Julkaisen tässä osia kirjastani: Mysteerivihkimysten esoteria.
"Nykyaikaisen egyptologian isä Karl Lepsius nimesi erheellisesti 1800-luvulla tutkimansa ikivanhan teoksen ”Egyptiläiseksi kuolleiden kirjaksi”. Muinaiset egyptiläiset nimittivät sitä itse ”tekstiksi, jonka avulla astutaan esiin päivään”. Kyseisen kirjan alkuperäinen runko on selvästi syvällisiä asioita tuntevan tietäjän kirjoittama opas. Käsityksemme on, että se kertoi aluksi pääasiassa elävän vihityn matkasta läpi tuonpuoleisten tilojen. Myöhemmin tekstistä sommiteltiin versio myös kuolleille rajanylittäjille, joita sitten tehtailtiin arkkuun mukaan laitettavaksi, mutta joihin jäi jälkiä alkuperäisestä mysteeriomatkatekstistä. Näihin jälkiin kiinnitämme tässä luvussa huomiomme.
Sarkofageihin laitettuja ”päivään astumisen kirjoja” on löytynyt useita kappaleita ja kaikki ovat alkuperäisen viisaustekstirungon ympärille sommiteltuja, vain lievästi erilaisia teoksia. Niissä on kaari, joka alkaa epäilyksistä valtavan hankkeen edessä, koetuksista, onnistumisesta, totuuden saliin tulemisesta, paluusta, helpotuksesta, jumalien seuraan pääsystä ja kahden maan kansalaisuudesta. Matkakuvaus osoittaa tuonpuoleisen tiloja muuta kautta tuntevalle, että kirjoittaja, tai kirjoittajat ovat olleet asiantuntemuksessaan hyvin korkeatasoisia tietäjiä. Kyseessä ei ole arvaileva sepitelmä, vaan matkan on tehnyt elävä ihminen, sitä ympäröi perusteellinen termistökulttuuri ja se toimii opasteena paitsi muille tuonpuoleisen salaisuuksiin vihittäville, myös mainituissa kuoleman jälkeisissä haparoinneissa. Varsinaiset, vain kuolemanmatkaksi puhtaasti tulkittavat kohdat, ovat kuitenkin yllättävänkin vähäisiä. Kirja siis asetettiin kuolleen mukaan uskonnollisen tavan vuoksi, asianmukaisilla kuolemalisäyksillä ryyditettynä.
Säkeiden kronologinen järjestys on aikojen saatossa hieman muuttunut, mikä on hämmentänyt sen kahden tarkoitusperän sanomaa tulemasta julki. Toki sitä on vaikeuttanut myös ajallemme ominainen, objektiivisen maailmanlähestymistavan nurkkaan ajama tulkinta, sekä muinaisiin hyväuskoisiin höpsöihin kohdistuva puolihyväntahtoinen, materialistisdogmaattinen ja ylemmyydentuntoinen sisänaureskelu.
Seuraavassa poimintoja tunnetuimmasta egyptiläisestä kuolleiden kirjasta, joka oli aikoinaan tehty Anille, eli Osiris Anille. Alkuperäinen kuolleiden kirjan teksti on tässä kirjoitettu kursiivilla, ilman loputtomia tekstiä raskauttavia lainausmerkkejä. Allekirjoittaneen väliin sijoittuvat irralliset lyhyemmät kommentaarit on erotettu tekstistä sulkeilla:
Ennen varsinaiselle tuonpuoleisen koetusmatkalle lähtemistä vihittävä epäilee: Voimmeko elää rauhaisaa rinnakkaista yhteiseloa? Saanko kokea kauneuttasi? Voinko edetä maanpäällä? Pystynkö lyömään typeryksen (eli oman alemman itseni)? Voinko murskata pahan? Voinko tarttua päiväveneen keulaan, tai yöveneen peräsimeen? Salliiko Osiris kaksoisolentoni katsovan aurinkoa? (Voiko kirkastunut lintusielu, eli Ba olla riittävän puhdas.) Voiko minun sieluni tulla ja kulkea sinne tänne, mihin tahansa, kuten miellyttää? (Saavutetaanko mestaruusaste, eli..."
Mysteerivihkimysten esoteria/Kuolemattoman sielun kultti paljastettuna
