Pahoilla ja jonkun vapautta rikkovilla väärillä teoilla, tai perversioilla ei voi takoa hyviä hedelmiä. Ns. seksuaalimagian ”tie” ei johda päämäärään. Se ei ole todellista henkisyyttä, vaan henkiseltä tieltä huomaamattaan etääntyneiden ja pudonneiden sielujen maahan sitova harrastus, joka näkee maailman vääristyneesti ja sen oikeutuksen tuntu syntyy näkökulmaan sitoutumisesta. Se synnyttää tietynlaisen tavan havaita maailma ja tuo tapa on saastuneisuudestaan johtuen vain osaan yltävä. Siksi sen synnyttämä ja vähitellen vahvistama näkökulma synnyttää osittain itse tiensä oikeutuksen tunnun.
Se että esimerkiksi vamacharatantrikko, tai satanisti itse sanoo olevansa jonkin erityisen ja ainoan olennaisen suunnan edustaja, ei tietenkään tarkoita mitään. Itse julistettu arvio oikeutuksesta on aivan yhtä huono peruste, kuin uskovaisen vetoaminen Raamatun auktoriteettiin. Se kehitys mitä saavutetaan on lähinnä silmänlumetta, sillä se johtaa lopulta syvemmälle materian vastakohtien pariin. Ajoittainen perversioiden rituaalinen, tai muu suorittaminen vapautumisen saavuttamiseksi ei ole mahdollista. Se johtaa alitajunnan ”maallisen osan” avartumiseen ja hetkelliseen tasapainon tunteeseen, jolla on kuitenkin ehto: Perversiota on suoritettava ajoittain, ja niiden voimaa ja intensiteettiä lisättävä vähitellen, jotta sama vaikutus saavutetaan. Niistä muodostuu ulkoinen sielunrakenne josta ollaan riippuvaisia, eivätkä ne siksi ole oikeita puhdistajia. Myös jotakin olennaista katoaa huomaamatta…
Tämänkaltaisten teiden sanomalle on tyypillistä, että osia niistä on salailtava ja opista on kerrottava peitetysti, epäselvästi ja vähitellen, jotta kirkasotsainen oppilas huomaamattaan sitoutuu sanomaan yhä syvemmin. Hänen edetessään turtumisen tiellä, syntyy muodostettu totuus, jonka voi nähdä ainoastaan sitoutumalla toiminnallisesti sen moraalisesti saastuneeseen ”ulosheitettyyn” näkökulmaan. Hämääminen, perinteisen viisauden päälaelleen kääntäminen ja epäselvyys leimaa vasemmankäden Luciferteitä, jotka johtavat vähitellen inhimillisen herkkyyden rappeutumiseen. Ihminen saavuttaa perversioiden avulla tietynlaatuista itsetuntemusta, mutta ei ole siihen vielä moraalisesti kypsä ja käyttää saavutetun kyvyn egon kehittämiseen ja halujen lisäämiseen. Halut eivät ole mielen perustassa valmiina, vaan karkeutumisprosessi synnyttää niitä pilviin nousevan vakiintumistason nousun myötä lisää. Ts. ihminen ei kurkista olemuksensa perustaan, vaan sivulle kehittyneeseen paiseeseen, jota korkeaksi kehittynyt tottumusvakiintumistaso ja sen sublimoiminen ruokkii.
Vahva merkki kuitenkin johdattaa tälle tielle astunutta, vähitellen kokonaan keinotekoisen ehtonäkökulman sisään astuvaa ihmistä: Vasemman käden harjoituksia tehnyt näkee nimittäin selvästi, että itsetuntemus lisääntyy irstautta, tai perverssiyttä sisältävien harjoitusten avulla: etsijä pääsee pureutumaan syvemmälle havaintojensa ja tiedostamattomien mielensisältöjen taakse. Tämä perustuu siihen, että kun mieli totutetaan kohtaamaan karkeita ”kiellettyjä” asioita, niistä tulee lopulta turtumuksen myötä arkipäiväisiä: Tämän seurauksena ihminen oppii rauhallisesti katsomaan myös aikaisemmin piilotettua sisäistä raadollisuuttaan moralisoimatta, ilman hyvän ja pahan inhimillisyyden perustassa olevaa luonnollista ja vaivalla hankittua omatuntopuskuria, ja näin typistää alitajuista tajunnan osuutta. Karkeat ja pahat teot aikaansaavat kuitenkin huomattavaa epäherkkyyttä ja hienoviritteisten asioiden olennainen havaintokyky menetetään. Koska herkkyyden menettämisen havaitsemiseen tarvitaan juuri sitä itseään, eli herkkyyttä, etsijä ei enää tiedä ja näe mitä menettää. Hän ei edes välitä siitä sillä herkkyyden käytössä olevat aivo-osa-alueet korvautuvat vähitellen kylmällä käytännön älyllä ja muistitietokyvyllä, jolloin kapasiteetti lisääntyy vallan, pätemisen ja voiman tavoittelua varten. Siksi vasemmankäden lucifertien kulkijoita leimaa usein tuo kylmä karismaattinen laskelmoivan älykkyyden voimakas synkkä muoto, josta kuitenkin lopulta puuttuu täysin olennainen herkkyys. Turtuminen pahaan, jolla itsetuntemusta saavutetaan, on samalla Lucifertien kulkijan herkkyyden tuhoaja. Tämä vapauttaa voimaa kahdesta syystä: 1. Turhia mieliharmeja ei havaita ja potentiaalia ja aikaa säästyy. 2. Koska itsetuntemus lisääntyy, älynkäyttö järjestyy uudelleen. Kylmä saatanallinen egoäly, joka myöhemmin tuhoaa kantajansa, on muodostunut.
Kun tietä kuljetaan syvemmälle ja vasemman käden harjoitusten tarve vähitellen vahvistuu, viattomuuden kohtaaminen ei enää aiheuta rakkauden ja huolenpidon tunnetta, vaan sen tuhoamisen himoa. Vähitellen pyhän kohtaaminen ei aiheuta kunnioituksen ja arvostuksen tunnetta, vaan halua liata ja häpäistä. Tämä on liian varhain herätetyn likaisen itsetuntemuksen kova hinta, sillä edellä mainitusta asioista avautuva portti pysyy suljettuna ja perversioiden harjoittaja vähättelee voimakkaasti sen merkitystä. Hänen jäljelle jäänyt, vääristynyt ja kuihtunut näkökulmareservinsä ei sitä tunnista. Muuntunut ärsyyntyminen pyhistä asioista aktivoituu vasemman käden harjoitusten arkipäiväistymisen myötä vähitellen, lisäten otettaan lopulta mainittuun voimakkuuteen saakka.
Tämänkaltaiselle tielle eksyminen on äärimmäisen ymmärrettävää. Elämme ajassa, jolloin aurinko ja kuu eivät ole tasapainossa. Ts. Positiivisia asioita painotetaan niin paljon, että ajallemme tyypilliset negatiiviset tunteet ovat hautautuneet mieleen ja vaikuttavat usein pinnan alta käsin paineena. Tämä muuttaa henkisyyden vastenmieliseksi teeskentelyksi, ulkokuoreksi joka on liimattu sisäisen piilotetun raadollisuuden päälle. Rehellinen etsijä joka edistyy tiellään, havaitsee tämän. Tällöin tarjolla on vaara luulla, että alitajuntaa haudattua materiaalia voi käsitellä ja työstää pahan toiminnan avulla: Tämä kyllä johtaa tajunnan tietynlaiseen avautumiseen, mutta samalla syntyy jotakin muutakin… Menetetään huomaamatta jotakin keskeistä…
Miksi halujen toteuttamisen tie vie jotakin olennaista pois pitkällä tähtäimellä? Sen lisäksi että syntyy aikaisemmin mainittua vaivihkaista turtumusta, syntyy halujen ruokkimista. Vastakohtaansa sidotuilla halulla on kahtiajakautunut luonne: Ne elävät tiedostamattomuudesta (kuten sanottu, tämän vasemman käden tien kulkija pyrkii ratkaisemaan tekemällä pahoja ”kiellettyjä” tekoja, ja näin nostamamaan alitajunnan esiin, tietoisuuden puolelle) mutta kasvavat toteuttamisesta, jolloin toteuttajasta tulee huomaamattaan niiden orja, joka on täynnä kärsimyskykyä, ajoittain ilmenevää voimakasta tyytymättömyyttä, vihaa ja jatkuvaa epäherkkyyttä. Samalla syntyy riippuvuus, sillä se kylmä rauha jonka paha teko tai irstaus tuottaa, kestää vain aikansa ja toistoa, sekä intensiteettiä on lisättävä vähitellen! Näin vasemman käden tien kulkija kulkee yhä syvemmälle, kohti pohjaa, eikä häntä voi juuri auttaa, sillä hän tulkitsee auttamisyritykset ja auttajan näkemyksen vääristyneesti, vähättelyn, liioittelun ja muuntamisen linssin läpi sillä luonteenomaisella tavalla, joka on egon ja todellisuuden narsistisesta yhteenliittymästä seurauksena.
Vastakohtansa ilmenemiseen sidotut halut on tarkoitus ylittää, sillä ne ylläpitävät sitä kärsimyskykyä, jota niillä pyritään lääkitsemään. Suurempaan toistoon ajautuneen toteuttajan elämän fokus vaihtuu vähitellen pois ydinhenkisyydestä, kohti kasvanutta haluluontoreserviä, johon henkilökohtainen valta, vääristynyt itsearvostus ja tunnustuksensaamisenhalukin kuuluvat. Ihmisen todellinen tehtävä on paitsi oppia tiedostamaan alitajuntansa siten, ettei sekoita sivulle kehittynyttä paisetta alitajuntaan, myös ajaa haluluonto alas. Se ei onnistu, mikäli haluja piilotellaan alitajunnassa, kuten useissa väärän hyvyyden teissä tehdään, tai toisessa ääripäässä vasemman käden teissä: sitä ruokitaan ja näin syntynyttä voimakasta ja vastavaikutustaan odottavaa elämäntuskapainetta sublimoidaan yhä uusiksi ja karkeammiksi haluiksi. Haluluonto on kuin kasvi: se kasvaa, kun saa kasteluvettä ja muuttaa huomaamatta näkökulmaa kun herkkyys karkeuden lisääntymisen myötä katoaa. Samalla kun voimistuva haluluonto tekee elämästä tuskaisaa, se sitouttaa helpotuksen etsimiseen väärästä keinosta. Loppukehityksen tulos on senkaltainen, ajoittaisen pahuuden töistä riippuvainen sielu joka lausuu elokuvassa: ”Miss Peregrine's Home for Peculiar Children” Mr Barronin suulla: ”Enkö näytä mieheltä, joka on kolunnut maapallon, etsien vielä yhtä syötävää silmää, toivoen saavansa tarpeeksi ihmisyyttä palatakseen tutkimustensa pariin”: Ihminen pyrkii pitämään itsensä normaalina ulkoisten sieulunrakenteiden avulla, ja on sidottu niiden ajoittaiseen toistamiseen. Samasta asiasta on kyse mm. ”sarjamurhaajavietissä”, jonka haltija on sublimoinut haluluontonsa yhdeksi äärimmäisen teon vietiksi ja on tuomittu etsimään ajoittaista ”helpotusta” suureen elämäntuskaansa ja antihavaintoherkkyyden kehittämään valtavaan tylsyyden tunteeseen. Hän on kuitenkin huomaamattaan kierteessä: se äärivinoutunut ”nautinto”, jolla tuskaa pyritään poistamaan, on myös tuskan aiheuttaja ja syy.
Haluista kieltäytyminen, ilman että muodostuu ulkoisia sielunrakenteita, on vaikeaa. Se on kuitenkin ainoa keino todellisen vapautumisen, viisauden ja tiedon saavuttamiseksi. Vähitellen huomaamattaan raaistuva filosofinen satanisti, seksuaalimagiairstailua harrastava saatananpalvoja, tai libidollaan kyltymätöntä Erosta ruokkiva aisti-iloharhautunut tantrikko tekee päinvastoin: hän kehittää itseensä paiseita, saavuttaakseen rohkeuden katsoa sisäänpäin ja kokeakseen helpotusta osittain omilla toimillaan aiheuttamastaan tuskaisesta olosta. Hän on kierteessä ja kiertää pyörää kiihtyvällä vauhdilla. Hänen kohtalonsa on jäädä. Kyseisen magian harjoittaja ei ole vielä valmis lähtemään jälleensyntymien pyörästä, mutta tietämättään hän on astumassa myös suuren tulevan lisäkärsimyksen polulle. Itse hän näkee vain suuren tulevaisuuden... Myyttisesti ilmaistuna kyseinen materian palvoja on hävinnyt taistelun vaarallisella kuudennella tunnilla. Tässä taistelussa on kaksi mahdollisuutta. Joko yhdistyä Osirikseen, tai käärmejumala Meheniin. Meheniin yhdistyneet eivät voita seuraavaa koetusta, eli Apepia, vaan se nielaisee syvälle materian syöveriin. Kyseessä on edeltävä valinta ja sitä seuraava syy:
Etsijän tiellä tulee vastaan kohta, jossa ollaan tyytymättömiä saavutettuun. Ihminen on kiusauksen äärellä. Epäselväselvyydellään ja näkökulmasidonnaisilla ainutlaatuisuuslupauksillaan kiehtova oppi jossa luvataan paljon, ja sen haltija esiintyy salaperäisen karismaattisesti saattaa tällöin kiinnostaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että myöhemmin tien ja opin edetessä paljastuu vastenmielisiä asioita. Silloin on kuitenkin liian myöhäistä. Kuten sanottu vasemman käden tie paljastetaan vähitellen ja sitä pitkäänkin kulkeneen täytyy lisätä karkeutta pala palalta, kunnes mikään ei riitä lyhyen puhdistuksen tunteen saavuttamiseen.
Tie synkkään vasemman käden ajattelumaailmaan kulkee usein sadististen ja masokististen harrastusten liian laimeiksi käymisen myötä. Jossakin vaiheessa yleiseen tietoisuuteen ja julkiseen keskusteluun tulee nousemaan se vääristynyt näkökulmasidonnainen erehdys, että sisälle kertynyttä tuskaa ja painetta voisi käsitellä seksuaalisen sadismin avulla. Jos tämä oppi saa jalansijaa, ihmiskunta kulkee syvemmälle Kali Yugaan, kuin olisi tarve. Se että sadistinen metodi toimii lyhyellä aikavälillä, mutta lisää synkkyyttä ja elämäntuskaa pitkällä aikavälillä ei tule kiinnostamaan kiireistä ja kärsimätöntä nykyihmistä.
Seuraavassa äärimmäinen, kärjistetty ja brutaali kuvaus vasemman käden tielleastujasta ja niistä portaista, joille hän tietämättään ajautuu. Se kerrotaan paitsi varoittavana esimerkkinä, myös siksi, että yhteiskunnassamme on todella mustia salaseuroja, jotka harjoittavat kyseisiä toimia. Samalla kun normaalit hyvät ihmiset käyvät työssä ja elävät elämäänsä, tapahtuu karmeita asioita. Mikäli olet herkkä. Älä lue seuraavaa kuvausta. Se on eräs vasemman käden tien haaroista. On muunkinlaisia ”teitä”:
John on pitkäaikainen etsijä. Salatut tieteet kiinnostavat häntä. Hän lähtee aluksi viisauden tielle ja tutkii morallisesti korkeatasoisia filosofioita. Ne eivät kuitenkaan tunnu olevan häntä varten. Johnilla on tunne, että hän ei etene. Moraali seisoo hänen tiellään. Vähitellen John hylkää muinaisen valkoisen viisauden ja pitää siitä vain ne osat, jotka sopivat hänen persoonalleen, joka sisältää runsaasti moraalisen tukahduttamisen synnyttämää painetta, sekä edellisestä elämästä peräisin olevaa pahojen tekojen kuormaa. Hän tutkii vasemman käden teitä ja välittää yhä vähemmän hyvän ja ”pahan” kokemuksen vaivalla synnyttämästä sielunperustasta. John alkaa harjoittaa sadistista seksiä, sillä muut seksuaaliset nautinnot hän on kuluttanut arkipäiväisiksi jo kauan sitten. Hän innostuu harrastuksestaan siinä määrin, että sisustaa makuuhuoneensa sm tyyliseksi. Tor-verkon myötävaikutuksella John pääsee vähitellen piireihin. Salaisessa tapaamisessa John kohtaa miehen, joka kutsuu itseään mestariksi. Mies on karismaattinen ja tuntee tietävän kaiken Johnin vaikeuksista ja luonteesta. Mestari kertoo, että vapautuakseen Johnin on avattava padot irstailun ja seksuaalisen väkivallan avulla. Järjestetään musta messu, jossa on kaksi valtiasta. Kaikki saavat tehdä mitä haluavat, mutta valtiaita on toteltava aina. Aluksi luetaan rukous saatanalle, sen jälkeen järjestetään irstailusessiot, jossa on tyhjennettävä halunsa äärimmäiseen uupumukseen saakka. Kaikenlaisia perversioita harjoitetaan. Aamuyön tunteina John on lopen uupunut, tyhjä ja hieman häpeissään. Hän tuntee kuitenkin olonsa rauhalliseksi muutaman viikon ajan. Sitten kaipuu purkuun syntyy uudelleen. Vähitellen vuosien kuluessa syntyy tarve jollekin rankemmalle. Mukaan tulee mustia kaapuja, kalmanvalkoiseksi maalattuja kasvoja, lapsia, eläimiä, ulosteita ja verta. Eläinuhrit eivät enää riitä. Lopulta mestari kantaa sisään lapsen, joka on syntynyt mustan messun aikana siitetystä, kaapatusta nuoresta neitsyestä, jota on piiloteltu yhdeksän kuukautta. Osallistujat saavat käteensä rituaaliveitsen, sillä yhteinen murha sitoo vaikenemiseen ja aikaansaa äärivinoutuneen ”sisäpiiriveljeyden” tunteen..
Karma ei unohda vääriä tekoja. Niistä muodostuu usein hirvittävä lasku, joka erääntyy maksettavaksi tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Vääristynyt mieli, joka sisältää ruokitun vihan ja halun yhteispotentiaalista syntynyttä äärimmäistä sublimaatiorakennetta, on ennen tätä vaihetta kauan sitten unohtanut karman olennaisuuden ja ehkä kieltänytkin, uskoen olevansa sen yläpuolella. Kaikki hyväksikäytetyt lapset, raa’asti murhatut eläimet ja ihmiset vaativat kuitenkin hyvitystä hänen sielussaan, vaikka hän luuli vapautuneensa omatuntonsa äänestä. Se oli kuitenkin pelkkää tilapäistä turtumusta, joka johtui korkean vakiintumistason luomasta epäherkkyydestä.
Ihminen joka valjasti älynsä halujensa jatkeeksi, joutuu maksamaan kehittämistään perversioista Apepin kohtaamisen hinnan. Se väijyy seitsemännellä tunnilla: Kun uusi jälleensyntymä koittaa, muinainen sublimaatioperversioiden harjoittaja huomaa olevansa erilainen: hän haluaa kauhukseen hirveitä asioita ja on mahdollisesti tuomittu edelleentoteuttamiseen ja syöksyyn yhä syvemmälle.
Okkultismin vaativaa tietä vapauteen pyrkivät ja viisautta janoavat sielut kulkevat vaarallisten karien merellä. Se joka ei muista että portti on ahdas ja tie kaita, vaan päinvastoin kulkee helposta, miellyttävästä ja avarasta portista on alati vaarassa. Ihmisen on paras pysytellä mahdollisimman kaukana salatieteistä, mikäli hänellä ei ole moraalista voimaa, tai hän ei halua käyttää sitä.
Aikamme suurin erehdys on hyvän ja pahan erottamisen unohtaminen! Tätä tapahtuu nykyään monin tavoin. Puhe ”modernista henkisyydestä”, joka ei ota huomioon oikeaa ja väärää, on tuhoisaa, mutta Kali Yugan ajan moraalisesti laiska individuaali-ihminen tarttuu kyseiseen valintatalohenkisyysmiellyttävyyteen helposti. Tärkeintä on muistaa, että ne teot jotka aiheuttavat muille haittaa, tai kasvattavat (elämäntuskan pilviin nostavaa ja turruttavaa) himoluontoa, eivät voi takoa pysyvää hyvää. Tuon haitan havaitsemista ei pidä myöskään vääristää tai vähätellä. Väärillä teoilla saavutettu itsetuntemus ja sen johdannainen: alempiasteinen maaginen aikaansaamiskyky on vain lainassa. Sen haltija ei ole siihen oikeasti kypsä. On myös muistettava, että pienet myönnytykset johtavat vähitellen suureen ja näkökulmaan astuu yhä enemmän turtuneisuudesta johtuvaa välinpitämättömyyttä. Tämä valmistaa yhä suuremmille myönnytyksille, kunnes ihmisyys on huomaamatta myyty, eikä sitä haluta takaisin.
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistään (teoistaan) te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. (Matt 7/15)
On kaksi tietä, miellyttävä ja hyvä: Hyvä on yksi ja miellyttävä toinen asia. Nämä kaksi johtavat ihmisen hyvin erilaisiin päämääriin. Joka valitsee hyvän, tulee onnelliseksi: Joka pitää miellyttävää parempana, menettää päämääränsäkin. Viisaat eivät anna miellyttävän houkutusten pettää itseään. He valitsevat hyvän. Hullut kietoutuvat miellyttävän pauloihin ja hukkuvat. (Kat’ha Upanisad: 1/26)