Vuonna 1770 Berliinissä julkaistiin pieni kirja nimeltä ”Crata Repoa – eli egyptiläisten pappien muinaisen salaisen järjestön vihkimykset”. Se on yksi niistä harvoista teoksista, joissa on vielä kuultavissa kaikuja ”jumalten tulesta”, eli kauan sitten ihmiskunnan keskuuteen annetuista kuoleman voittavista mysteereistä. Yleisesti kirjan uskotaan olevan vapaamuurari Friedrich von Köppen muinaisista viitteistä kokoama teos. On kuitenkin myös mahdollista, että se on kokonainen kopioimalla siirretty käsikirjoitus, jonka alkuperä ulottuu muinaisen Kreikan ja Egyptin viisauskoulujen ajalle. Huomionarvoista on, että kirjan julkisuuteen tulon aikoihin hieroglyfejä ei vielä tunnettu: niiden salat avautuivat vasta yli viisikymmentä vuotta myöhemmin: 1822, jolloin Champollion onnistui antamaan äänen muinaisen Egyptin mykille kaiverruksille. Tämä kenties näkyy käsikirjoituksessa Egyptiläisen terminologian puutteena ja kielii siitä, että se ei olisi alkuperäisestä Khemin lähteestä peräisin, vaan myöhemmän hajanaisen keräystyön tuote. Teoksesta kuitenkin huokuu se olennainen seikka, että tekijä tunsi esoteerista mysteerioviisautta erikoisen hyvin ja sellaisella tavalla, joka ei ole edes nykytutkimuksen valossa pääteltävissä ja jonka jälkiä ei nykyään vielä paljon laajemmista kirjallisista viitteistä löydy. Siksi kyseessä saattaa myös olla kirjoitus ajalta, jolloin Kreikkalaisia termejä alettiin Ptolemaios dynastian aikana ja sen jälkeen muutenkin siirtää Egyptiläiseen järjestelmään ja alkuperäinen egyptiläinen sanasto ei enää ollut käytössä: se oli kenties jo unohtunut. Olkoonpa Crata Repoa peräisin mistä tahansa, sen syvällinen tieto mysteerien ulkopiirteistä ja organisaatiosta on yhtenäisten kirjallisten lähteiden joukossa vertaansa vailla ja sen viitteenomainen syvyys paljastuu perusteellisemmin vain traditioita tuntevalle, osan jäädessä silti kulttuurisidonnaisten salaisuuksien pimentoon. Julkaisemme tässä muutaman näytteen kommentaareineen:
”Jos jollakin oli halua liittyä Crata Repoa-järjestöön, oli hänen ensin hankittava joltakin aikaisemmin vihityltä erikoinen suositus sitä varten. Tällaisen antoi tavallisesti kuningas itse papeille osoitetulla kirjelmällä. Mutta papit lähettivät hänet ensin Heliopoliksesta Memfikseen opettajien luo; Memfiksestä hänet osoitettiin Thebaan.”
Kaupunkien välillä kierrättämisen ja suosituskirjeen tarkoituksena oli esierottaa jyvät akanoista, sillä asiasta vähemmän kiinnostuneet unohtivat ja jättivät hankkeen kesken, jos se tuotti liikaa vaivaa.
”Vihdoin hänet ympärileikattiin. Heti sen jälkeen kiellettiin häneltä eräät ruokalajit, eikä hän saanut enää juoda viiniä, ennen kuin hän korkeammalla asteella vain erikoistapauksissa sai luvan siihen. Sitten tuli hänen viettää useita kuukausia vangitun tavoin maanalaisessa luolassa ajatuksiinsa sulkeutuneena. Hän sai luvan kirjoittaa muistiin ajatuksensa, jotka sittemmin tarkoin tutkittiin, sillä niiden avulla opittiin tuntemaan uuden jäsenen ymmärtämiskyky.”
Ympärileikkauksella ja vankeudella on tarkoitus: Kipeä haava laskee vakiintumistasoa, varmistaa olennaisen selibaatin ja pitää muutoin ihmistä vankeudessa ja eristyksissä vaivaavat seksuaaliset ajatuskelat loitolla, jolloin niiden takaa voi paljastua jotain syvempää. Tätä syvempää ilmaisua sitten tutkitaan kirjoitetusta aineistosta ja samalla tehdään tulkintoja kokelaan kyvykkyydestä korkeammalle tasolle. Eristäminen on syvyyden avautumiselle erittäin hedelmällistä, varsinkin jos kaikki epäherkistävä, kuten masturbaation mahdollisuus, viini ja väärät ruokalajit samalla poistetaan. Ilman puhtautta voisi esiin myös nousta vaara mielen järkkymisestä: vaativa ja ulkoiset ärsykkeet minimiin pudottavan eristämisen ei sovi karkealle, tukahdutetulle, tai selvittämättömälle mielenlaadulle.
”Tämän jälkeen hänet vietiin Hermespatsailla koristettuun ja siveyskäskyillä varustettuun käytävään; nämä hänen oli opittava ulkoa. Niin pian kun hän oli ne oppinut ulkoa, tuli Themosphores hänen luokseen. Hänellä oli kädessään vahva ruoska, jolla hän pidätti roskajoukkoa Epäpyhien portin ulkopuolella. Tämän portin kautta hän vei vihittävän. Hänen silmänsä peitettiin ja hänen kätensä sidottiin vahvoilla liimatuilla nauhoilla.”
Vihkimyksen esinäytös oli järjestetty sen tuonpuoleisen tapahtuman kuvaksi, joka myöhemmin tulisi tapahtumaan. Egyptiläiset olivat oivaltaneet vastaavuusopin syvästi ja sovelsivat sitä lähes joka paikkaan. Mysteerien ”näytelmällinen” osuus oli kuitenkin vain valmistava. Se antoi tukea ja pohjaa myöhemmille todellisille koetuksille Duatissa. Themosphores oli opastaja ja vartija, joka esti epäpyhiä pääsemästä käsiksi mysteereihin: näin oli joskus käynyt ja nyt haluttiin olla ehdottoman tarkkoja. Siksi silmät peitettiin ja kädet sidottiin symbolisesti.
”Pylväiden välissä oli seitsenaskelmaiset portaat ja kahdeksan erilaisilla kuvioilla varustettua ovea. Oppilaalle ei kuitenkaan vielä selitetty näitä esineitä, vaan hierofantti piti hänelle seuraavanlaisen puheen: ´Käännyn Teidän puoleenne, jotka olette oikeutetut minua kuuntelemaan. Sulkekaa kaikki ovet lännessä, jotta epäpyhät ja pilkkaajat eivät pääsisi sisälle. Mutta ”Te Mene Musée” eli taivaallisen tutkimustyön lapset, kuunnelkaa te puhettani! Esitän teille suuria totuuksia. Välttäkää ennakkoluuloja ja intohimoja, jotka loitontavat teitä tosi onnellisuuden tieltä. Suunnatkaa ajatuksenne jumalalliseen olentoon ja pitäkää hänet aina silmienne edessä, jotta siten oppisitte ohjaamaan sydäntänne ja luonnettanne. Jos tahdotte saavuttaa onnellisuuden varman polun, niin muistakaa, että aina vaellatte Kaikkivaltiaan silmien edessä, joka on luonut maailman. Hän on ainoa olento, joka on luonut kaikki kappaleet ja ylläpitää niitä. Hän näkee kaiken. Kukaan kuolevainen ei voi nähdä häntä eikä kukaan Meneh kestä hänen katsettaan.´ Puheen jälkeen ilmoitettiin oppilaalle, että portaat, jonka puolia pitkin hänen oli kuljettava, on vertauskuva sielunvaelluksesta.”
”Te mene Musée, eli taivaallisen tutkimustyön lapset”, on erityisen hieno ilmaus, joka tarkoittaa Akh:issa eli vapaasielussaan operoivaa tutkimusmatkailijaa. Jälleen varoitetaan väärästä toiminnasta, sillä se aiheuttaa onnettomuutta ja kehotetaan kääntymään sen puoleen, joka on luonut kaiken ja ylläpitää kaikkea, sillä ihminen ei itse voi ohjata kohtaloaan luotettavasti. Tähän päättyy ensimmäinen vaihe, eli Pastophoris (Lieneekö tämän kultin ensimmäinen aste periytynyt meidän aikoihimme saakka nimessä Pastori). Se alkoi koetuksella ja päättyy vuoden koeaikaan.
Toinen vaihe alkaa myös koetuksella. Vuosi sitten kokelas vihittiin Pastophorikseksi ja nyt hän olonsa on arkipäiväistynyt: kun motivaatio laskee, ihminen on altis kiusauksille lankeamiseen. Siksi uudella vihkimystasolla, eli Neocoris asteella odottaa jälleen aluksi koetus:
”Annettuaan oppivuotensa aikana näytteitä taidostaan, Pastophorikselle määrättiin ankara paasto. Sen suoritettuaan Neocoris vietiin mustaan huoneeseen, jota nimitettiin Endimioniksi. Maukkaat ruuat, joita ihanat naiset kantoivat hänelle, virkistivät hänen heikentyneitä voimiaan. Nämä olivat pappien rouvia, jotka Dianan seuralaisten lailla, kävivät hänen luonaan koettaen kaikin tavoin kiihottaa häntä rakkauteen. Kun hän oli kestänyt tämän kokeen, tuli Thesmosphores jälleen hänen luokseen tehden hänelle muutamia kysymyksiä. Annettuaan niihin oikeat vastaukset Neocoris vietiin kokoukseen. Stolista eli vedenkantaja valoi vettä hänen päälleen. Tämän johdosta tuli hänen vakuuttaa viettäneensä siveätä ja puhdasta elämää. Heti kun tämä oli suoritettu, tuli Thesmosphores juosten hänen luokseen kantaen elävää käärmettä, heitti sen hänen päälleen ja otti vyötäisliinastaan esille lisää käärmeitä. Myös koko kokoushuone oli Neocoriin pelottamiseksi täynnä käärmeitä. Mitä järkähtämättömämmin hän kesti kokeen, sitä enemmän hän sai kiitosta tultuaan vastaanotetuksi.”
Jälleen aluksi herkistävä paasto ja todennäköinen alkueristäminen mustassa Endimionissa, eli keinotekoisesti maan alle louhitussa tilassa. Vuoden hauras selibaatti on koetuksella ja maallisen vietin hallintakykyä testataan. Nuorelle pitkään pidättyneelle miehelle, joka ei ollut vielä ehtinyt tottua seksuaalivietin houkuttavaan voimaan ja ennenkokemattoman riettaisiin näkyihin koetus ei ole helppo - vaikka se onkin tietoinen. Jumalallisiin salaisuuksiin pyrkivän on kuitenkin hallittava voimakkaimman viettinsä kutsu ja onnistuessa hän saa myöhemmissäkin tilanteissa auttavan voittomuiston ja opetuksen hekuman tilapäisestä luonteesta. Toinen lähes yhtä voimakas vietti on kuolemanpelko. Sitä testataan käärmeillä, joilla on valta tappaa. Se joka ei peräänny, saa Neocoriksen arvon. Toisen asteen suorittamiseen liittyi myös muuta, käytännöllisempääkin opetusta. Lopullisen läpäisyn jälkeen hän sai haltuunsa käärmeestä punotun sauvan ja muita tunnusmerkkejä.
Kolmas aste oli nimeltään Kuoleman portti ja sen arvonimenä: Melanephoris:
”Taidot ja hyvä käytös oikeuttivat Necorikselle pääsyn tälle asteelle. Hänelle ilmoitettiin hetki, jolloin hänet vastaanotettaisiin. Thesmosphores vei hänet eteiseen, jonka sisäänkäytävän yläpuolella oli sanat: Kuoleman portti. Tämä huone oli täynnä palsamoitujen ruumiiden ja sarkofagien kuvia. Kaikki seinät riippuivat niitä täynnä. Ja koska tämä oli se paikka, jonne kaikki ruumiit tuotiin, löysi uusi Melanephoris täällä Paraskistit ja kaikki Heroit työssään. Keskellä huonetta lepäsi arkussaan Osiris, joka murhaiskun johdosta oli vielä veren tahrima. Uudelta Melanephorikselta kysyttiin, oliko hän ottanut osaa herransa murhaan. Kun hän oli antanut kieltävän vastauksen, tarttui häneen kaksi Tapixeytia. He veivät hänet saliin, jossa olivat kaikki muut Melanephorikset kokonaan mustiin puettuina. Itse kuningas, joka aina otti osaa tähän toimitukseen, puhutteli häntä, kuten näytti, hyvin ystävällisesti ja pyysi häntä, ellei hän uskonut omaavansa kyllin voimakasta sydäntä kestämään kokeita, joita hänelle tultaisiin asettamaan, mieluimmin ottamaan vastaan kultaisen kruunun, jonka hän täten ojentaa hänelle. Mutta uutta Melanephorista oli jo edeltäpäin neuvottu heittämään kruunu maahan ja polkemaan sitä jaloillaan. Silloin kuningas huusi: Solvaus, kostoa! kohotti uhrikirveen ja löi sillä Melanephorista kevyesti päähän. Molemmat Tapixeytit kaatoivat nyt Melanephoriksen selälleen maahan, ja Paraskistit kietoivat hänet muumiokääreisiin. Tämän kestäessä itkivät kaikki hänen ympärillään. Sen jälkeen he veivät hänet jälleen ovelle, jonka yläpuolella luki: Henkien pyhättö. Oven avautuessa salamat leimahtelivat ja ukkonen jyrisi voimakkaasti valekuolleen ympärillä. Charon otti ruumiin, ikään kuin se olisi ollut henki, veneeseensä ja vei sen maanalaisten tuomarien eteen.”
Kultainen kruunu on henkilökohtainen etumagia ja maailman kunnia. Symbolisesti pukeutuneet mustat tarjoavat sitä ja pettyvät ellei kokelas liity heidän joukkoonsa. Mikäli edessä oleva varsinainen vihkimys pelotti, kokelas otti kruunun, ja käytti tähän mennessä oppimaansa taitoa ja tahtoa itsensä hyväksi, maailmallisia haluja noudattaen: hän menisi sisään avarasta maailmallisuuden portista, sillä kuoleman ja hulluuden mahdollisuus vihkimyksen aikana oli sittenkin liian ilmeistä ja pelottavaa. Kieltäytyessään kruunusta, kokelas valitsi tietoisesti vihkimyskuoleman, eli meni sisään ”henkien pyhäkön portista”. Tämän seurauksena häntä käsitellään kuin kuollutta ja hautakaupungin yhteyteen järjestetyssä vihkimyskammiossa annetaan Charonille, eli kuoleman lautturille, joka käsittelee kokelasta samalla tavalla kuin muitakin rajan yli kuljetettaviaan, eli ”ikään kuin se olisi ollut henki.” Seuraavaksi todetaan: ”ja veivät hänet maanalaisten tuomarien eteen.” Perinteinen tuomareiden ja Osiriksen salin sydämenpunnituskohtaus kuitenkin puuttuu. Miksi? Koska se ei kuulu Crata Repoan, eli fyysisen maailman mysteerinäytelmävihkimyskuvaukseen ja kokelas kohtaa heidät oikeassa tuonpuoleisessa: se on eri tarina.
”Tämän jälkeen tuli hänen jonkin aikaa harjoittaa maalausta oppiakseen koristelemaan muumioarkkuja ja -kääreitä. Hän sai opastusta erikoisessa kirjoitustavassa, jota nimitettiin hierogrammaattiseksi, ja jota hän pian tuli tarvitsemaan, sillä Egyptin historia, kuvaus maailmasta ja tähtitieteen alkuopetukset olivat kirjoitetut tällä tavalla.”
Ehkäpä toisen egyptiläisen viisausteoksen, eli ”Porttien kirjan” kuvausten mukaan koristellut lukuisat muumioarkkulöydökset ovat juuri näiden palanneiden mestarien kuvittamia. Kyseinen teos on kuvallinen esitys tuonpuoleisen huonejärjestyksestä ja se on kuolleiden kirjaa vanhempi teos. Kuvia siitä on yleensä maalattu vanhan valtakunnan arkkujen sisäpuolelle. Heidän tehtävänsä oli vielä vihkimyksen jälkeenkin viipyä maanalaisessa kammiossaan, mm. kuvituksia tehden ja sulatella ja täydentää kokemustaan. Samalla heitä tarkkailtiin:
”Hän sai olla näissä maanalaisissa käytävissä, kunnes huomattiin, oliko hän kelvollinen saavuttamaan uutta tietoa, vai täytyikö hänen ruveta Paraskistiksi tai Heroiksi; sillä täältä häntä ei laskettu ulos milloinkaan, ellei hän osoittanut omaavansa todellista tietoa.”
Mikäli tuonpuoleisen kuvitus ei ollut aitoa ja tunnistettavaa, vaan arkkumaalaukset olivat mielivaltaisia, se oli merkki mielikuvituksen sekoittamasta matkasta ja vakavasta itsetuntemuksen puutteesta. Kohtalona oli jäädä työläiseksi vihkimyskammioon. Kammiosto ei ollut mikään pieni paikka. Esimerkiksi Zoserin pyramidin ”maanalaiseen kuolleiden kaupunkiin” kuului yli viisi kilometriä käytäviä. Se oli järjestetty oikeaan ympäristöön, eli kuolleiden mestareiden inspiraatiota ja henkistä apua huokuvaan kuninkaalliseen hautakompleksiin. Maan päällä suojaa ja hiljaisuutta antoi valtava pyramidi.
Crata Repoan vihkimysasteita oli kaikkiaan seitsemän ja niiden välissä kului todennäköisesti aina runsaasti aikaa; kenties vuosi? Tässä ei ole valitettavasti tilaa esitellä niitä kovin syvällisesti. Punaisena lankana kulkee kuitenkin koetusten kautta voimistaminen ja pahan voittaminen. Neljännen asteen nimi oli tätä tematiikkaa kuvaava: ”varjojen taistelu”, ja sen arvonimenä oli Christophoris. Nimi muistuttaa erehdyttävästi Kristusta.
Kolme viimeistä vaihetta tuntuvat olevan ankariin alkupään vaatimuksiin nähden hyvinkin leppoisia. Viidennessä vihittävä hyväksytään ”kemistiksi”, mikäli hän on saavuttanut aikaisemmin mainitussa vihkimyksessä ”todellista tietoa” - sen sijaan, että on vain uneksunut persoonan unia. Kemisti näkee syvällisellä silmällään mikrokosmoksen salaisuuksiin, eli alhaalle ja hänen tunnussanansa on khymia.
Kuudes vihkimys antaa lisäeväitä jo heränneeseen makrokosmoksen henkisen havainnoinnin kykyyn, eli ylhäälle: Kokelaasta tuli Astronomus:
”Valan vannottuaan hänelle selitettiin koko jumaluustaruston alkuperä ja annettiin käytännön ohjeita tähtitieteessä. Hänen täytyi viettää yönsä tähtitaivaan tarkkaamisessa ja auttaa astronomeja heidän työssään… Kun hänet oli otettu vastaan tähän asteeseen, vietiin hänet Jumalien portille, joka avattiin hänelle. Täällä hän löysi kaikkien jumalien muotokuvat, ja itse Demiurgi kertoi hänelle heidän koko historiansa salaamatta mitään. Myös näytettiin hänelle järjestön aikaisempien esimiesten sarja ja luettelo sen ympäri maailman löytyvistä jäsenistä. Hänelle opetettiin myös eräs pappien tanssi, jonka kulku kuvasi tähtien liikkeitä radoillaan. Hänen tunnussanansa oli IBIS, joka merkitsi kurkea ja oli valveutuneisuuden esikuva.”
Seitsemäs vihkimys käsittelee pelkkää maallista valtaa ja vielä hienosäätää aikaisemmin opittua. Sitä ei saanut ilman kollegion suostumusta. Mikäli henkilö herätti edes hieman epäilyksiä, hän ei koskaan saanut viimeistä vihkimystä, joka käsitteli itse järjestöä ja sen puhtaana pysymistä:
”Tämä oli viimeinen ja arvokkain aste, jossa kaikki salaisuudet selitettiin tarkemmin. Astronomus ei voinut saavuttaa tätä astetta ilman kuninkaan, Demiurgien ja kaikkien korkeampien jäsenten lupaa ja suostumusta… Hänen saavuttamansa suuri etu oli siinä että hän sai ottaa osaa kuninkaanvaaliin. Hänen tunnussanansa oli Adon. Hän saattoi myös jonkin ajan kuluttua tulla virkamieheksi järjestöön ja päästä Demiurgiksi.”
On myös toinen mahdollisuus varsinaisen tuonpuoleisen saloihin vihkimisen ajankohdalle: Kenties nämä ankarat kokeet ja papilliseen elämään kouluttavat monipuoliset käytännön taidot ja symboliset mysteerinäytelmät joita Crata repoa kuvaa, edelsivät varsinaista vihkimystä, joka sitten suoritettiin mysteerionäytelmäprosessin jälkeen aikaisemmissa luvissa kuvatulla tavalla sarkofagin rikkumattomassa hiljaisuudessa, kylmyydessä ja ärsykkeettömyydessä. Vasta silloin pitkä ja ankara valmennus pantaisiin todelliseen testiin. Paluuta ei olisi ja portti avautuisi vain eteenpäin. Vastaavuussymboliikkaan perustuva ja oivallustietoa herättävä valmentaminen, sekä ankara askeesi olisivat kuitenkin suojaava kilpi. Tämä järjestö jonka kaikuja tässä jo Kreikkalaiseen järjestelmään sekoittuneessa teoksessakin esitellään, oli muinaisen Egyptin todellinen voima ja sen säteily heijastui myös eksoteeriseen kansanosaan, tavallisille egyptiläisille laadituissa mysteerionäytelmissä, jotka muistuttivat jostakin suuresta ja aiheuttivat pyhyyden tuntua ja totuuden varmuutta.
Entä keitä olivat ne muut, ympäri maailmaa löytyvät järjestöveljet, jotka käsikirjoituksessa mainitaan? Oliko heillä samanlaisia vihkimysjärjestelmiä?
