Mikään ei estä meitä nykyajalla tuomasta viisauden, hyvyyden ja universaalin totuuden valtaa fyysiseen maailmaan. Se taistelu jota uusplatonikot, kataarit ja lukemattomat viisauden aatteen esitaistelijat eivät voittaneet, odottaa yhä sotijaansa. Tuo sota käydään totuuden ja väkivallattomuuden miekalla: Materian vallan syrjäyttävä henkinen vallankumous ei pyri päämäärään keinoja kaihtamatta vaan hyvyyden keinovalikoimaa käyttäen. Se mitä näin syntyy, riittää. Viisauden vallan päätavoitteena tulee modernisoituneessa ajassamme aluksi olla uskontojen välinen synteesi. Se on myös tulevan aikakauden keskeinen eetos.
Uuden ajan kynnyksellä meidän etumme on, että hyvin paljon viisautta on taas saatavilla. Se on tosin piilotettu runsaudenpulan ja henkisen materialismin upottavalle käärmesuolle, ja sitä uhkaa persoonajumitteisten mieltymyseklektikkojen totuuspakoinen egomielivalta, mutta useiden kulttuurein viisaustuotoksia on saatavilla ja ne ovat käytettävissämme vertailua varten. Olemme vähitellen oikeasti tulossa aikaan, jolloin suuret uskonnot voidaan yhdistää yhdeksi. Tämä on aikamme ensisijainen ja tärkein tehtävä. Jokainen joka kykenee tutkimaan uskonsuuntaansa, tai tieteellistä maailmankatsomustaan aidon kriittisesti, voi todeta että jotakin puuttuu. Olennainen ydin on kuitenkin löydettävissä ennakkoluulottoman vertailun, hyveen ja universaalin totuushavainnon avulla, sillä ne herättävät moraalisen intuition, joka valaisee puuttuvia palasia.
Olisi järkevää, mikäli tässä hahmoteltu suunta ei omaisi varsinaista ”erisnimeä”, jottei se huku lahkojen joukkoon. Ainakin nimen valintaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja sen tuli olla mielellään suoraan kuvaava, kuten ”kaikkien uskontojen pyhättö”. Tarvittaisiin myös jonkinlaiset löyhät säännöt, jotka perustuvat yhteiseen universaaliseen ja uskontojen esiintuomaan mooraalikoodiin. On myös huomattava, että tässä ei pyritä saamaan vanhojen uskontojen edustajia mukaan, ottaa heiltä ohjeistusta, tai kysyä heidän lupaansa soveliaisuudesta, vaan luoda uusi järjestö, joka ainoastaan lukee ja jakaa jo olemassa olevia viisaustekstejä, puolueettomasti, epädogmaattisesti, mitään lisäämättä ja ilman turhia rituaaleja.
Pyhättöjen arkkitehtuuriin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota ja sen olisi hyvä sisältää piirteitä kaikista temppeleistä, mutta luoda samalla jotakin uutta, ei kuitenkaan nykyajan allonharjalla häilyvää trendiarkkitehtuurisuuntaa, vaan vuosituhantisesta perinteestä ammentavaa, ikiaikaista. Aluksi lukutilaisuudenomaisia tapahtumia joudutaan kuitenkin järjestämään paikoissa, joissa ei ole pyhyyden tuntua, mutta tunnelma olisi muilla keinoilla pyrittävä luomaan aina jotenkin erityiseksi. Mikään ei myöskään estä järjestämästä viisauden äänen maailmaankaiuttamista vahoissa kirkoissa, joita jää runsaasti jäljelle, kun kuolinkamppailuaan käyvä väärä Paavalilainen kristinuskontulkinata marginalisoituu ja lopullisesti lakkaa muutaman sukupolven kuluessa. Olisi mahtavaa, mikäli sen osittunut ja voimakkaasti vääristynyt viisaus, väärintulkinta ja suoranainen valhepuhe viimeinkin väistyisi ja kirkkojen paljon tekohurskautta kokeneet seinät saisivat viimeinkin kuulla kirkkaimman totuuden ääntä. On kuitenkin todettava, että kyseinen erehdys on palvellut ihmisiä paremmin kuin ei mitään, näinä henkisesti pimeinä materiaalisen runsauden turmelevina aikoina, jolloin korkea riippuvuustaso estää herkkää oivallusta syntymästä.
Siksi tulevat nuoret eläkeläiset, jotka ovat nähneet materiaalisen kulttuurimme tyhjyysluonnon pohjan, ja joilla on aikaa, halua ja voimia tehdä vielä jotakin erityistä ja paikata materian syöveriin hukattua elämäänsä, olisi eräs sopiva joukko tapahtumien järjestäjiksi. Toinen ryhmä on luonnollisesti nuori voima, joka kokee, että ajassamme on jotakin hukassa ja se tulee kaivaa esiin. Olisi erityisen tärkeää, että tilaisuuksista saadaan ”kaikenikäisten juttu” ja niiden tulisi mielellään olla kaikkia yhdistävä ja kaikenlaisia ihmisryhmiä läpileikkaava hetki, sillä viisaus on universaalia, eikä ihminen todella kaipaa sitä ikäryhmäerottautumista ja väärää ryhmäytymistä, joka on usein pintapuolista erikoisuudentavoittelua olennaiseksi totuudeksi naamioituna. Nuorissa uuden aikakauden tulokkaissa on tarvittava potentiaali materialismin vallan nujertamiseen, mutta on muistettava, että tähänastiset yritykset ovat aina rappeutuneet, kun valta on niitä alkanut hyväkseen käyttää. Nyt ei saa käydä niin, vaan aate on pidettävä puhtaana, muuntumattomana ja hyödyntämättömänä. Siksi sen on oltava pelkkä virikeperusta.
Vaikka viisauden ja totuuden ”uskonnossa” tulisi edetä ymmärtämys edellä, tulee siis ainoastaan pitäytyä pelkästään lukemaan syvälliseltä filosofiselta arvoltaan korkeatasoisia tekstejä eri uskontojen ja viisauksien pyhistä kirjoista. Kaikkea puolueellisuutta on aluksi huolellisesti vältettävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viisauskirjoja tulisi lukea kritiikittömästi. Esimerkiksi Raamattu sisältää paljon erehdyksestä ja ihmisen vallanhimosta syntynyttä manipulatiivista materiaalia, teeskentelevää hurskastelua ja jopa ala-arvoista roskaa, joka tulee yksinkertaisesti vain sivuuttaa. Uskonnoissa ja filosofioissa on niin paljon helmiä, että huonosta ja epäkelvosta ei yksinkertaisesti tarvitse välittää. Jalo epäitsekkyys ja korkein hyvä on hyvä mittatikku arvotettaessa luettavaa materiaalia.
Jonkinlainen tieteellinen puolueettomuus on varsinkin aluksi tarpeen. Akateemista, hengenriistävää kuivuutta on kuitenkin varottava. On vältettävä sen ”huolellisen kantaaottamattoman komentoimattomuuden jähmettävää ja tunneviileää kantaa”, joka muodostuu vaivihkaa helposti, ja joka on ottanut tieteellisessä ajattelussa dogmivallan, ja sen suuntaan on turruttu, eikä sen muodostamaa alkusysäysvinoumaa ja olennaisen typistymistä enää tunnisteta. Se aikaansa tilanteen, jossa epäolennaisuuksia pyöritellään loputtomasti, eikä olennaiseen syvyyteen mennä koskaan. Lisäksi hyvä ja huono ovat yhtä arvokkaita sillä tieteellinen puolueettomuus ei tunne moraalista perustaa ja sen tuottamaa syvyysnäköpotentiaalia. Siksi puolueettomuuden tulee olla luonnollista, itseisarvotonta ja vapaata tieteellisen ylilyönnin dogmivirheestä. Todellinen maailmankuva voidaan rakentaa vain sisältä ulospäin, ei ulkoisista nyanssittomista yksityiskohdista sisäänpäin.
Jotta uusi uskontojen synteesi saadaan kunnolla alkuun, voitaisiin julkisuudesta tunnettuja henkilöitä värvätä lukemaan tekstipotkureita, joita on laadittu ylevimmistä teksteistä, joilla on kyky ravita kiireisen nykyihmisen raastettua sielua. Näitä tapahtumia voitaisiin järjestää suurimmissa kaupungeissa aluksi varsinkin pyhäaikoina, jolloin ihmisillä on aikaa ja tilaisuus pysähtyä. On edelleen painotettava sitä, että kaikenlaista nurkkakuntaisuutta ja puolueellisuutta on vältettävä. Tilaisuus ei saa kestää liian kauan, ehkä tunti on sopiva ja sen tulee olla matalakynnyksinen, mielellään mahdollisimman pienellä pääsymaksulla varustettu tai ilmainen. Turha soitto, laulu ja kahvittelu eivät mielellään saa kuulua ohjelmistoon, jottei ydinsanoma jää katveeseen eikä venähtänyt ajallinen kesto estä nykyaikaisia kiireisiä osallistujia saapumasta vaikka joka päivä lyhyeksi tunniksi. Tilaisuuden olisi hyvä keskittyä pelkästään olennaiseen ilmaisuun ja on varottava, ettei yhteisöihin vaivihkaa muodostuva sosiaalinen hierarkia valtaa liikaa tilaa ja näkyvyyttä. On edelleen painotettava sitä että järjestö on pelkästään vanhaa viisautta esittävä. Tulkinta on jokaisen oma asia ja se kehittyy vertailukelpoisen materiaalinen karttuessa kohti yhtä yhteistä inhimillistä totuutta, eikä kenelläkään ole enää tarpeen erottua muista edukseen oppinsa ainutkertaisuuden ja paremmuuden johdosta.
Olisi hyvä, jos viisaudenlukuhuone olisi akustiikaltaan pehmeä, miellyttävän rauhaisa ja kaiuton. Se voisi muodostua kahdesta erillisestä osasta. Eturivin tuoleista, joihin hakeudutaan, jos tullaan hyvissä ajoin, ja takarivin penkistöstä, johon voidaan tulla koska vain esityksen kestäessä, häiritsemättä muita. Tämä kaikki vahvistaa mielikuvaa, että tämänkaltainen toiminta on elimellinen osa ympäröivää kulttuuria ja elämää ja sen päivittäinen saanti kuuluu ” jokapäiväiseen leipään”.
Varsinaisen tilaisuuden jälkeen voisi olla ”avoin mikrofoni” mahdollisuus, johon voisi osallistua kuka tahansa tekstejä valmistellut n. vartin puheosuudella, mutta puolueettomuuden säilyttämiseksi sama henkilö ei saisi osallistua kovin usein. Kuten sanottu ainakin aluksi on hyvä pitäytyä erilaisissa muinoin kirjoitetuissa viisauden sanoissa, joiden esittämistä sopivasti valvotaan. Mikäli puhujan katsottaisiin syyllistyneen puolueellisuuteen, voisi häntä uhata porttikielto valvovan delegaation toimesta. Yli-, tai alisuvaitsevaisuuteen ei tule syyllistyä. Tulisi myös olla kiellettyä lukea vain yhden viisausjärjestelmän tekstejä: saman esityksen tulisi sisältää otteita useammasta uskonnosta ja filosofiasta.
Järjestettiinpä tilaisuudet sitten miten tahansa, tärkeintä on että sanoma on peräisin viisausfilosofisista lähteistä ja että ne edustavat moraaliltaan ja viisaudeltaan parhaita helmiä. Tämä on se sielunravinto, joka ulkoisesta ajastamme puuttuu ja se voi edelleenjohtaa niiden kulttuuristen ongelmien ratkaisemiseen, joita ajassamme on yltäkylläisesti. Kun pohja on viisaudessa, ongelmiinkin löytyy oikeanlainen ratkaisu.
Kaikki kaipaa ulkoisia tunnusmerkkejä. Siksi myös kaikkien uskontojen ja viisauskokoelmien synteesille on luotava symboli. Sen on luonnollisesti oltava puolueeton ja mitään erityistä suuntaa suosimaton, mutta kuitenkin ilmennettävä mahdollisimman laajasti ja yleismaailmallisesti yhteistä viisautta, jotta kaikki uskonnot voivat sen omakseen tunnistaa. Samalla sen olisi hyvä olla pelkistetty, mutta ei kuitenkaan kauneudesta tai koristeellisuudesta riisuttu. Ehkä ihminen ja Jumala voisivat olla pääteemat. Sen olisi myös hyvä tehdä pesäero New Age tyyliseen kuvastoon.
Osittuneita viisauden suuntia on varottava, näyttivätpä ne aluksi kuinka hyviltä tahansa. Nykyajan keskeinen opinkappale erilaisissa uushenkisissä viisaustraditiossa on esimerkiksi pelkän rakkauden korostaminen. Tämä on tietenkin hyvä asia ja rakkaus on henkisen kehityksen olennaisimpia osia, mutta se saattaa kääntyä myös itseään vastaan sillä pelkkä yhteen suuntaan keskittyminen on vaarassa muuttaa sen teeskentelyksi ja on vakava uhka aitoudelle, jonka varaan pitävä henkisyyden perusta on ainoastaan rakennettavissa. Siksi tarvitaan myös viisaushenkisyyden muita olemuspuolia, kuten itsetuntemusta, totuudentajua ja rauhan sisään piilotettujen aarteiden löytymistä. Teeskennelty tunteilu ja rakkaudellisen roolin esittäminen ei yksinään kanna pitkälle ja ihminen alkaa ennepitkää kaivata olemiselleen aidoksitekevää, mutta vaurioittavaa tasapainoa ja tämä voi johtaa väärälle tielle. Jotkut ovat luonnostaa rakkaudellisia ja ovat onnistuneet sisäisesti ratkaisemaa kyseisen ongelman ja suorastaan säteilevät kaikenhyväksyvää rakkautta. Tätä vastaan meillä ei tietenkään ole mitään sanottavaa - päinvastoin. He ovat jo kulkeneet sen tien, joka täytyy käydä, jotta aitous ei vaurioidu. Siksi on hyvä lähteä liikkeelle ikivanhojen totuuksien levittämistyöstä ja paljastaa ydin niiden viisauden kautta. Kun pohja on ymmärretyssä viisaudessa, voi ”lahkolainen osaegomieltymysvalintamaailmankuva” samalla eheytyä. Samalla yksinkertaistavat ja selkiyttämään pyrkivät ismit kuten: ”Vain rakkaus”, ”vain nykyhetki”, ”vain vapaus”, ”vain filosofointi”, ”vain kaikenhyväksyminen”, ”vain tarkkailu”, ”vain aitous”, ”vain minulle ei ryttyillä enäähenkisyys” ja ”vain maksulliset kurssihoivahenkisyysaatteet”, jotka kattavat totuuden rakennuksesta pienemmän tai suuremman osan, saavat oikean suunnan ja täydentyvät oikeaan keskinäiseen kombinaatioon: aikojen viisauden olennaisen paljastavan vertailuvalokeilan avulla kyseiset osasuunnat voivat asettua aitoa kokonaisuutta tukeviksi osiksi.
Tämänkaltainen viisauden maailmaantuomistyö myös nakertaa vallan rakenteita ja niiden etuasemissa patsastelevia etuoikeutuksen myrkyn sumentamia haltijoita, ja siksi on varauduttava kaikenlaiseen vastustukseen. Sitä tulee paitsi ylenkatseen, pilkan ja mustamaalauksen muodossa, myös huomiottajättämisen, vähättelyn ja vääristelyn keinoin. Myös kaikkein pahin, eli väkivalta ja murhat ovat tietyissä maailmanosissa mahdollisia: Ehkä uuteen käätyyn pujotetut vanhat helmet vaativat jälleen kerran marttyyreita (marttyyri on viaton väkivaltaa käyttämätön uhri, ei siis hampaisiin asti aseistautunut harhaanjohdettu sotilas, joka on tietämättään ja yksinkertaisuuttaan on pelkkä vallankäytön väline joka on aivopesty taivaspaikanodotuslupauksilla; mutta joka kuoltuaan kauhukseen herääkin yhä uudelleen kokemaan sen kärsimyksen, jota on muille aiheuttanut…), kun valta kokee riippuvuusasemansa uhatuksi. Asemastaan ja maineestaan on ainakin varauduttava luopumaan – ne eivät tosin ole minkään arvoisia todellisessa katsannossa. Kun kaikkeen tähän on varautunut ja ikään kuin tietää, että kyseiset vastukset ”kuuluvat asiaan”, on tehtävä helpompi suorittaa.
Nyt on viimeinkin aika, eikä tehtävä ole edes kovin vaikea. Uutta ei tarvitse luoda, vain järjestää vanhaa ja luoda organisaatio – ja valvoa, että se ei muutu itse asiaa tärkeämmäksi, kuten usein tapana on. Ihmisen luontainen vallan ja aseman himo voi vääristää hankkeen ja liiallinen leväperäinen suvaitsevaisuus syödä sen olennaisen pohjan. Siksi se on pidettävä yksinkertaisena ja pyhänä. Kaikkien uskontojen yhdistämishankkeen organisointitehtävä vaatii innokkaita ihmisiä, eikä intoa puutu, kun piikki saadaan auki, sillä materian näennäisonnellisuuden valta on ollut murtumassa jo vuosia, meillä ei ole vain ollut aikaa huomata sitä. Myös juuri tätä kirjoitettaessa päällä oleva Koronakriisi voidaan nähdä mahdollisuutena. Ihminen kaipaa jotakin syvempää, enemmän kuin koskaan ennen: nyt on oikea ajanhetki luoda viisauden kulttuuri siitä valtavasta materiaalista joka käytettävissä on, sillä uuden ajan kynnyksellä odottavat sielut kaipaavat jälleensyntymistään ansaitsemiinsa olosuhteisiin. He ovat valmiita tuomaan maailmaan uuden syklin virikkeen, sillä kosminen ajanetenemä on vääjäämätön vaatija, emmekä halua jäädä enempää jälkeen. Meidän on pysyttävä valkoisen järjestön etapissa, muuten peruuttamattomasti tietäänlöytämättömät energiat purkautuvat sotana, emmekä halua antaa kohtalon etenemää mustaan kärsimystä tuottavaan käteen, sillä saman nöyryyden, myötätunnon ja viisastumisen läksyn voi oppia valkoisellakin tavalla…