudet peittävälle vedelle avattiin kulku viereisestä neliömäisestä täyttöallaskaivosta, jonka kivipinnassa näkyy vieläkin porattu reikä, joka johtaa ainakin vallihaudan suuntaan: kenties on olemassa myös aukko, joka johtaa siitä laatan syvyyteen porautuvaan pystyakseliin. Tämä siksi, että pystyakselin myöhempää täyttöä valvoisi kaksi varmistavaa sulkua. Myöhemmin kyseinen aukko täyttyi, tai se täytettiin vielä maa-aineksella.

Osirionin suunnittelijat tunsivat paikalla sijaitsevan vesilähteen ja ilmeisesti hallitsivat sen vaihtelua (nykyään paikka täyttyy hallitsemattomasti, mikäli vettä ei välillä pumpata pois). Veden pinta oli saatu pysymään halutulla korkeudella ja keskussaaren pystyakseliaukko oli luonnollisesti vapaa, vedellä sinetöintiin saakka, joka tapahtui siis paljon myöhemmin, vasta paikan käyttötarkoituksen loppuvaiheessa. Vihittävän kammiosaari oli kuitenkin jo tuolloin kauttaaltaan vallihaudan puhdistavan ja siten suojelevan veden ympäröimä: siinä hän oli juuri kastautunut ja sen erikoista hiekan suodattamaa makua maistanut.

Kuten muissakin vihkimystiloissa, täydellinen äänettömyys oli Osirioninkin ensisijainen tavoite. Miksi muuten niin liioitellun vahvat rakenteet ja niin valtava ylimääräinen vaiva? Äänettömyyden syntymistä tuki tässä tapauksessa paksu, monikerroksinen kivipaasikatto, jonka päällä on ilmeisesti alun perin sijainnut luonnolliselta vaikuttanut maakumpu. Uskomme paikan olleen ennemminkin huomaamattomuuden tyyssija ja siksi päälle ei ole rakennettu maailman hälyltä suojelevaa pyramidia, vaan keinotekoinen maisemoitu mäki.

Hiljaisuuden varmistamiseksi käytettiin myös muita keinoja: Maahan haudatun Osirionin pituussuunnan päissä sijaitsee kaksi koko rakennuksen mittaista tyhjää kammiota, joista taaempi ei omannut alun perin yhteyttä lainkaan itse Osirionin halliin. Väliseinä murrettiin vasta antiikin aikana, jolloin takaseinän keskimmäiseen komeroon syntyi reitti tyhjään, suhteellisen robustisti muotoiltuun kammioon. Kenties siellä on sijainnut suuri puinen laiva, samanlainen, kuin Kheopsin pyramidin vieruskammiossa, joka symboloi vihittävän Duatin matkustusvälinettä. Neofyytti, jonka kataleptinen keho sijaitsi vesiseinämän takana, ”alkukummun särmiössä”, tarvitsi sen maallisen vaivan tuottamaa henkistä entiteettiä, purjehtiessaan tuonpuoleisen vaativille ”vesille”.

Päätyjen kammioilla oli käsityksemme mukaan myös toinen tarkoitus: Se katkaisi lopullisesti maalta kantautuvan äänivärähtelyn etenemisen kivisessä materiaalissa, sillä välitilat ovat äänieristämisessä olennaisia tekijöitä. Ehkä vesimuuri, joka ympäröi särmiötä, katkasi myös osaltaan ne tietyt värinät, joita maan pinnan aiheuttajalähteistä vielä vaimeina kantautui, vaikka toki on niin, että ääni etenee vedessä paremmin, kuin ilmassa. Ehkä se kuitenkin torppasi välitilan vaihdoksellaan pois tietyt, loputkin tarvittavat äänitaajuudet. On myös mahdollista, että umpinaista peräkammiota vastaavat sivukammiot voisivat löytyä Osirionin molemmilta pitkiltäkin sivuilta. Niitä ei kukaan ole ymmärtänyt etsiä. Tarvittaisiin vain riittävän pitkä poranterä ja koeporaus sivukomerosta**, jotta arvoitus ratkeaisi.

On myös huomionarvoista, että Osirion on eräänlainen ”umpiserdab” Setin temppelille (tällä temppelillä ei tietenkään ole mitään tekemistä samannimisen mustan järjestön kanssa). Sen perustukset sijaitsevat aivan Osirionin vieressä, mutta varsinaista yhteyttä niiden välillä ei ole, jos ei oteta lukuun sitä pientä ns. rosvojen tunnelia, joka lähtee sen Osirioninpuoleisen umpinaisen tilan perältä, jossa arvelimme pyhän laivan sijainneen. Tämä selittäisi myös sen kummallisen seikan, että Setin temppeli on L kirjaimen muotoinen: yleensä Egyptin temppelit olivat pitkiä suorakaiteita. Ehkä kävi niin, että Seti I:sen kaivaessa temppeliään Abydoksen pyhälle maalle, hänen perustustensa rakentajat törmäsivät ikivanhaan megaliittitemppeliin, mursivat kyseiseen holviin pienen käytävän ja Seti kirjoitutteli sen seinille tekstejä, lisäten muun muassa oman kartussinsa kattoon, kuten faaraoilla tapana oli. Sitten paikan muotoja arvioineet työntekijät löysivät varsinaisen sisäänkäynnin kauempaa, sulkivat tekemänsä alkuperäisen aukon omalla muurauksellaan ja päättivät kääntää temppelinsä peräosan vasemmalle suuntautuvaksi sivulaivaksi. Vanha temppeli puolestaan avattiin uudelleen ja lukuisat pyhiinvaeltajat kävivät nauttimassa sen viileistä sielunpuhdistusvesistä aina kristilliselle ajalle saakka ‒ näin voisi ainakin temppelien ”kävintäällä” merkinnöistä päätellä. Lopulta joku päätti hyödyntää katon kivet muissa hankkeissa ja siksi näemme nykyisellä ajalla vain tuon lohduttoman kuopan, jonka näkyvä pohja sijaitsee viitisentoista metriä varsinaisen maanpinnan alapuolella.

Osirionin ”megaliittinen tyyli” muistuttaa läheisesti Khefrenin laaksontemppeliä, joka on mahdollisesti kyseisen faaraon aikaisemman temppelin restaurointi ja uudelleen käyttöönotto. Tarkka havainnoija näkee Khefrenin laaksontemppelin rakenteissa kahta aikakerrosta, vanhaa ja hyvin vanhaa. Alkuperäiset kivet otettiin sfinksin louhintakuopasta kyseisen patsaan kauan sitten tapahtuneen veistämisen yhteydessä ja ne ovat huomattavasti rapautuneempia, mutta massiivisempia, kuin ne, jotka Khefren pystytti sortuneiden tilalle, entisöidessään. Samaa ”megaliittista neliöpylvästyyliä” on havaittavissa myös Osirionissa, jonka kivet saattavat osittain olla myös omasta kaivuukuopasta nostettuja, ainakin sitä varmaankin tavoiteltiin, mutta huonon kivenlaadun vuoksi suurin osa kivistä täytyi tuoda paljon kauempaa. Joka tapauksessa Osirion rakennettiin ennen sen seinän takana kohoavaa Setin temppeliä, sillä Osirionin louhinta on vaatinut laajan laakean alueen. Se sijaitsee myös paljon syvemmällä, kuin uudempi viereinen temppeli.

Myös Setin temppelin perällä, aivan Osirionin takaseinän tuntumassa sijaitsee syrjäinen tila. Kulku sinne tapahtuu erikoisesti: Hypostyylihallien takaseinällä on rivissä seitsemän mysteerien jumalille omistettua huonetta, mutta vain yhdestä, eli viidennestä, aukeaa kulku takatilaan, joka oli kielletty kaikilta muilta, paitsi korkeammilta papeilta. Kenties kyseistä aukkoa peitti aikoinaan naamioitu valeovi, eli kuulevan korvan ovi, tai patsaalla peitetty massiivinen ovi, ainakin väylä oli mitä ilmeisimmin lukittu. Siitä aukeaa ainoa pääsy ”Osiriksen halliin”, joka on aivan oma tilansa koko temppelikompleksin takanurkassa. Sen molemmissa päissä on meille muista yhteyksistä tuttu kolmiosainen serdab: Hallin oikeanpuoleisen pään loosheissa sijaitsee kolme patsasta, Isis, Horus ja keskellä itse Osiris. Täsmälleen vastakkaisella puolella hallia, eli vihittävän päässä, pylväikköjen takana, on sen peilikuvatoisinto, jonka keskimmäinen halli kiinnostaa meitä siksi, että se on vastapäisen Osiriksen asunnon symboli. Sen seinältä löytyy kuva*, jossa neofyyttiä valmistellaan: hän makaa sängyssä muumiokääreeseen liikkumattomaksi käärittynä ja Horus valvoo jalkopäätä, (symboloiden vasemmalla sijaitsevan kammion vartijaa). Pääpuolessa puolestaan on Isis (oikean kammion asukas). Olennaista kuitenkin on se, mitä keskikammion osirifioitavalle neofyytille tapahtuu: Hänen yllään nousee siivilleen lintu, juuri se symboli, mitä siivekäs, mutta usein ihmispäisenä esitetty Horus perimmiltään tarkoittaa. Ihminen voi parhaimmillaan nousta sielunlintuna Khat ruumiinsa jäykkien lakien vankilasta ja kuten Crata Repoa toteaa: muuttua ”taivaallisen tutkimustyön lapseksi”. Kun keskimmäisen looshin lainaajan kokemus on ohi, on syntynyt ikuisen elämän eläjä, Osiris Unnefer, Am-Duatin hallitsija ja Maatin salin tuomari, joka nousi kuolleista. Hän kuoli eläessään, eikä siksi kuole kuollessaan.

Seti I:sen temppelin alueella on myös käytävä, johon on kaiverrettu kaikkien todellisten faaraoiden, eli Osiriksen mysteereissä ohjanneiden hallitsijoiden nimiluettelo. Sen arvovalta suojelee psykologisella vaikutuksellaan yksinäiselle ja pelottavalle vihkimysmatkalle lähtijää. Hän on pyhässä temppelissä, vailla minkäänlaista hätää. Olivatpa tuonpuoleisen esiin tunkemat kuvat kuinka pelottavia tahansa, hänestä huolehditaan kyllä. Kaikkien aikojen faaraot ovat hänen takanaan. Symbolismi ja faaraon egoa suurenteleva kulttuuri on synnyttänyt sen varmuudenuskon, joka on sen varsinainen tehtävä, sillä ”valkoinen magia” on sen mielentilan saavuttamista, jossa tietää kykenevänsä.

Olen kuvannut  muinaista Mysteerikulttia romaanin keinoin kirjassani: "Atlantiksen salainen tiede". Selata voi täällä.

_______

*”Sivukomeron”, kuten myös ”venetilan” pinnat oli jätetty viimeistelemättömän karkeiksi, varmaankin kaiun heikentämisen ja äänikeilan hajottamisen syystä. Varsinaiset tilaa kiertävät komerot olivat kenties olemassa siksi, että ne nielivät syöveriinsä ääntä ja loivat samalla paikkaan samettista tunnelmaa.

**Kuva on tosin hyvin rappeutunut, mutta sen toisinto löytyy Sokarin kappelin seinältä kahtena vastakkaisena kuvana. Vain toisessa, eli vihittävän puolella, on nouseva lintu...