On myös toinen este, joka estää ymmärrystä toimimasta täysipainoisesti. Se on aikamme todellinen kansantauti, vaikka sitä ei siksi tunnisteta. Kyseessä on korkea riippuvuustaso, joka turmelee tunneluonnon herkkyyden.

Äly on tietyiltä osiltaan kehittynyt korkealle tasolle. Sen erittelevää ominaisuutta, joka puntaroi vaihtoehtoja ja pitää parhaan, kehitetään jo kaikkialla maailmassa organisoidun koulutuksen voimin. Älyn säiliö on täynnä käytännöllistä järkeä. Se ei kuitenkaan näe yksinään syvyyssuuntaan.

Toinen säiliö, joka on terve tunne, tai sydän, on aikanamme puolestaan suuresti laiminlyöty. Koska käsityksemme onnellisuudesta on vinoutunut ja itsekeskeisen näkemyksen alainen, olemme kasanneet tunteiden tyyssijan täyteen roskaa ja se kaipaa puhdistusta. Tunteen säiliön kyllästymisvakiintumistaso on korkea, koska olemme alkaneet käyttää järkeämme ja keskittymiskykyämme halujen toteuttamisen loputtomalla tiellä. Ulkoinen kulttuuri antaa sille mallin ja me kasvamme sen sisään; yleensä kyseenalaistamatta, koska vaivihkaa syntyvä riippuvuus miellyttävämmästä kehittyy jo varhain lapsuudessa, ennen kyseenalaistamiskyvyn heräämistä.

Tunneluonto altistuu herkkyyden vähenemiselle, kun nautintoriippuuvuuksien määrä ja laatu sydämen säiliössä kasvavat. Kun tunneluontoa kiihotetaan, sille on ominaista vähitellen tottua tilaansa. Tällöin saavutetusta nautinnosta tulee pelkkä paremmanpuuteriippuvuus, josta ei haluta luopuakaan, koska siitä luopuminen aiheuttaa vastavaikutuksena kärsimystä. Koska nautinnon tarjoama ilo vähitellen alkuperäiseen verrattuna laimenee ja nautinnon juuresta huomaamatta syntynyt kasvava elämäntuska väijyy oven takana, ihminen haluaa uutta virikettä, joka on hieman voimakkaampaa kuin edellinen…

Näin nautintoarsenaali vähitellen vaivihkaa kasvaa, karkeus lisääntyy ja viattomuus alkaa väistyä. Nykyisenä nautintohedonismin luvattuna aikakautena jopa lapset ovat jo usein täynnä haluja ja riippuvuuksia, joka näkyy viattomuuden katoamisena, tyytymättömyytenä ja levottomuutena.

Koska tunneluonnon onnellisuudesta vallitsee yleisesti väärä käsitys, eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia osata erottaa lyhyestä ja vastakohtaansa sidotusta ilosta mm: kunnian himo, itsekäs seksi, ostosvimma, porno ja yleinen hedonismi saastuttavat tunneluonnon säiliötä. Näiden riippuvuuksien säilyttämisenhalu ja välitön kiistäminen – joka helposti nostaa päätään esimerkiksi tällaisessakin paljastumistilanteessa - synnyttää niitä suojelevan vihan, joka leiskuu helposti tummanpunaisena roihuna, (myös) vallaten itselleen tilaa sielun säiliössä. Tilannetta on vaikeaa korjata, koska täynnä haluja oleva ihminen tuntee voimakasta halua kieltää ongelmansa ja vähätellä niitä. Niistä on tullut elämisen tarkoitus, eikä muuta suuntaa haluta, tai voida nähdä. Itsetärkeys, pätemisentarve, omien virheiden tunnustamattomuus ja kovuus, versovat myös esiin herkkyyden katoamisen myötä.

Keskeistä on siis se, että kun tunneluonto tylsistetään yhä karkeammalla tunnevärähtelyllä herkemmät nyanssit jäävät havaitsematta ja tunnistamatta samasta syystä kuin tähtiä ei nähdä päivällä, auringon voimakkaan valovaikutuksen seurauksena. Näin mm. kekseistä havaintomateriaalia jää puuttumaan. Johtopäätöksiin tarvittava materiaali on köyhää ja tietyn laatuista. Rautalangasta vääntämisen opille alkaa ilmaantua näkökulmasidonnainen tarve.

Uusi vaihde tunneluonnon turmeltumisessa syntyy, kun älyn säiliö valjastetaan nautinnon tuottamisen käyttöön. Vakavana esimerkkinä tästä, on esimerkiksi länsimaissakin trendinä leviävä Tantramenetelmä, jossa seksuaaliseen kliimaksiin pyritään pelkän huippuunsa hiotun älyllisen keskittymisen avulla. Aikaamme kuvaa myös hyvin se, että kukaan ei tunnu näkevän tämänkaltaisessa toiminnassa minkäänlaista ongelmaa, vaan päinvastoin: se saa osakseen ihailua ja ”sananlevitystä”. Kuitenkin, kuten vanha symbolin asuun verhoiltu viisauskin antaa ymmärtää: kun vinoutuneen tunteen käärme pistää kokonaisälyn hevosta tiedostamattomuuden kantapäähän, sen ratsastaja kaatuu taaksepäin…

Katoavan tunneilon kautta eläminen vaatii yhä suurempaa halujen kasvattamista. Myös markkinatalous palvelee tätä päämäärää. Ja kuten totesimme, luopuminen synnyttää vihaa. Siksi olemme erittäin vaarallisella tiellä: Kukaan ei halua luopua vastakohtaansa sidotuista elämäntarkoitusnautinnoistaan, jotka käyvät yhä karkeammiksi itsekkäimmiksi ja ennen kaikkea: niistä luopuminen aiheuttaa vihaa, joka etsii syitä purkautuakseen.