Ne jotka muinaisissa suurissa vihkimyksissä onnistuivat, läpäisivät myös samsaran meren. Heille varattiin tekojen mukainen arvoasemapaikka Am-Tuatista ja Osiriksen (Melkisedekin) hierarkiasta. Keskitymme tässä luvussa muinaisiin mysteereihin Egyptiläisestä näkökulmasta, sillä minkään kulttuurin Vihkimykset eivät vedä niille likimainkaan vertoja. Suljettu viisauskultti onnistui myös eksoteerisessa popularisoinnissa kansalle, sillä kuten Herodotoskin totesi: ”Muinaiset Egyptiläiset ovat maailman onnellisin ja henkisin kansa.”
Vihkimys oli elämänkoetus pienoiskoossa: sen ”valmennus” kattoi valtavan sarjan elämiä, jotka olisivat hitaasti johdattaneet ihmisen samaan päämäärään. Jotta kokelas voisi ”voittaa maailman, ja perisi ikuisen elämän, hänen oli tultava täydelliseksi, kuten taivaallinen Isä.” Vähempi ei riitä tänäkään päivänä, mutta onneksi jälleensyntymien loputon ketju suo loputtomasti mahdollisuuksia hitaammin edistyville, tai hitaampaa edistymistä haluaville. Ihmisen on kuitenkin lopulta puhdistauduttava pahasta, jotta olisi kelvollisesti suorittanut maallisen koulun (Vaikka kehittynyt persoonaketju epäonnistuisi, pilaantuisi ja jouduttaisiin lopulta suurelta osin irrottamaan jumalallisesta yliminästä ja aloittamaan lähes uudesta alusta). Tuo puhtaus ei saa olla vain tukahdutettua pinnallista laatua, vaan sen on yletyttävä sielun syvyyteen saakka. Koetus on vaikea. Siksi mysteereihin valmistauduttiin pitkään, sillä kuten Egyptiläinen kuolleiden kirja toteaa vihkimyksen tuonpuoleiselle kentälle pyrkijästä: ”Jos epäpuhdas ihminen menisi sinne, hän sortuisi veitsiin.”
Egyptologi Karl Lepsius nimesi virheellisesti 1800-luvulla tutkimansa teoksen ”Egyptiläiseksi kuolleiden kirjaksi”. Egyptiläiset nimittivät sitä itse tekstiksi, jonka avulla astutaan esiin päivään. Kyseisen kirjan runko on Mestarin kirjoittama opas. Se kertoo pääasiassa elävän vihityn matkasta läpi tuonpuoleisten tilojen. Myöhemmin siitä sommiteltiin versio myös kuolleille rajanylittäjille, joita tehtailtiin arkkuun mukaan laitettavaksi. Näitä teoksia on löytynyt tuhansia ja lähes kaikki ovat alkuperäisen viisaustekstirungon ympärille yksilöllisesti sommiteltuja kuolleiden kirjoja. Päivään astumisen kirjassa on kaari, joka alkaa epäilyksistä valtavan hankkeen edessä, totuuden saliin tulemisesta, koetuksista onnistumisesta, paluusta, helpotuksesta, jumalien seuraan pääsystä ja kahden maan kansalaisuudesta. Se osoittaa tuonpuoleisen tiloja muuta kautta tuntevalle, että kirjoittaja, tai kirjoittajat ovat olleet tuntemuksessaan hyvin korkeatasoisia tietäjiä. Kyseessä ei ole arvaileva sepitelmä, vaan matkan on tehnyt elävä ihminen, sitä ympäröi perusteellinen termistökulttuuri ja se toimii opasteena paitsi muille tuonpuoleisen salaisuuksiin vihittäville, myös mainituissa kuoleman jälkeisissä haparoinneissa. Varsinaiset kuolemaosuudet ovat kuitenkin yllättävänkin vähäisiä. Kirja asetettiin kuolleen mukaan enemmänkin uskonnollisen tavan vuoksi, asianmukaisilla kuolemalisäyksillä ryyditettynä.
Seuraavassa joitakin poimintoja tunnetuimmasta Egyptiläisestä kuolleiden kirjasta, joka oli aikoinaan tehty Anille, eli Osiris Anille:
Kunnia sinulle, joka tulet kuin Khepera, kaikkien jumalien luoja. (Khepera on ylimaallinen entiteetti, joka loi jumalat. Noista jumalista yksi sitten loi ihmiskunnan, sillä voimme seuraavassa kappaleessa lukea): Tervehdys sinulle Tatunen, ihmiskunnan ainoa luoja. (Varsinainen luoja on siis sekä jumalien, että varsinkin ihmisten tavoittamattomissa ja voi avautua ainoastaan mysteereissä, Am-Tuatin matkalla). Asiat jotka ovat olleet ilman liikettä miljoonat vuodet, ovat tulleet olemassa oleviksi Baba-jumalan kautta (Mitään monimutkaista ei synny itsestään, ilman taustalla vaikuttavaa intelligenssiä, kuten nykyisen kunnianhimon ja halujen likaaman älyn aikana uskomme).
Ennen varsinaiselle tuonpuoleisen koetuksiin lähtemistä Vihittävä epäilee: Voimmeko elää rauhaisaa rinnakkaista yhteiseloa. Saanko kokea kauneuttasi. Voinko edetä maanpäällä. Pystynkö lyömään typeryksen (eli oman alemman itseni). Voinko murskata pahan. Voinko tarttua päiväveneen keulaan, tai yöveneen peräsimeen. Salliiko Osiris kaksoisolentoni katsovan aurinkoa. (Voiko kirkastunut lintusielu, eli Ba olla riittävän puhdas). Voiko minun sieluni tulla ja kulkea sinne tänne, mihin tahansa, kuten miellyttää. (Saavutetaanko mestaruusaste, eli Manaksen taso, jotta vierailut kaikilla tasoilla ovat mahdollisia). Otetaanko minut vastaan Osiriksen läsnäollessa voiton valtakuntaan.
Ennen matkalle lähtö Osiriksen hymni lohduttaa: Olkoon Amenta vuoressa oleva sydämesi luottavainen. (Amenta tarkoittaa maan alaista, kiven sisällä olevaa. Ts. Olkoon kivestä tehdyssä vuoressa lepäävä maallinen sydämeni luottavainen onnistumisen suhteen. Kivestä tehty vuori on tietenkin muinainen mysteereihin vihkimispaikka, eli pyramidi. Ei hautapyramidi, vaan kulttipyramidi). Matkallelähtijän onnistumisuskoa vahvistetaan kauniilla kuvalla puhdistetun ruumiin tilasta: Ruumiisi on kultaa, pääsi on taivaansineä. Sinua ympäröi smaragdin väri. Viimein todetaan: Suokaamme sinulle suuruutta taivaassa, valta maassa, voittoa alhaisesta maailmasta, jotta voisit purjehtia alas Tattuun elävänä sieluna ja ylös Abtuun, niin kuin Feeniks. Että voisit mennä ja tulla alhaisen maailman arkeissa ilman torjuntaa.
Viimein päästään itse asiaan. Irroitus on toimitettu ja Osirifioitava Ani on nyt kahden totuuden salissa. Hänen on vakuutettava 42 tuomaria oikeamielisyydestään. Kukin tuomari edustaa moraalin eri puolia: Tervehdys sinä, jonka harppaukset ovat pitkät, joka tulet Annusta, en ole ollut epäoikeudenmukainen. Tervehdys Querer, joka tulet Amentet’ista, en ole harjoittanut haureutta. Tervehdys Babe, joka tule Uab’ista, en ole sulkenut korviani oikeuden ja totuuden sanoilta. Jne.
Oikeamielinen tuomari Thot lausuu jumalien suurelle kumppanille, joka on Osiriksen seurassa: Sydämensä olen punninnut, hänen sielunsa on ollut todistajana. Hänet on havaittu todeksi suuressa Vaa’assa, eikä syntiä ole hänestä löytynyt. Hän ei ole aiheuttanut harmia teoillaan, ei antanut vääriä todistuksia.
Khemmenussa oleva jumalien suuri kumppani vastaa näin: Se mikä on tullut suustasi on totta, eikä meillä ole syytöksiä häntä kohtaan. Älköön Amemetilla olko valtaa häneen. Annettakoon hänelle lahjat ja pääsy Osiris jumalan läheisyyteen. Olkoon Lahjojen Kentät hänen kotipaikkanaan, kuten ne ovat Horuksen seuraajille.
Anista on nyt tullut Osiris Ani. Seuraavan luvun nimi on kuvaavasti: Tästä alkavat luvut astumisesta päivän valtakuntaan. Kulkemisesta sisään ja kulkemisesta ulos jumalan valtakunnassa. Ne ovat siunauksellisia kauniissa lännessä, lausuttaessa kuoleman vihkimyspäivänä, sisäänmennessä ja ulostulon jälkeen. (Katkelma viittaa alkuperäiseen vihkimyskirjaan, jonka päälle kuolleiden kirja sommiteltiin, ja sen tarkoitukseen: ”Ulostulon jälkeen”. Kyseisessä ilmaisussa ei ole mieltä, jos alkuperäinen vihittävä olisi kuollut). Ani on tullut sisään ja ylistää ja tekee lupauksia intoutuneena: Tervehdys sinulle Amentan härkä. Thot ikuisuuden jumala on kanssani. Minä olen suuri Auringonjumalan veneessä. Olen taistellut vuoksesi. Minä olen sinut välittäjäsi, oi Osiris. Minä olen niiden kanssa, jotka itkevät, naisten kanssa, jotka surevat kaksoismaassa: (Vihitty on lupautunut auttamaan maallisessa yössä kärsiviä. Hän on Osiksen jumalallisen asian työntekijä). Ani jatkaa, sillä hänen sisäiset silmänsä ovat auenneet: Minä näen asiat, jotka ovat kätkettyinä kammiossa. Kuulkoon hän kuten sinä kuulet. Nähköön hän, kuten sinä näet. Oi sinä joka olet avannut tien ja pidät polkuja avoinna täydellistyneille sieluille (täydellistyminen tapahtuu toki elämän aikana). Minä nousen ulos munasta kätketyssä maassa. (Hieno kuva tuonpuoleisen salaisuuksiin kuorituvasta neofyytistä).
Seuraavan luvun nimi on myös kuvaava: Tästä alkavat laulut kiitoksesta ja ylistyksestä, tulemisesta ulos ja menemisestä sisään kirkkaassa jumalan valtakunnassa, kauniissa lännessä, tulemisesta ulos päivän valtakuntaan, olemassaolon kaikissa muodoissa. Hyödyllisiä niille, jotka tekevät sitä jo maan päällä. (Viimeistä lausetta ei tarvitse kommentoida, mutta se on olennainen kohta). Luvun alla olevassa varsinaisessa tekstissä vihitty jatkaa: Minä olen se, jota ei ajettu pois jumalien luota. Minä olen Bennu lintu, joka on Annussa. Minä säilytän kirjaa asioista, jotka ovat ja asioista, jotka tulevat olemaan. (Osirifioitu on Akaasisten aikakirjojen haltija ja kykenee lukemaan niitä ilman vääristymien ilmaantumista. Epävarmoja ja kiertotietä, sekä ulkoa asiaa katsovia historian kirjoja ei tarvita).
Tuhotkaa kaikki syyt, jotka ovat minussa. (Syiden lakkaaminen johtaa Hindulaisessa ja Buddhalaisessa filosofiassa jälleensyntymien kierron katkeamiseen). Minä ole sielu, joka asuu kahdessa valtakunnassa. (Subjektiivisen tieteen Vihitty ”menee sisään ja tulee ulos mielensä mukaan”, mutta koska syiden ketju on katkaistu, hän ei voi muodostaa lisää karmaa esiintymällä julkisesti. Jeesus teki niin, mutta karma purettiin samassa traagisessa elämässä). Pidä minut erossa niistä vartijoista, jotka tappavat Osiriksen seuraajia, joilla on teloitusveitset, sekä julmat sormet. Älkööt he koskaan saavuttako minua, jotten joutuisi heidän veistensä alle. (Vihitty on vaarassa myös langeta, niin kauan kuin kulkee maallisilla kentillä: mikäli hän ”ottaa itseensä saastaa”, hän samalla altistaa itsensä tuonpuoleisen vartijoiden veitsille). Suo minun olevan vahva maan päällä, Ra’n puolesta. Suo minun saapuvan satamaan onnellisesti. (Vihitty pyytää siis onnistumista maanpäällä, missä hän vielä asuu ja puhuu selvästi aikanaan saapuvasta kuolemastaan. Hän ei ole vielä kuollut).
Luvussa: Sanat jotka lausutaan kun Osirifioitu saapuu portinvartijoiden luokse, kuvataan tuonpuoleisen lukemattomia tiloja, joiden lukemattomilla porteilla seisoo vartija. Vihitty tietää kuitenkin kaikkien porttien avaamisen salat ja portinvartijoiden nimet: Ensimmäinen portti: Porttivahdin nimi ”Monien muotojen ylösalaisin käännetyt kasvot.” Vartija nimi on: ”Kuuntele salaa”. Kuuluttajan nimi on ”Ääni joka vaelsi.” Älä aja minua tältä portilta, älä palavalta hiilimuurilta. Olen avannut tien Rasteauhun, olen helpottanut Osiriksen taakkaa.
Minä tunne sydämeni, olen saavuttanut vallan sydämeeni. Olen saavuttanut vallan käsiini ja jalkoihini, minulla on voima tehdä kaikkea, mitä kaksoisolentoni haluaa. Sieluani ei suljeta pois alhaisen maailman portilla; voin astua siihen rauhassa, voin tulla esiin rauhassa. Vihityn tahto ja hallinta on täydellistä. Hänen ei tarvitse pelätä, jotta hänen kehoonpääsynsä estetään, vaan hän voi olla rauhallinen. Kaksi seuraavaa lukua ovatkin nimeltään: Luku siitä, ettei Osiriksen Jumalten pyhien lahjojen kirjurin sydäntä vietäisi häneltä alhaisissa maailmoissa. Ja: Luku siitä, ettei ihmisen sielua vietäisi häneltä alhaisissa maailmoissa. Vihitty ei siis palaa henkisesti vammautuneena ”hulluna” kehoonsa, kun hänen omien puutteidensa ansiosta hänen ominaisuuksiaan on varastettu. Hän voi vapaasti sanoa: tervehdys sinulle joka viet pois sydämiä ja varastat niitä.
Kun on puhdas, voi olla varma, että: En voi syntyä matkalla, eikä minua voida väkisin viedä itään, ottaakseni osaa paholaisen juhliin, veitsellä tehdä julmia haavoja, ei sulkea joka puolelta, eikä tunkea sarvia minuun. Katso minua, kun saavun kotiseudulleni ja korjaan sadon. Jumalat puhuvat kanssani. Olen liittänyt luuni yhteen, olen tehnyt itsestäni kokonaisen, virheettömän. (Paloiteltu Osiris on koottu jälleen yhdeksi kappaleeksi).
Seuraavan luvun nimi on: Luku sielun liittämisestä sen ruumiiseen alhaisessa (fyysisessä) maailmassa. Vihitty on palaamassa takaisin tuonelan teiltä voittajana: Tervehdys sinulle jumala Annitu. Tervehdys oi juoksija, joka asut salissasi. Suo, että sieluni voisi tulla luokseni, missä tahansa se onkin. Jos se viipyy, tuo se luokseni, missä tahansa se onkin. (Kun sarkofagissa makaava vihityn kataleptinen ruumis odottaa Ba lintusieluaan, kaksoisolentoaan pitkältä matkalta, sen paluusta on huoli. Löytääkö se elementtien läpi takaisin? Juoksijaksi kuvattu nopea Annitu suorittaa kuitenkin tehtävänsä, samoin kuin syvällä unien maailman harhassa seikkaileva herääjä palaa toisinaan ruumiiseensa äkisti, juoksijan nopeudella. Älä anna Osiris Anin, voittoisan, maata kuolleena Annussa, maassa jossa sielut liitetään ruumiisiinsa. Jos se viipyy, suo, että sieluni voisi löytää ruumiini. (Tämä ei kaipaa selittelyä: Vihitty on tulossa kotiin. Hän on nyt ”kahden maan kansalainen”. Hänellä on oikeus tehdä matkoja sisään ja ulos jo eläessään, aivan kuin parhailla puhtauden tien tietäjillä ja näkijöillä meidän ajallammekin).
Katsokaa, oi jumalat, että Osiris Anin sielu voi edetä voitokkaasti jumalien edessä, taivaan itäiseltä taivaanrannalta, rauhassa paikkaan, missä oli eilinen, Amentan rauhassa. (Eilen vihitty jäi sarkofagiin Amentan rauhassa, eli maan uumenien luomassa varmassa hiljaisuudessa. Löytäköön hän kotiin vaikeimmasta paikasta, eli idästä. Myös Raamattu kuvaa hyvän ja pahantiedon puuta, joka on idän takana. Niiden välissä on vartioiva Kerubi ja salamoiva miekka, eli samanlaisia epäpuhtaiden sisäänpääsyn estäjiä, kuin tässä teoksessakin kuvataan. Pelko pitää maan tason toiminnassa vartioimalla rajaa). Seuraava kuvaus on merkittävä. Se on vihkimyksen kulminaatiopiste ja mikäli matkustajan matka ei ole näin pitkä ja kattava, kuin Anilla, se ainakin sisältää tämän kuolemattomuuden subjektiivisesti todistavan kohdan: Suokaa hänen katsovan kehoaan, levätköön pyhitetyssä kuoressaan, älköön hänen ruumiinsa koskaan turmeltuko. (Kun sielu pysyy tietoisena kriittisellä hetkellä ja näkee palatessaan maallisen kuorensa, se tietää olevansa henkiolento, kaksoisolento, joka asuttaa kuorta. Hän tuntee liityttyään sitä syvää rauhaa ja täyttymyksen tunnetta, jota etsi turhaan monelta suunnalta ja monissa elämissä fyysisen maan kamaralta: Täyttymys ei asu sen osittuneisuudessa. Kuten sanottu, se on sormenkynnen kaltainen maailma.
Tultuaan matkaltaan Osirksen poika riemuitsee vielä: Vankeuden huone on avattu, se mikä oli suljettu, on avattu. Sieluni vankeuden paikka on avattu. Sielujen tie on avattu minun sielulleni. Olen matkustanut taivaan kaukaisimpiin osiin. Kuinka voisin kertoa mitä siellä olen nähnyt.
Hän myös manaa voimattomuuttaan auttaa niitä syvyydessä kamppailevia sieluja, jota näki matkallaan: Voi, olen heikko ja voimaton heidän seurassaan, jotka kiristelevät hampaitaan alhaisissa maailmoissa, minä Osiris kirjuri Ani, rauhan itselleni voittanut. (Myötätunnon osoitus alhaisen maailman vangeille. Heitä ei voi helposti auttaa vaikka haluaisi, sillä alhaiseen maailmaan ajautuneiden silmät, korvat ja mieli ovat itsekkyyden ummistamia).
Ja katso, Osiris Ani voi edetä päivän kanssa ja toteuttaa tahtonsa elävien joukossa. Tervehdys kaikille loistaville jumalille. Tehkää te minulle tie. Elämä voidaan nähdä elämäntienä. Kun paremmintietävät Jumalat ohjaavat sitä, niin negatiiviset kuin positiiviset tapahtumat ohjaavat pysyvän onnellisuuden tielle ja kaikki mikä meille tapahtuu on parhaaksemme… Mikä on jumalten tie? Olen valaissut muinaisen Egyptin mysteerejä hieman tarkemmin kirjassani: Muinaisen Egyptin Mysteerit.
