Mikä on se viisaiden hierarkia, joka pyrkii ohjaamaan maailmamme suuntaa kohti kärsimysvapainta viisauden reittiä. Keitä ovat ne myötätunnon mestarit, jotka ovat valinneet tehtäväkseen vaikean maan kehitystehtävän. Onko maan valkoiselle auttajahierarkialle löydettävissä alkupiste? Historiassa on joitakin jälkiä jotka esitetään tässä myyttiseen ”syväintuitiokeitokseen” sekoitettuina, tarinan muodossa:

Yhtä astetta fyysistä tasoa ylempänä operoiva elämänkehityksen kulminaatiopisteen tarkkailuneuvosto oli jo muutaman tuhannen vuoden ajan seurannut maapallon kärkilajin tilaa. Se olisi kohta valmis nopeutetun kehitykseen hyppyyn. Sopivia nostajia etsittiin eri kosmisista olioryhmistä, joiden sielunrakenne ja fyysisen olemuksen kokoonpano olisivat olleet riittävän lähellä maan asukkaita. Heidän tuli olla oman henkilökohtaisen kehitystiensä päätökseen saaneita sieluja, jotka olivat valinneet seuraavaksi linjakseen muiden kosmoksen kulttuurien auttamisen ja nostamisen.

Tehtävää johtamaan valikoitui Orionin tähtikuvion suunnalta fyysisesti kotoisin oleva entiteettijoukko. Oli myös muita toimijoita, lähempää: aurinkokunnan historiallisilta kehitystantereilta. Orionin pitkälle kehittynyt kulttuuri oli jo kauan kyennyt keskeytyksettä tekemään matkoja ajattoman ulottuvuuden kautta muihin järjestelmiin. He käyttivät eri tiloissa vierailujensa aikana mentaalisesta aineksesta muodostettuja aluksia kiintopisteinään, joiden avulla liikkuivat myös fyysisen tilan liepeillä. Sopivat ominaisuudet omaava tarkkailija saattoi toisinaan nähdä heidät herkistyneessä mielentilassa.

Kun nämä Prometheusoliot saapuivat maapallolle, oli aikojen aamu. Maapallon pinnalla vaikutti useita ihmisrotujen esiasteita, joiden tietoisuuden taso oli kuitenkin vielä alhainen. Geneettisen muokkauksen avulla päätettiin luoda uusi parempi ihmisrotu, johon kehittyneimmät ihmissielut saattaisivat syntyä nopeutettua etenemistä varten. Geenejä valikoitiin eri rotujen parhaista ihmisyksilöistä, kunnes saatiin aikaiseksi sopiva alusta.

Aikaa kului ja kehitystä tapahtui. Uusi rotu kehittyi eksponentiaalisesti, kun sen kasvava äly, tunneluonto, kokemukset ja kulttuurin esiasteet kiihdyttivät toisiaan keskinäisessä reagoinnissa. Syntyi tarve asettaa ihmisille johtajia. Kosmoksen lakien mukaan fyysiseen maailmaan synnyttäessä on juotava Lethen maljasta: Johtajaksi haluavan sielun, vaikka onkin ihmiseen verrattaessa puolijumalallista alkuperää, on synnyttävä fyysisestä äidistä ja unohdettava menneisyytensä siihen saakka, kunnes kykenee sen maan olosuhteiden paineessa uudelleenmuistamaan. Kehittyneimmästä ihmisrodusta irrotettiin vähitellen kokeiluja tehden vielä uusi valioryhmä, johon johtajat saattaisivat ruumistua ja joka mahdollisimman hyvin ilmentäisi heidän voimakasta sielullista kehittyneisyyttään. Aikaansaadun Avatarin pään koko oli suurempi, mutta koska sen tuli mahtua synnytyskanavasta ulos, aivokopan suuruutta kasvatettiin erinäisten kokeilujen seurauksena taaksepäin, ei sivuille. Koska fyysisen rajan tuntumaan asettuneet nostavat, tarkkailevat jumalsielut eivät saaneet suoranaisesti vaikuttaa maan olosuhteisiin, eivätkä he olleet myöskään täydellisiä, he joutuivat paitsi inkarnoitumaan, myös tekemään pitkäaikaisia kokeiluja, ennen kuin sopiva fyysinen olemus, kallonmuoto ja ruumiinherkkyys löytyi heidän fyysiseksi asuinsijakseen.

Jumalien oli siis tehtävä työtä, jotta saivat valkoisen kärsimystä poistavan ja auttavan hierarkian esiasteen perustettua, ja synnyttyään maan päälle he kamppailivat löytääkseen tiensä henkimaailman sille tasolle, jossa heidän veljensä yhdistymistä odottivat. Tämän vaiheen jälkeen maan johdon kehittäminen sai uutta vauhtia.

Myöhemmin kun järjestö organisoitui tietoisena alkuperästään myös maan päällä, heitä voitiin kasvattaa tehtäväänsä omien keskuudessa ja saatiin aikaiseksi rotu, jonka ulkomuoto oli sisäisen voiman vuoksi erittäin vaikuttava ja luottamusta herättävä. Nämä muinaiset Rishit olivat paitsi pitkäkalloisia, myös fyysisesti pitkiä ja vahvarakenteisia. Heidän ihonsa väri oli sinertävä ja poskipäät korkeat, vahvaa tahtoa ilmentäen.

Maan päällä elettiin nyt kultaista aikakautta. Kenenkään ihmisyksilön mieleen ei tullut uhmata hyviä, älyllisesti ylivoimaisia ja suurikokoisia johtajiaan, jotka opettivat taitoja, toimivat oikeudenmukaisina tuomareina ja näyttivät onnellisen elämän esimerkkiä. Myös kuolemanjälkeinen tila saatiin vähitellen organisoitua paremmin toimivaksi: vaikka jumalat olivat geneettisen muokkauksen vuoksi erittäin pitkäikäisiä, myös he aikoinaan kuolivat ja astuivat rajantakaiseen todellisuuteen, jota vähitellen muunsivat sopivampaan muotoon: heillä oli ”muitakin lampaita”. Prometheusjumalat raivasivat tilaa alkuperäiseltä kaaokselta, mutta Apepia oli pidettävä loitolla jatkuvalla työllä.

Kun kulttuuri edistyi, jumalat alkoivat liikkua Vimanoilla myös fyysisen maan päällä. Heidän keskuspaikakseen oli valikoitunut maan paras elinympäristö Atlantin keskiselänteen saarella, mutta vaikutuspiirinä oli koko maapallo. Toinen keskuspaikka sijaitsi muinaisen Mesopotamian alueella, jossa heistä on säilynyt myös kiveenhakattuja kunigasluetteloita. Vähitellen edessä alkoi siintää aika, jolloin jumalien tulisi vetäytyä, sillä opettamisen ajanjakso oli tulossa päätökseensä ja ihmisen tulisi oppia itsenäisyyttä: Itsenäistä päätöksentekoa, vastuunottoa ja ajattelua, ilman että he pelkästään matkivat ja ottivat ohjeita vastaan. Alkoi asteittainen kipeä ihmisen valtaan siirtymisen aika, johon siirryttiin asteittain ja uudesta alusta käsin.

Itsenäisen ajattelun vähittäin heräävä taipumus oli johtanut valiojoukon ulkopuolelle jääneen ihmisen kehitystä osin väärään suuntaan. He olivat usein itsekkäitä, raakoja ja käyttivät sumeilematta eläimiä ravinnokseen, vaikka jumalat heitä kasvissyöntiin ohjasivatkin: ”ihminen oli kauttaaltansa paha.” Päätettiin järjestää uusi alku. Silloin kun ”Herra vielä fyysisesti käyskenteli ihmisen kanssa Eedenin paratiisisaarella” tehtiin raskas päätös: Grönlannin luoteisosaan olisi iskevä tuplakomeetta, joka myllertäisi maapallon mannerjäiden käynnissäolevan sulamisen jääjärviin, ja käynnistäisi maamassojen tasapainoa hakevan uudelleenjärjestymisen prekession avulla (Olen käsitellyt aihetta enemmän kirjassani: ”Atlantis – ja jääkauden lopun katastrofi”).

Jo paljon ennen tätä tapahtumaa oltiin päätetty siirtää jumalallisten geenien siemen ihmisen sukuun ja jumalat ottivat maan tyttäriä vaimoikseen. Tämä erikoinen liitto synnytti ensin suurikokoisen ihmisrodun ja sai vielä geenien myöhemmin hajaannuttuakin mm. Raamatun profeetat elämään hyvin vanhoiksi. Nämä puolijumalat perivät asteittain hallintavastuun, mutta koska he eivät olleet niin kehittyneitä kuin jumalat, koitti hopeinen ajanjakso. Näiden Shemsuhor hallitsijoiden aikakausi ei ollut niin pitkä kuin heitä edeltäneiden jumalien, mutta sekin kesti ihmisen ajassa mitattuna yli 30 000 vuotta. Tästä myyttisestä ajasta muistuttavat vielä Torinon papyrus ja Palermon kivi.

Vähitellen valta annettiin ensimmäisille ihmisille ja järjestelmä pyrittiin pitämään samanlaisena, kuin jumalten aikana. Hallitsevalla ihmisellä tuli olla hyveellisen papin pitkäaikainen laaja koulutus ja hänellä oli ehdoton valta. Tämä siirtymä tapahtui lopullisesti n. 5000 vuotta sitten. Se ei kuitenkaan juuri ottanut tulta alleen muualla kuin Faaraoiden Egyptissä, jossa kyettiin noudattamaan tarkasti muinaiselta viisauskulttuurilta perittyjä käytänteitä ja hierarkian auttava voima ja parhaat sielut keskitettiin siksi sinne, myöhempääkin ajatellen... Anunnakien seuduilla muinaisessa Mesopotamiassa epäonnistuttiin ja alueen vallankäyttötapa muuttui nopeasti totalitaariseksi egodiktatuuriksi. Anunnakit itse eivät enää voineet fyysisellä tasolla auttaa vallanhimoista ihmistä: he olivat vetäytyneet.

Keitä olivat Anunnakit? Sumerin kielen sana Anunna, tarkoittaa: ”ne jotka ovat ylhäistä verta.” Heidän katsottiin olevan maanpäällisiä jumalia, mutta silti alemmalla portaalla ns. taivaallisiin jumaliin verrattaessa. He olivat syntyneet taivaan ylimmän jumalan Anun ja maanjumalattaren Ki:n liitosta. Esoteerisesti tarkasteltuna he olivat siis jumaluuden kaikki aspektit saavuttaneita valaistuneita maan asukkaita, jumalihmisiä: sinisen planeettamme ensimmäisiä ja alkuperäisiä vihittyjä, hierarkian käynnistäjiä.

Mutta mihin vetäytyivät alkuperäiset jumalat Anunnakit, Horukset, Osiris ja Titaanit – heitä on luonnollisesti nimitetty eri nimillä eri kulttuureissa. Muinaisten myyttien mukaan he vetäytyivät kuitenkin kaikki samaan paikkaan… Tuonpuoleisessa on ihmisten kehitystä ja muita tehtäviä edistäviä ja valvovia jumaluuksia. Kyseessä on hierarkia jota voi lisätä ja jonka ”paikkoja voi täyttää”. Kyseessä on Apep alkukaaokselta vallattu, vaivalla organisoitu tila. Myös pitkälle kehittynyt ihminen voi äärimmäisen onnistuneesti eläessään saavuttaa jonkin jumaluuden aseman. Kun näin tapahtuu, hän samalla siirtää sitä paikkaa ennen pitäneen askelta korkeammalle (tai joskus matalammalle), tai luo uuden. Anunnakit antoivat suurimman uhrin ja vetäytyivät maapallon järjestelmän alimmalle tasolle, toimiakseen oikeudenmukaisina tuomareina, jotka näkevät kaikkialle, eikä mikään ole heiltä salassa. Muinaisten myyttien mukaan ja ihmisten oikeudenmukaisuusedun vuoksi Anunnakit/Titaanit vetäytyivät tilapäisen kasvurangaistuksen alueelle manalaan, koska edessä siintävä valtava työ: massojen siirtäminen sille tasolle, jossa kehittynein viisauseliitti ennen yksin oli, on pitkä ja raskas prosessi ja synnyttää ihmisissä runsaasti virhearvioita… Siksi myös Osiris: Ylin Valvoja, Egyptin ensimmäinen maan hierarkian jumaluus on manalan herra. Mikäli hyvyyden tien Anunnakituomarit eivät siellä olisi, jos ”sotaa ei olisi voitettu taivaassa”, tuon alueen gavvahaan janoiset mustan killan työntekijät – jotka kantavat houkutuksen ja rankaisun tehtävää, ja uskovat vain kyseisen oppimistavan tuovan todellisia kehitystuloksia kovakalloiselle ihmiskunnalle – toimisivat mielivaltaisesti vailla oikeudenmukaisuuden johtolankaa. Kuten mainittua, manalan olosuhteisiin vetäytynyt Anunnakihierarkian päällikkö tunnetaan myös muissa viisauskulttuurikulttuuripiireissä. Juutalaisille hän on Melkisedek, planeettamme eniten jumalallisia ominaisuuksia omaava ”ihmisolio”. Hän on vanhin mestari, maan ylimmäinen Herra ja ”korkeimman jumalan korkea pappi”.

 Muinaisilla kreikkalaisilla on puolestaan taru manalaan rangaistuspiiriin joutuneista Titaaneista. Myös he olivat taivaan, eli Uranoksen, ja maaemon, Gaian poikia. Päätitaani Prometeus oli luonut ihmisen (geneettisesti) ja varastanut heille jumalten tulen, eli vihkimyksen korkeampaan tietoon. Ylempien taivaallisten jumalien herra Zeus ei kuitenkaan pitänyt tästä ja halusi sysätä vastuun sitä ylläpitävälle järjestölle, mikäli se ei moraalista koetusta selvittäisi ja näin osittaisi olevansa oikeutettu ryhmä jumalten joukossa: Olympoksen pääjumala Zeus järjesti Titaaneille kiusaukseksi viehättävän Pandoran ja Titaanit sortuvat hänen viettelykseensä, eli ts. ”ottivat maan ihaniksi kehittyneitä tyttäriä vaimoikseen”. Tästä seurasi että Pandoran lipas tyhjentyi ihmiskuntaan, eli sai ihmisen kehittymään liian nopeasti, kun titaanien jumalalliset ominaisuudet siirtyvät ihmiskunnan geenipooliin: Sielullinen kehitys ei vastannut huimien ruumiillisten mahdollisuuksien tasoa. Geneettinen muokkaus ja ihmisten tytärten naiminen johti Pandoran lippaan avautumiseen ja kamppailemme sen kanssa yhä, sillä maailmamme perusongelma on, että sydämen kehitys ei vastaa älyn tasoa. Tämän seurauksena Titaanit joutuivat itse vetäytymään manalaan ja antautuivat näin osaltaan nopeutetun kehityksen vastuunkantajiksi ja vastenmieliseen yhteistyöhön kyseisestä syystä paisuneen mustan killan kanssa: Houkutuksella, kärsimyksellä ja rankaisulla ja opettaminen sai suurempaa valtaa, kuin olisi muuten ollut tarpeen. Koska ihmiskunta kehittyi erittäin nopeasti, ajauduttiin poikkeukselliseen järjestelyyn.

Kuten aikaisemmin todettiin, Egyptiläisillä on kappaleiksi leikattu Osiris, joka hävisi taistelun hallitsijaherruudesta sotaa, kavaluutta ja kaaosta edustavalle maallistuneelle veljelleen Sethille, ja syöstiin siksi kuolleiden valtakuntaan. Osiris vastaa Prometeusta, Melkisedekiä ja Anunnakien johtajaa Enliliä, joista viimeksimainittu ei langennut, vaikka muut hänen veljensä lankesivat. Johtajana hän kuitenkin joutui kantamaan vastuun. Tekoprofeetallinen Eenokin kirja on kenties löytänyt muutoin vaisuun antiinsa todellisista muinaisista lähteistä peräisin olevaa materiaalia ja kuvaa maailmassa ammoisina lopunaikoina käytyä keskustelua, joka käytiin Hermonin vuorella maata tuolloin hallinneiden jumalten kokouksessa. Jalojen miesten tapaan jumalat osoittavat harkintaa, mutta toisaalta maallistumista, joka on kenties seurausta pitkäaikaisesta oleskelusta maan matalavärähtelypitoisen väestön keskuudessa:

”Ja tapahtui, kun ihmisten lapset olivat moninkertaistuneet, että niinä päivinä heille syntyi kauniita ja viehättäviä tyttäriä. Ja enkelit, taivaan pojat, näkivät ja himoitsivat heitä, ja sanoivat toisilleen: Tulkaa, valitkaamme vaimoja ihmisen lasten keskuudesta ja tehkäämme jälkeläisiä.  Ja Semjaza, joka oli heidän johtajansa, epäröi ja sanoi: Minä pelkään että vastuu lankeaa vain minulle, ja minun täytyy yksin maksaa suuren synnin rangaistus. Ja he kaikki vastasivat hänelle ja sanoivat: Vannokaamme vala, ja sitokaamme kaikki itsemme yhteen keskinäisillä loitsuilla, ettemme hylkää tätä suunnitelmaa, vaan teemme tämän asian yhdessä. Sitten he kaikki vannoivat yhdessä ja sitoivat itsensä keskinäisillä loitsuilla. Ja heitä oli kaikkiaan 200, jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermonin vuoren huipulle, ja he kutsuivat sitä Hermonin vuoreksi, koska he olivat vannoneet ja sitoneet itsensä keskinäisillä loitsuilla sen yllä.” (Eenokin kirja. Luku 6)

 Tämä harkitun vetäytymistoimen seurauksena maanpiirissä tuolloin vaikuttaneet jumalat laskeutuivat suunnitellusti manalaan, vaikka myytti raflaavana lankeemuksena viisaiden siemenensiirtotoimia kuvaakin. Sen seurauksena johtaja, jota mm. Osirikseksi kutsutaan pääsi organisoimaan Duatin ankarien olosuhteiden keskelle sijan, jonka nimi on Aaru. Se sijaitsee idässä, ei lännessä kuten normaali Egyptiläinen taivas, eli lännen maan laulun kentät. Itä yhdistettiin Egyptiläisessä tuonpuoleisen käsitteistössä pahaan paikkaan johon ei kannattanut eksyä. Se oli epämääräisten rankaisijasielujen kansoittama syvä manala. Aaru on Osiriksen luoma keidasmainen sija malalassa ja se on vapaa taivasmaailmojen yleensä persoonakohtaisesta luonteesta, ollen kaikille sama, autenttinen tuonpuoleisen todellisuus. Siellä Ensimmäinen Vihkijä odottaa vihittävää, joka hänen luokseen vaaroja uhmaten ja lankeamatta löytää, ja näin koko maailman pahan ja houkutukset voittaa. Tulija saa siksi sekä mustan, että Valkean killan varauksettoman luottamuksen ja kunnioituksen, sillä hän on pitävästi osoittanut, että houkutuksilla ja pahalla ei ole enää valtaa häneen. Osiriksen löytäjä on ihmiskunnan tuleentunut siemen, joka putosi parhaaseen maahan ja jaksoi kasvaa puuksi asti jumalallisten mestareiden luoman hienon järjestelmän puitteissa. Hän on korkeimman vihkimyksen saavuttanut mestari ja hierarkian uusi jäsen. Hän ansainnut myös oikeuden perustaa opastava ja nostava hierarkia jollekin planeetalle, jonka kulminaatiopisteen paikallinen ylempien jumaluuksien tarkkailuneuvosto on kypsäksi havainnut…