Sielujen kierto sisältää nousu ja laskusuhdanteita. Miten ne syntyvät? Miksi sielut kehittyvät ja taantuvat syklinomaiseesti?
Kuten aikaisemmin totesimme sielu on eräänlainen mosaiikki, jonka osat nojaavat toisiinsa. Jos jonkin tietyn ominaisuuden poistaa, niin että jäljelle jää ”reikä”, jäljelle jäävä koostumus joutuu täyttökamppailuun ja uusien asemien määrittelyyn. Ts. syntynyt poistotilanne vaikuttaa myös muihin ominaisuuksiin. Perimmiltään kyse on siitä, että ”kaikki me muutumme”, koska ulkomaailma vaikuttaa meihin ja sisäinen reagointimme muuttaa vähitellen sielunkoostumustamme. Olennainen tekijä on myös etappien saavuttamattomuus tietyssä ”sovitussa” ajassa:
Kun sielun koostumuspalaset ovat ulkoisen maailman synnyttämässä paineistetussa tilassa ja hipovat sietokyvyn rajoja, voi jokin ominaisuus, jota etapissa ei saavutettu koitua heikoimmaksi lenkiksi: Se voi vaikkapa esiintyä kyvyttömyyytenä sietää erimieltä olevia, jolloin ymmärtämyksen tarvittavan ominaisuuden saavuttaminen on estynyt. Tämä toimii laskusuhdanteen laukaisevana siemenenä, joka muuttaa tilannetta vähitellen. Mikäli sielun voima on loppunut eikä se jaksa enää kohota korkeammalle, voi syntyä seuraavanlainen tilanne:
Aarne on tietäjäluonne. Hän on monen elämän ajan yrittänyt tuoda totuutta ja viisautta maailmaan. Aluksi Aarne oli kirkasotsainen ja positiivinen. Hän lyö kuitenkin koko ajan päätään maailman keskeneräisyyden ja havaintokykyä likaavaan itsekkyyden muuriin. Samalla Aarnen hyvä karma ja sitä kautta lisääntyvä vaikutusvoima kasvavat. Näiden kahden vaikuttavan vähittäisen muutostekijän seurauksena häneen hiipii vähitellen katkeruus ja vahvuus. Katkeruus tekee hänet kylmäksi ja vihaiseksi. Kylmyys, vahvuus ja vihaisuus puolestaan välinpitämättömäksi muiden kärsimyksille. Hän ajattelee: ”miksi minä antaisin muille mitään, huolehdin vain siitä, että itse olen onnellinen.” Aarne ei saavuttanut etappiaan, vaan hänen nousuenergiansa loppuu ja myötätunnottoman välinpitämättömyyden kohdalle syntyy sielunreikä, joka vetää hänet yhä kasvavalle laskevalle kaarelle ja negatiivisen karman kasvun ja tasapainottavan kärsimyksen piiriin, kunnes tilanne lopulta kääntyy ja uusi sielun keskipäivän mahdollisuus koittaa. Miten Aarnen muutos etenee?
”Aarne” syntyy seuraavaan ruumistukseen vahvana, koska hänellä on paljon hyvää karmaa. Hän on nyt Peter. Peter syntyy myös kylmänä, koska hänen kehittämänsä katkeruus määrää suuntaa ja aiheuttaa luottamuksen puutetta ja ihmisvihaa. Peter syntyy tunneälyttömänä, koska hän hylkäsi tietoisesti tunneälyä kasvattavan myötätunnon ominaisuuden ja sielussa on sen kohdalla reikä. Hänen uskonsa omiin erehtymättömiin havainnontekoelimiin on kuitenkin vanhoista syistä edelleen vahva. Peteristä tulee vaikutusvaltainen skeptikko, joka hahmottaa maailmaa pelkästään yhdellä silmällä. Hän täyttää sen reiän, joka tunneälyn paikalla ”valitusti” nyt sijaitsee, pragmaattisella kylmällä ja nyanssitajuttomalla järjellä. Hän ei juurikaan ymmärrä viitteenomaista puhetta, mikä saa hänet otaksumaan: ”Koska minä en voi ymmärtää - ja olen todistetusti älykäs - muutkaan eivät ymmärrä ja syvempi oivallus on pelkkää haihattelua. Meidän on luotettava pelkästään ulkoistetun ajattelun tuloksiin. Haluan kuulua sen kunniaa luovan sädekehän sisäpiiriin ja saada vihdoin kaipaamani arvostuksen”
Ympäristön arvot ja maailman sattuma voivat ohjata kuitenkin myös toisenlaiseen suuntaan. Mikäli Aarne olisi jälleensyntynyt toisenlaiseen ympäristöön, tilanne olisi toinen:
Ali elää maassa, jossa aseita, terrorismia ja sotaa ihaillaan. Hänen sisällään vellova kiukku etsii ulospääsyä ja hän purkaa sitä mielellään kohteisiin, joita hänen kulttuurissaan pahoina pidetään. Ali on vahva ja kerää karismallaan seuraajia. Hänellä on missio. Ali tuntee vahvasti, että hänen tehtävänsä on viedä maailmaa eteenpäin, mutta koska tilanne on käynyt vanhaksi, hän päätyy mustan kehittäjän välikappaleeksi. Koska Ali on käytännöllisellä tavalla hyvin älykäs, hän organisoi terrori-iskuja. Ne aiheuttavat hätää ja kärsimystä. Ali joka ei onnistunut tuomaan maailmaan muutosta hyvällä tavalla, päätyi kohtalon välikappaleeksi ja toi maailmaan kehitystä mustalla tavalla.
Miten niin mustalla tavalla? Eikö paha johda pelkästään huonoon suuntaan? Mikään maailmassa tapahtuva ei mene koskaan hukkaan! Mikäli yksilö tekee vääriä tekoja, on vaikutus maailmaan silti positiivinen pitkällä aikavälillä. Ihmisen ulkopuolella ei ole lopullista ja todellista pahaa. Liian vahvaksi kasvanut maailmallinen pinnallisuus ja muilta hyväksyntää kerjäävä kunniapeli, joka on perustaltaan tietäjien epäonnistumisen takana, voi muuttua myös karmealla tavalla: Kokemalla ja näkemällä kärsimystä. Se ruokkii myös juuri sitä myötätuntoa, jota ilman Alista tuli hirviö. Maailma saa lopulta viivästyneen kehityksensä, mutta Ali joutuu taakankantajaksi hirvittävälle negatiivisen karman kierrokselle. Koska ihmiskunnasta ei löytynyt muutosvoimaa ennen etapin lopullista umpeutumista, kohtalo siirtyi mustaan käteen ja epäonnistuneet toteuttajat kantavat suurimman taakan.
Alilla/Aarnella olisi ollut myös kolmas mahdollisuus: omaehtoinen palaminen. Mikäli hän olisi päässyt tarkemmin valitsemaan ja mikäli olisi nähnyt ne valtavan, myöhemmin erääntyväksi käyvän laskun siemenet, hän olisi valinnut karman purkamisen. Tilanne eteni kuitenkin niin pitkälle, että hänestä tuli vaikutuskyvytön kohtalon välikappale. Hieman aikaisemmin kyseisellä sielulla olisi ollut mahdollisuus valita elämä, jossa kertynyt hyvä karma olisi poltettu pois vähemmän tuhoisalla tavalla, egon palveluksessa. Kerroin tästä tarkemmin kirjassani ”Elämän kulissien takana”, enkä siksi etene tämän syvemmälle sielun keskipäivän aiheeseen.
Samalla tavalla voimme katsoa historiamme yhtä suurinta pahantekijää, ja ymmärtää: Toisen maailmansodan pääarkkitehti oli valtavan hyvän karman kerännyt, entinen kirkasotsainen maailmanparantaja, joka eteni liian pitkälle. On kuitenkin niin, että suurimmat vaa’ankielipersoonat ihmiskunnan historiassa olisivat voineet myös toimia toisin. Niin myös kyseinen vaaleilla valittu kansallissosialistisen valtakunnan päämies olisi voinut onnistua positiivisesti. Syntyessään hänellä oli mahdollisuus…
Mahdollisuus epäonnistumiseen oli myös Jeesuksella, joka syntyi tänne vakaana aikeenaan sijoittaa karmansa ihmiskunnan positiiviseksi hyväksi. Herodeksen neuvonantajan suusta kuultiin muinaisen profeetan ennustus: ”Juudaan seudulta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.” Ts. syntyvästä entiteetistä oli mahdollista tulla joko suuri kuningas, tai suuri hengenmies. Koetukset kuitenkin kestettiin, eikä syvälle materian epäonnistuneiden koetusten ketjureaktioon putoaminen aktivoitunut. Korkeista tavoitteista voi pudota myös syvyyteen. Se on maailman laki.
Kun synnymme maailmaan, antaudumme kaaoksen kujanjuoksuun. Se suunnitelma, jonka olemme laatineet, tai joka on meille laadittu, asetetaan koetukselle. Taitavuus, tieto ja puhtaus päätöksentekohetken veitsenterällä määrittävät suunnan ja onnistumisen laadun. Kun astumme kuoleman portista elämän loppupäässä, näemme vihdoin mitä elämästä tuli, mihin se johti, mitä virheitä teimme, missä onnistuimme. Kannamme yksin sen seuraukset. Elämä ei ole helppoa ja vapautuminen Samsaran pyörästä on vaikeaa, miltei mahdotonta. Sitä suurempi on ilomme ja ”kunniamme” kun se kerran lopulta onnistuu, sillä meillä ei lopulta ole muuta mahdollisuutta kuin onnistuminen ja koetuksen läpäisy…