Hedonistinen elämäntapa sisältää asteittaisen karkeutumisen tien. Samalla syntyy hienoviritteisiä, mutta kasautuvia asennemuutoksia, niin yksilöön, kuin suurempaan yhteisöön. Varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa eletään tuon tien tarjoamien mahdollisuuksien ikeessä. Kaventuneelta kentältä rakennetut tiede, onnentavoittelu ja uskonto eivät yllä syvyyssuuntaan, vaan osaltaan lisäävät pinnallista kulttuuria. Kulttuurilla on myös taipumus edelleenpinnallistua keskinäisissä reagoinneissaan ja lopulta yliliberaali ympäristö taikoo esiin outoutta, perversioiden normalisoimista ja saasteen yhä lisääntyessä, lopulta kulttuurisen tuhon, tai jotakin vielä pahempaa...

Kuten aikaisemmin totesimme usein toistettu nautinto vähitellen latistuu edelliseen kertaan verratessa, mutta sen ylläpitämisen tarve jää olemaan, koska se aikaansaa nyt helpotusta salakavalasti tuskaksi muuttuneesta arjesta: Tämä on riippuvuuden kehitystapa. Riippuvuuksia saattaa näin kertyä paljonkin, mutta samalla menetettyä havaintoherkkyyttä on hyvin vaikeaa tiedostaa. Ihminen kurottaa kohti yhä karkeampia nautintoja (kuten seksuaaliset perversiot), tai kovempia nautintoja (kuten arvovaltariippuvuus ja vallanhimo), jotka vielä kykenevät hänen liialliselle toistoille altistunutta ilontuntemiskykyään ravitsemaan. Näin tie etenee ja kuten totesimme, ihminen, jolla on paljon individuaalia voimaa, aikaisempaa putoamisliikettä ja tietty kehityskohta sielunkierrossa, saattaa edetä jopa sen tuhoisaan ääri-äärilaitaan, joka näkyy joissakin harvinaisissa tapauksissa esimerkiksi sarjamurhaajaviettinä, sadistisena pedofiliana, tai saatananpalvonnan filosofisena tarpeena.

Vaikka seuraavan, varsinaisen aiheen negatiivinen esiinnostaminen ei ole lainkaan trendikästä ja sen arvostelu aikaansaa täysin varman hyökkäyksen, mustamaalauksen ja osittuneiden lainausten vääristelyaallon, joka suuntautuu tämän kirjoittajan persoonaan ja aikaisempaan työhön, pitäydymme perimmäisessä tehtävässämme nostaa esiin todellisia tabuja, aivan samoin, kuin edellä esitetyssä vääristyneen naiseuden arvostelussa. Kaikki tämä epämieluisa ja raastava arvostelu on osaltaan tarpeen, jotta uusi terve ja kärsimysvapaa ihmisyys voi itää, sillä maailma ei toimi aina pelkän aurinkoisen positiivisuuden alaisuudessa: tarvitaan myös henkisiä poliiseja, jotka eivät pelkää negaatioon tarttumisen epämieluisaa haastetta.

Se mitä seuraavaksi tullaan sanomaan ei tule osua yksittäiseen ihmiseen, sillä ihmistä täytyy aina ymmärtää ja suvaita juuri sellaisena kuin hän on. Kyse on enemmänkin valtarakenteista, jota aiheuttavat itseään ja niiden luoma ohjaava vapaus ei ole vapautta, vaan orjuutta:

Aikamme uskonto on seksuaalisten vinosuuntien ja mainitun hedonismin tien normalisointi, todellisen luonnollisuuden estäminen, hämääminen ja saastuttaminen. Aikamme syvällisin ja suurin eetos, vinoon väännetty ”ihmisoikeuskysymys” on tällä hetkellä sukupuolisuhteiden hämääminen ja vääntely, joka hämmentää ja vääristää lasten ja seksuaalisuuteen heräämässäolevien nuorten arvopohjaa ja minäkuvaa:

”Et oikeastaan ole tyttö tai poika, ehkä olet jotakin aivan muuta ja jos sinulla on sisäistä painetta, se johtuu varmaankin juuri tästä, jota et ole kunnolla huomannut, ei mistään muusta, sillä tämä on määrällisesti niin paljon esillä, että muu jää jalkoihin ja se on erityisen trendikästä. Saat ehkä individuaalia erityisleimaakin. Olisi hienoa olla yksi heistä. Tartu siis siihen, mieluummin kuin johonkin muuhun. Hanki ainakin sateenkaarikassi, osoittaaksesi tukeasi ja muodikasta edelläkävijyyttäsi. Muista vihata toisinajattelijoita. Kokeile rohkeasti heräävän tulesi pieniä erikoisvirikkeitä, sillä ethän halua olla tylsä. Haluathan olla muuta kuin massaa. Olet aina tuntenut olevasi erilainen ja se varmaankin on juuri tämä. Ehkä keksit itsellesi uuden sukupuolen ja saat erikoismaininnan, tai ainakin ratkaiset elämäsi kurjuuden yhtälön lopullisesti ja varmaankin pysyvästi”

Jopa tiedotusvälineiden valtakoneisto on edellä esitetyn hämmentävän sanoman tukena, lisäten mielikuvaa oikeasta asiasta, sillä muut arvot ovat vaivihkaa kuolleet, vääristyneet ja ”ylisuvaitsevaisuuden” arvo on vallannut niiltä ylijääneen tilan. Siksi arvostusta muutoin ansaitsevat laatujournalismin edustajat ovat kritiikittä niiden puolella, ja ajavat ponnekkaasti rappion asiaa. Yksittäisen erimielisen journalistin kädet on sidottu maineen ja työn menettämisen syystä. On parempi keskittyä muuhun, sillä tämä keskustelu on kielletty. Se on tabu, joka aiheuttaa samanmielisyyden harhan, henkisen väkivallan yhteiskunnan rakenteisiin piilotetuin keinoin.

Aluksi mainittu yhteiskunnallisen hedonismin tien liian pitkälle kulkeminen mahdollisti homouden normalisoinnin esiinmarssin. Äänekkään vähemmistön asiaa ryhdyttiin ponnekkaasti ajamaan ja pitämään esillä, suvaitsevan ymmärtämyksen sijaan. Sitä seurasi aikaisemmin mainittu moninainen mies/naiskuvan hämmentäminen, joka jatkuu edelleen ja etsii uusia vaikutusmuotoja.

Käynnissä on myös vimmaisen masturbaatiomyönteisyyden normalisoimiskampanja. Kaikkialla törmää sen neutraloimispyrkimyksisiin muuntonimiin ja kyseisen ilosanoman levittämiseen. Internetin pornomaa tarjoaa yhä uutta viihdykettä, jopa siinä määrin, että ihmiselle luonnollinen läheisyydentarve, antava seksuaalisuus ja kumppani saatetaan vaihtaa netissä tapahtuvaan masturboimiseen.

Kun kyseisen kyltymättömän egohedonismin tietä kuljetaan edelleen, kun ensimmäisen aallon nettipornokuvasto on jo alkanut maistua pelkältä kaurapuurolta, alkaa lisääntyneen elämäntuskan väleistä vähitellen erottua seuraava rapeutumiskehityksen etappi, esimerkiksi sm tyyppinen hyvin ottava ja vahingoittava seksuaalisuus, piiskaamisineen, sitomisineen ja perversseine rooliasuineen. Myös sille on keksitty uusia hienoja, hämääviä trendinimiä, joita emme tässä mainitse. Asian karuutta ja sairautta maalataan luonnollisesti miedommaksi myös huumorilla silatulla hyväksyttämistermistöllä ja hellittelevällä naureskelulla, jonka tarkoitus on vertauttaa kyseinen toiminta normaalin, antavan ja rakkaudellisen seksuaalisuuden luonnolliselta vaikuttavaksi jatkeeksi. Nämä kuuluvat nykyään jo melko lailla yhteen, ilman että kukaan sitä edes tiedostaa. Uusille sukupolville niiden erottaminen on jo haaste ja sukupolvinen unohtaminen ja vähittäinen köyhdyttävä muutos hukkaa helposti aikaisempien sukupolvien moraaliset ponnistukset ja sen vakavuuden, jonka – näistä syistä – sota tuotti...

Keltainen lehdistö on puolestaan raivannut asennetilaa paitsi ylenpalttiselle seksuaaliselle vapaamielisyydelle, myös parinvaihdon ja seksibileiden iloiselle ja selvästi onnellistuttavalle normaaliudelle. Muutoin melko vakuuttava valtiomediakin on kuulijalukuinnossaan mielellään suvainnut keskuudessaan tekijöitä, jotka ovat neutraalin myönteisyyden hengessä esitelleet ulosteita syöviä ”sydämellisiä ihmisiä”, koiransa kanssa seksisuhteessa eläviä naisia, kuin satanistisia liikkeitäkin.

Kun asteittainen, huomaamaton rappio pystyttää yhteiskuntaan yhä vankempia rakenteita ja muuntaa samalla näkökulmia, seuraavana vuoroaan odottaa mahdollisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön normalisointipyrkimys, josta pedofiilien keskustelupalstoilla niin hartaasti unelmoidaan ja sen toteutumisen mahdollisuuksia suunnitellaan, muun muassa julkkisten ulostuloja apuna käyttäen. Tämä saattaa mainitun tien kehityskulun seurauksena lopulta toteutuakin, ainakin tietyissä vallankäytöllisen etuoikeuden itselleen hankkineissa superkansanryhmissä, jotka ovat kehittymässä vallitsevassa tilanteessa ja jota valtion lait eivät lopulta koske. Kenties tien edistyminen takoo itselleen muitakin erikoistilanneväyliä. Historia todistaa, että esimerkiksi homopedofilian arvot saattavat edetä ja normalisoitua jopa vakaissa ja kunnioitettavissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi muinaisen Kreikan kulttuuri.

Feminiiniset miehet tai maskuliiniset naiset tuntevat suurempaa vetoa samaan sukupuoleen kulttuurisen hyväksynnän ilmapiirissä, kuin silloin, kun se on hiljentyneessä tilassa. Tästä todistaa myös se seikka, että tutkittaessa vanhoja oikeuden pöytäkirjoja satojen vuosien ajalta, niistä on hyvin vaikeaa löytää tuolloin kriminalisoituja homosuhteita, mutta eläimiin sekaantumista löytyy sitäkin runsaammin. Toisin sanoen: ympäristön mahdollisuudet säätelevät perversioiden laatua ja se sisäinen aiheuttajapaine ja ristiriita, joka yksilössä – varsinkin vinoyhteiskunnissa piilee – etsii suuntaa vallitsevan normiympäristön tai käytettävissäolevien mahdollisuuksien mukaan: perversiokehitys on itseään vahvistava pyörä!

Mitä sitten tulisi tehdä alkuperäiselle ristiriitapaineelle, sille alkutarpeelle, joka epämieluisampaan vaivannäölliseen sublimoitumisvirtaan tietään löytämättä ottaa lopulta alitajuisella kentällä helpompia muotoja, jotka sovittavat ihmisen paineen, mutta vaativat pinnallisuuden hinnan? Maailma ei ole terve, se ei tunne totuutta eikä suuntaa. Sen kiukkuisella egojen taistelukentällä on vaikeaa elää ja siksi syntyy paljon alitajuista ristiriitaa, painetta ja selvitettävää. Ihminen voi siinä ympäristössä huonosti ja saattaa siksi tulla valinneeksi ulkoisten sielunrakenteiden kehittämisen, eräänlaisen itselääkinnän ja liennyttämisen tien. Juuri siksi yhteiskuntamme tarvitsee varhaislapsuudessa työnsä alkavaa, osaavaa ja viisasta terapia”koneistoa” ja oikeudenmukaista kilpailuvapaata hyvyyden kasvuympäristöä, jossa vallitsee terveet kokonaisarvot, jotka eivät ole pelkän – sinänsä tarpeellisen – vapausarvon yliriistäytymän säätämiä: vapauden, joka ei muista sen vastinparia, velvollisuutta ja vastuuta.

On totta, että väestöön syntyy aina jonkin verran sieluja, jotka viettäisivät aikaansa mieluummin vastakkaisen sukupuolen ruumiissa, sillä monet seikat vääristävät saatavilla olevien kehosukupuolten määrää maallisella kentällä, mutta tuon määrä mainitusti kasvaa, mikäli yhteiskunta rummuttaa hyvin voimakkaasti homoseksuaalisuuden normaaliuden, hyväksyttävyyden ja jopa trendikkyyden puolesta.

Syvällisesti tarkasteltuna homoutta on kolmen laatuista. Ensiksi tässä edellä mainitut, eli ne, jotka ovat hyvin feminiinisiä sieluja miehen ruumiissa, tai maskuliinisuuden suuntaan edenneitä sieluja naisen kehossa, eikä maallisen kehon sukupuoli sen sisäisen sielunluonteen kanssa korreloi. Sielu syntyy tämän maailman virtauksissa elävän kiertäjän tuolla hetkellä muotoutuneen taipumuksen mukaan joko mieheksi tai naiseksi – yleensä muutamien elämien peräkkäisellä syklillä – mutta kuten sanottu, ruumiiden määrä maallisella kentällä ei aina korreloi kyseisen sieluntarpeen kanssa. Tässä ajassa juuri he tietenkin ohjautuvat alitajuisella tasolla homoilmentymissuunnan ratkaisumalliin, vieläpä hyvin helposti ja edelleenkehittävät ituaan, joka on jo valmiiksi normaalia suurempi. Heitä voidaan tietyssä mielessä pitää aitoina homoina, tai lesboina.

Toiseksi luokaksi asetamme ne, joita on seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsuudessa saman sukupuolen taholta, tai joiden ensimmäinen seksuaalinen kokemus on ollut sattuman sanelemana tilanteena samaa sukupuolta olevan kanssa. Juuri se on olennainen kysymys, jonka ratkaisu kaataa sen yleisen ajatusmallin, jossa homous ei ole muotoutuva, vaan kaikissa tapauksissa sisäsyntyinen ominaisuus. Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että alkusuuntauksella on vaikutusta. Puolueellisuuden ja aggression saastuttama homoyhteisön mielipide ei tietenkään katso hyvällä tämänkaltaisia tutkimuksia, vaan pyrkii huutonaurun ja muun valheellisen vähättelyn avulla kiistämään sen, että monilla homoiksi ohjautuneilla on kipeitä seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet myöhempään suuntautumiseen. Homous ei siis ole pelkästään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan ulkoinen stimulanssi voi aikaansaada sitä. Tämä sotii sitä yleistä luuloa vastaan, että homous on aina ihmisen luonnollinen syntymäominaisuus.

Sama kehityskaari saattaa tapahtua silloin, kun nuori törmää tietyssä elämänsä heräämisvaiheessa ensin, tai alkumetreillä juuri homopornoon: Tämä herättää uuden voimakkaan ensipoltteen myötä kiinnostuksen myös samaan sukupuoleen, joka olisi saattanut jäädä itämättä, mikäli tilanne olisi ollut kulttuurisesti toinen. Juuri siksi esimerkiksi pridenäkyvyys tai homopornon levittäminen tulisi olla yhteiskunnallisesti kiellettyä. Silloin nuoren sisäisen paineen sovittajiksi löytyy muita, kenties enemmän luonnonjärjestykseen kuuluvia asioita.

Toistan vielä, että tässä todetulla ei ole mitään sanottavaa yksilöhomoutta vastaan. Se eläköön sitä omaa hiljaista elämäänsä, jota aikuisten välinen seksuaalisuus muutenkin vaatisi. Se ei ole julkinen asia, eikä informaation saatavuus yleensäkään ole niin tärkeässä asemassa, kuin annetaan ymmärtää, ja kuten sanottua, se takoo itse itseään ja homous siirtyy yleisen elämänpaineen sublimaatiosovitusosaksi yhteiskunnallisen tyrkyttämisen syystä. Ainoastaan kiihkeä sananlevitys ja massiivinen yhteiskunnallinen normalisointi tulee olla kiellettyä, sillä se johtaa osaltaan siihen homouden kolmanteen lajiin, joka on vielä mainitsematta:

Kun normaali mutta ottava ”panoluonteinen” heteroseksi ja pornokaurapuuro on ollut ylenpalttista ja liiallista, syntyy uusien erikoisuuksien tarve ja halu. Jo kohtuuttoman paljon punaista tilaa ennestään sielussa vaativa vietti etsii edelleensublimoitumiskanavia. Nykyisessä yliseksualisoituneessa ja yli-individualisoituneessa ympäristössä asia ilmaistaan usein muunnetun viekoittelevasti esimerkiksi näin: ”Seksuaalisuudessa on paljon tutkittavaa ja on hyväksi ja onnellistuttavaakin tutkia sen virikkeitä, uusia suuntia ja mahdollisuuksia, jotka piilevät sen lipeillä. On typerää olla ahdasmielinen ja sanoa ei. On hyvä tutkia seksuaalisuuttaan ja ammentaa sieltä uutta. Kannatta kokeilla ainakin kerran. Kaikki muutkin tekevät niin. Haluatko olla kehityksen jarruttaja.” Kolmas suunta on siis homouden ”löytäminen”, perversiosuuntaan kasvaminen ja sen tapaan tottuminen, koska vanha kyllästyttää ja into siitä on jo laimentunut ja virrannut pois, uutta etsien. Ottavaan irstailunhaluun sidottu egoseksi kaipaa vanhaa mutta menetettyä rajua tunnetta ja voimakkaampia stimulaatioita.

Perversioiden normalisoinnin¹ pitkän kyllästymystien päässä väijyy lopulta se kaikkein mustin äärilaita, joka on jo tänä päivänä edustettuna dark webin syövereissä. Sen lopullinen yhteiskunnallinen toteutuminen pohjaa myöden vaatii kuitenkin suunnattoman väkivaltakoneiston. Niin sairas ääripään arvomaailma on, että tässä mainitun ”ylivapauden” irralleen riistäytynyt eetos ei riitä sen tuottamiseen. Sekin on kuitenkin mahdollista maailmanlaajuisessa mustassa diktatuurissa, josta on viitteitä jo nyt ja johon maailma saattaa luisua, arvojen yhä liudentuessa ja muuntuessa, ja luodessa kaoottisen reagointikentän maailman ja ihmisen kohtaloon.

¹Ehkä piankin koittaa se aika, jolloin toteuttaminen nostetaan massojen ihanteissa ”terapiakeinoksi”. Se ei kuitenkaan poista, ainoastaan lääkitsee ja liennyttää painetta lyhyellä aikavälillä. Siksi ”pimeän puolensa toteuttava hyväksyminen”, josta alkaa olla viitteitä, voi nousta tietyn rankemman kansanosan julkiseksikin trendiksi.