Miten ihminen voi olla paras versio itsestään? Miten hän voi toteuttaa sen elämännäytteen pohjia myöten, jonka on valinnut? Kuinka estyä joutumasta sekundaarisille reiteille, jotka nekin voivat toki olla merkittäviä, mutta väärät valinnat synnyttävät turhia lisäkärsimysreittejä?

Vastaus on Jumalan tahdon tie: hyvyyden, epäitsekkyyden ja moraalin luoma reititys. Samoin kuin Osiris Ani pyytää jumalia maanpäällä ohjaamaan elämäänsä oikeaa parasta mahdollista reittiä pitkin, todeten: ”tehkää te minulle tie”, mekin voimme luottaa Jumalalliseen ohjaukseen, kunhan emme itse sotke jumalan tietä väärillä valinnoillamme. Kun hoidamme omien moraalisten valintojemme osuuden, Jumalan tahto ilmenee seuraavasti: jos jokin asia ei mene kuten olemme suunnitelleet, vaan päättyy erilaiseen lopputulemaan kuin toivoimme, voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että se kuitenkin etenee kannaltamme juuri parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkän tähtäimen vaikutus on paras mahdollinen reitti, johon juuri saimme alkusuuntauksen ja järjestelyn.

On kaksi tahtoa: Jumalan tahto ja ihmisen tahto. Ihmisen tahto on kuitenkin jumalallisen tahdon piirin sisällä, sillä mikäli ihminen käyttää tahtoaan väärin, se sallitaan, mutta samalla ihminen herättää itseensä suuntautuvia voimia, jotka pyrkivät palauttamaan hänen jumalallisen tahdon, eli onnellisuuden tielle. Ihmisellä ei ole kokonaan vapaata tahtoa, mutta kuitenkin vapaus valita.

Antamalla oman tahtonsa Jumalan käteen, ihminen astuu tielle, joka vie mahdollisimman nopeasti päämäärään. Silloin kaikki meille tapahtuva vie parhaaseen mahdolliseen päämäärään. Näin on toki lopulta silloinkin, kun ihminen omaa tahtoaan käyttää, mutta omatahtoinen sokea valinta, joka pitää silmällä vain nykyhetken vastakohtaansa sidottua ”hyvää” vääristää ja hidastaa tietä, usein olennaisesti.

Väärät valinnat, eli epämoraaliset itsekkäät ja pahat teot synnyttävät sen kärsimyksen, jonka kanssa painimme. Ihminen on itse syypää ongelmiinsa, mutta jumalallinen laki tarjoaa hänelle kuitenkin jatkuvasti päivittyvää uutta mahdollisimman nopeaa reittiä parempaan onnellisuuteen ja suureen päämäärään. Paradoksaalisesti meillä ei ole mitään hätää, mutta omat väärät valintamme ovat ajaneet meidät karttuvan kärsimyksen tielle. Olemme tuhlaajapoikia, jotka kulkevat kodista poispäin, vaikka lempeä isä ohjaa tietämme jatkuvasti takaisin kohti kotilieden lämpöä.

Elämän tarkoitus on oppia pois eläimellisen maailman synnyttämän persoonan haluista. Ihmisen tulee nousta materiasta kohti henkeä. Hänen tulee kolkuttaa sydämensä portille ja tunnistaa eläimellisen lain maailmassa asuva ydinminäkipinänsä. Olemme tällä hetkellä ikään kuin hitaasti kohteeseen tarkentuva silmä. Elämme vielä tarkennusprosessin välivaihetta. Pidämme jumaluuteenkasvuprosessin välivaihetta olennaisena ajanjaksona, vaikka se on tarkoitus ylittää. Tarkennus kestää vähintään kymmeniä, mutta yleensä satoja elämiä. Sitten Jumalan tahto on tullut myös meidän tahdoksemme ja olemme valmiita seuraaviin koitoksiin olemassaolon laajoilla ulottuvuuskentillä. Tietoinen jumalan tahdon tiedostaminen ja siihen virittyminen voi lyhentää eliöyhteisön kilpailun ja taistelun lain yläpuolelle kohoamista merkittävästi.

Ihmisen oman tahdon ulkopuolella ei ole pahaa, vaan kaikki kohtaamamme menee juuri niin kuin on tarkoitettukin, vaikka emme siitä toisinaan pidäkään. Olivatpa kohtaamamme tapahtumat luonteeltaan positiivisia, tai negatiivisia, mikään ei mene hukkaan, kaikki menee juuri niin kuin pitääkin ja olemme koko ajan lähempänä päämäärää. Voimme kuitenkin sotkea etenemisen omilla väärillä toiveillamme, toimillamme ja rukouksillamme. Niitä ei meiltä kielletä, mutta ne aiheuttavat yleensä laatunsa mukaisia, hidastavia seurauksia. Meidän on ensin opittava paljon, jotta voimme kehittyä. Tätä viisastumisen työkalun saavuttamista voi jopa pitää elämän osatarkoituksena: oppia vapautumisen tien avain, joka on jumalan tahtoon virittyminen, nopea eteneminen ja suhteellinen onni jo maanpäällisessä ruumistuksessa.

Sairaudet ja onnettomuudet eivät ole jumalan virheitä tai oikkuja, vaan itse synnyttämiämme lainjärkkymiä, jotka ohjaavat takaisin tarkoitetulle tielle. Joskus suunnitelmasta on etäännytty niin kauas, että riittävän hyvän karman omaava sielu voi saada poisvetäytymisavun. Ts. kuolema sillä tiellä joka ei johda mihinkään, tai voisi aikaansaada vääriä siemeniä edetessään, on ”hyvien” etuoikeus. Se jonka karmakertymä on tuolla nimenomaisella hetkellä heikompi, ei saa samaa etua, vaan kenties menestyy roistona tai pahantekijänä ja takoo itselleen yhä enemmän kahleita. Hänen vaikutuksensa kuuluu myös suureen kokonaisuuteen, joka on Kali Yugan aikana luonteeltaan negatiivinen kasvattaja ja kohtalon käsi, eikä sitä voi myöskään siksi muuttaa liian aikaisen ulospääsyn avulla. Vähemmän hyvää karmaa omaavan ”pahan” on opittava negatiivisella tavalla, eli myöhemmän kärsimyksen on muokattava hänen liialliseksi kasvanut röyhkeä egonsa inhimillisiin mittasuhteisiin. On myös toinen syy sille, miksi joku sairastuu ja kenties kuolee, mutta toinen ei, vaikka elää huonoa elämää. Ihminen joka on jo aikaisemmin läpikäynyt kyseiset kokemukset, ei opi enää mitään ja hän vetäytyy siksi pois kuoleman portista. Siksi pelkästään materiaalisesta maailmanlaista käsin näyttää siltä että Jumala on epäoikeudenmukainen: hyvät kärsivät ja kuolevat, ja paha saa jatkaa porskuttamistaan terveenä.

Omatunto on mittari, jossa jumalallisen tahdon ääni kaikuu. Se on vaivalla ansaittu rakenne, joka on syntynyt väärien valintojen ja niistä tuskallisen poisoppimisten seurauksena. Kantapään kautta oppiminen on paras tapa oppia ja virheiden uudelleentoistamattomuusmuistuttajan ääni omassa sielussa on tehokas apu jumalallisen tahdonsuuntaan virittymisessä. Vielä kehittymättömät ”lapsisielut”, joka on vasta elämien kehittävän voiman alkutaipaleella eivät juuri omaa omatuntoa, mutta he ovat yleensä kuitenkin ystävällisiä, koska se kannattaa. Mikäli se ei kannata, he usein tulevat astuneeksi kertyvän karman tielle, joka johtaa myöhemmin omatunnon kasvuun.

Ihminen ei kuitenkaan ole yksin omien virheidensä kehittämän omantuntonsa varassa. Hänen ei tarvitse tehdä kaikkia vääriä valintoja itse oppiakseen, ja vapautua maailmasta vasta sitten, kun kaikki virheet on tehty, monet jopa useampaan kertaan. Nykyistä kompleksista, täyteenbuukattua ja kiireistä maailmanaikaa voi myös hyödyntää. Koska tapahtumia ja informaatiokanavia on ajassamme paljon, voimme oppia perusteellisesti myös muiden virheistä ja asian positiivisesta puolesta: inspiroivista tarinoista. Myös nämä eri tavalla opitut osat liittyvät omantunnon ääneen ja lähentävät ihmistä jumalalliseen tahtoon. Nykyisin muodissa oleva Tubettajien seuraaminen, joka aluksi näyttää pelkältä viihteeltä ja ajanhaaskaukselta on sidoksissa tähän lakiin. Useimmat suositut tubettajat ovat erityisen hienoja ihmisiä. Heidän elämäänsä tutkimalla fanittava nuori oppii paljon ja mikäli tulee liittäneeksi ihanteen omaan itseensä syvästi, voi välttyä karun negatiivisen oppimisen sivuteiltä. Samasta syystä myös hieman maailmallisia säröjä omaavat Tubettajat joiden elämä on jollakin tavalla sivuraiteella, kiinnostavat. Heitä voi myös oppia etäältä ymmärtämään, mikä ruokkii sielun viisautta runsaalla tavalla. Negatiivinen puoli on somessa sekä verkossa yleensäkin voimakkaasti esillä ja muiden virheitä erheitä moraalisesti tutkimalla, ja myös myötätunnon kautta syntyneitä hedelmiä voi liittää omatunnon olennaiseen ohjaajaan – ohjaajaan joka johtaa kohti jumalallisen tahdon kehitystilaa, pois tästä hetkellisestä vielä tarkentumattomasta häiriöstä ja puolivalmiista tilasta, jota kuitenkin olennaisena elämänä pidämme.

Tässä kohdassa on syytä tehdä myös selväksi, että itselle vaativa rukoilu, tai ns. ”universumilta pyytäminen ja vetovoiman laki” on lähinnä harmaata magiaa. Usein se pidentää tietämme. Se on eräs niistä miellyttävyyden kaapuun piiloutuneista eksyttäjistä, joita ”egominävalintatalouushenkisyys” seuraajilleen tyrkyttää. Ihminen ei ole kypsä käyttämään tahdon, visualisoinnin ja uskon lakia, ennen jumalallisen tien ja jumalallisen tahdon kunnollista tiedostamista. Ts. ihminen ei itse tunne parastaan ja tulevaisuuden tien tapahtumien vaatimia nykyhetken varusteita, vaan hänen esiin uskomansa ja visualisoimansa ”hetkelliset onnet” vääristävät tien myöhemmäksi kärsimykseksi. Vain elinpiiriämme luova ja ylläpitävä jumalviisausvoima voi täysin tietää ja tunnistaa kaikki ne muuttujat jotka korreloivat keskenään elämien edetessä. Vain hän voi nähdä mitä todella tarvitsemme nyt, että meistä ei tule tulevissa elämissämme rikollisia sieluja, jotka altistuvat voimakkaalle kärsimykselle ja puuttuvat myös muiden elämiin negaation avulla, heitä eteenpäin kehittäen, sillä ulkoa tullut negaatio ei siis ole todellista pahaa, vaikka olemme näin tottuneet siitä ajattelemaankin. Epäoikeutettu kärsimys korvataan. Se lisää hyvää karmaa, nostaa, kehittää ja opettaa. Tosin olisimme ilman raakalaisiksi kehittyneitä sotaisia sieluja voineet oppia saman läksyn positiivisella tavalla, mikäli voimamme olisi siihen riittänyt. Olemme valitettavasti tällä elämän kehitystantereella yhtä, ja jos maailman kehitys on kauttaaltaan myöhässä, myös me olemme vaarassa joutua sitä ohjaavan seurausvoiman kuohun alle. Jumalan tahtoon virittyminen on perimmäisen onnellisuuden tie, niin yksilölle, kuin yhteisöllekin. Vain Jumalallinen viisaus näkee, mikä on lyhin reitti tämänhetkisestä tilastamme siihen päämäärään, jota todella halajamme ja tiedostamattamme kaipaamme. Omaa tahtoa ei pidä käyttää korkeamman magian keinoilla, sillä vaikka alku näyttää miellyttävältä, ihminen ohjautuu tahtoineen vähitellen egomagian tielle ja päätyy materiassa asuvan latentin, mutta aktivoituvan kärsimyksen tuottamiseen varatun voiman syliin ja ihmisen jumalallinen tietoisuuskipinä voi antaa sen negaatiovastakohdista muodostuvalle puhtaalle karmiselle ja materian kehittämiseen tarkoitetulle voimalle hetkellisaikakautisen tajunnallisen ilmenemismuodon. Kyseinen voima tavallaan vetää ihmistä puhtaassa ja luonnollisessa muodossaan itseään kohti, sillä ihmisen eliöyhteisöön kuuluva maallinen minä on sen vaikutusten luoma. Jumalallinen tahto puolestaan pyrkii ohjaamaan ihmisen tietä siten, että tämä liian syvälle materian syövereihin laskeutumisen lisäkierron kauhutie ei toteudu, vaan ihminen nousee pois maallisen elämänkentän haasteista sopivalla hetkellä, hallitusti ja turhia kärsimättä. Kuitenkin, jos ihminen lähestyy materian kehitysvoimaa korkean vakiintumistason, oman lyhytaikaisen onnellisuuskäsityksen maksimoimisen ja spirituaalisen lian muuntamana, se muodostuu kauhistuttavaksi pahuuden ja kärsimyksen tuottajaksi. Tämä maailmankaikkeuden luonnolliseen lopettamiseen tarkoitettu tuhoava voima; tämä fyysisen mustan aukon henkinen ydinolemus tarjoaa ihmisen halujen jatkeeksi ja näennäisen onnellisuuden tuottajaksi valtaa, kostoa, vihaa ja valhetta. Sen olemus ei ole oikeasti olemassa, mutta väärä ja muutettu toiminta muodostaa sille muuntuneen, hetkellisen olemassaolon. Tyhjää täynnä oleva valhe antaa sille vaikutusmahdollisuuden ja toimintatilan, mikäli ihminen vain saadaan hyvin suunnitellun harhautuksen johdosta muuttamaan toimintaansa ja näin tekemään ”sopimuksen paholaisen kanssa”. Siksi diabolos tarkoittaa ulosheittäjää. Se heittää ihmisen ulos totuuden alkuperäisistä puitteista omaetuvalheen maailmankuvaan ja tilapäiseen mätäpaiseeseen joka on luotu totuuden kylkeen. Kuinka ihminen voi ajautua tähän?