Edellä esitetty pelon tietoisen kohtaamisen tapa on tärkeä asenne, jotta voidaan yltää aitouden tilaan, eivätkä päälle liimatut vääränlaatuiset moraaliset ponnistelut vie valheellisen minäkuvan muodostumisen tielle. Mestari Jeesus tiesi tämän. Hän lausui aiheeseen liittyen mm. näin:

”Autuaita olette te, kun teitä vihataan ja vainotaan, mutta ei löydy mitään paikkaa, johon teidät ahdistettaisiin.” (Tuomaan Evankeliumi. Säe 68)

Juuri näin käy pelon vaivaamalle, joka ei nosta kättään vastarintaan, vaan oppii sietämään sitä: ennen pitkää hän kulkee pelon läpi ja on vapaa. Tämä Jeesuksen mainitsema syvä viisaus tulee ymmärtää ennen kaikkea sisäisellä tavalla. Kyseinen pelon voittamiseen tähtäävä asenne on osa laajempaa näkemystä, jota hän opetti, mutta joka on kaikunut kuuroille korville jo kahden tuhannen vuoden ajan. Se on olennainen henkisyyden työkalu. Toisaalla, hieman tunnetummassa Raamatun kohdassa Jeesus kuvaa uutta tietä löyhään symboliikkaan puetusti näin:

”Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi rikkaviljaa viljan sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin rikkaviljakin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut rikkaviljaa? Hän sanoi heille: Sen on vihamies tehnyt. Niin palvelijat sanoivat hänelle: Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen? Mutta hän sanoi: En, ettette rikkaviljaa kootessanne nyhtäisi sen mukana hyvääkin viljaa. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta vilja korjatkaa minun aittaani."

Kitkemättömyyden ja poistamattomuuden asenne on tärkeä ominaisuus todellisessa henkisessä kehityksessä. Mikäli pahaa ryhdytään poistamaan, eli antaudutaan ”kilvoitteluun”, syntyy tilanne jossa ihminen sekoittaa sielunsa koostumuksen. Uskovaisissa piireissä on tästä surullisia esimerkkejä: voimakas ristiriita heijastuu kasvoilta, vaikka kaiken päälle on liimattu ylpeä ja teennäinen Jeesushymy.

Todellinen ja oikein käsitetty pahan vastustamattomuuden asenne supistaa alitajuista osuutta ihmisessä, sen sijaan että kasvattaisi tiedostamatonta; sinne paineita luoden. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että huonojen virikkeiden tulisi antaa aikaansaada toimintaa. Huonoja virikkeitä ei mielen ”tervehtymisen” myötä juuri myöskään synny, koska mieli ei ole kieroutunut vastustamisen luoman paineen vuoksi. Ts. uskonnollinen kilvoittelija synnyttä kilvoittelun tarpeensa itse, joutuu kierteeseen ja kasvattaa sitä. Suuri Suomalainen Tietäjä: Pekka Ervast, joka oli pahan vastustamattomuuden asenteen ensimmäisiä syvällisesti oivaltaneita ihmisiä, kuvailee sitä mm. näin:

”Paha voitetaan rakkaudella, ei väkivallalla. Meidän ei tule vastustaa pahoja haluja ja himoja itsessämmekään, vaan meidän tulee ne voittaa. Ihmisen tulee voittaa itsensä. Ja kun ihminen on voittanut pahan omassa sisässään, silloin hän sen voittaa muissa, sillä ihminen voi voittaa ainoastaan sen, jota hän rakastaa. Jos ihminen rakastaa eläintä sisässään (tässä tarkoitetaan äidillistä ymmärtävää rakastamista, ei nykyajan himoon sidottua riippuvuus- ja välitöntä toteutus”rakkautta”), silloin hän sen voittaa, mutta jos hän sitä vihaa niin hän saa alituiseen taistella ja langeta. Tämän ymmärtää se, joka tietää mitä rakkaus on, sillä rakastaa pahaa on aivan toista, kuin olla pahan orja.”

Henkisen tai uskonnollisen polun alkutaival aloitetaan usein sisäisen huonouden tukahduttamisella ja vastaavasti hyvän maksimoimispyrkimyksellä. Ennepitkää syntyy kuitenkin tilanne, jossa pakoputken puute alkaa synnyttämään lievästi vinoutuneita ajatuksia, ja kun ihminen niitä hieman säikähtää ja jatkaa niiden piiloon painamisen tapaa edelleen, hän etenee alitajuisen paineen kasvamisen tiellä. Se ei ole todellista henkisyyttä, vaan aikaansaa risitiriidan ihmisen sisäisyyden ja ulkoisen maailman väliin: syntyy esitettävä rooli, joka muuttuu vähitellen niin luonnolliseksi, mutta valheelliseksi osaksi ihmisen elämää, jotta hän ei sitä enää itsekään juuri ajattele, vaan pitää sitä tavallaan asiaan kuuluvana. Siksi tilannetta tulee ryhtyä korjaamaan sisäisen rehellisyyden ja patoja avaavan vastarinnattomuuden avulla. Tällöin tarjolla on kuitenkin vaara virittää sisäinen vapaus myös toiminnan osalta äärimmilleen, jotta orastava itsetuntemuksen kehitys maksimoitaisiin. Ihmisen on kuitenkin pysyttävä ”keskellä” ja pidättäydyttävä tästä itsetuntemuksen vauhdittamispyrkimyksestä, koska se saa muut sielunkehityksen osa-alueet kutistumaan ja muuttumaan tunnistamattomiksi. Myös Jeesus oli nähnyt tämän tapahtuvan, sillä hän totesi näin:

”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.” 

Ts. pahoja tekoja tekemällä ei voi kehittyä hyvyyden tiellä. Jotkut vasemman käden tien henkisyyden harjoittajat uskovat näin. Tämä on vakava virhe, joka leikkaa kaikki muut henkisen ulottuvuuden suunnat poikki ja ihmiselle jää ainoastaan halujen palvelukseen varattu itsetuntemus, juureton filosofointi ja egomagiapuuhastelun vietti.

Joitakin sääntöjä täytyy henkisellä polulla siis olla. Pelkkä vapaus niin sisällä kuin ulkona johtaa väärälle tielle. Pelkistetysti nämä säännöt liittyvät vihan ja himon kanssa oikeanlaiseen työskentelyyn. Seuraavat ”käskyt” löytyvät kaikista valtauskonnoista ja niiden sanamuoto on tässä sorvattu nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. Itsestään selviä omantunnon käskyjä ei ole luetteloitu:

  1. Pyri löytämään suuttumuksen juuri, jotta tulisit mahdollisimman vapaaksi tästä taipumuksesta. Suuttumuksen keino halutun saavuttamisessa on yleensä huonoimpia vaihtoehtoja. Miettimällä muita keinoja, voit samalla vähentää vihastumisen taipumusta. Selvitä minkä menettämisen pelko piilee vihasi takana. Voisitko olla ilman saavuttamaasi etua?
  2. Muista että himo on kuin kasvi: kun annat sille vettä, se kasvaa. Toisaalta muista myös, että tukahdutettu ja piiloon painettu himo aiheuttaa ongelmia elämääsi. Pyri löytämään näiden kahden suunnan välistä tietoisen hallinnan tie, jotta voit vähentää himoluonnon orjuutta elämässäsi: pyri vapaaksi lukuisista vaivihkaa syntyneistä riippuvuuksista, sillä ne samentavat totuudentajun silmät.
  3. Pyri olemaan mahdollisimman rehellinen, niin sisäisessä, kuin ulkoisessakin elämässäsi. Varo muokkaamasta totuutta omien etujesi mukaiseksi jättämällä jotakin pois, tai lisäämällä jotakin, jonka tarkoitus on johtaa lievään väärinymmärtämiseen. Jos joudut hankalaan tilanteeseen, sano totuus: sillä se on tiesi ohjaaja. Älä kuitenkaan lausu tarpeettomia ja loukkaavia totuuksia.
  4. Älä vahingoita eläviä olentoja, välittömästi tai välillisesti. Älä myöskään luovuta vapaan moraalisen valintasi oikeutta kenellekään muulle vaan pidä se itselläsi: älä esimerkiksi vanno sotilasvalaa.
  5.  Pysy erossa päihdyttävistä aineista. Niiden lupaukset muuttuvat harhoiksi, pidempiaikaisen käytön myötä ja ohjaudut sivuun henkiseltä tieltä.
  6. Älä yhdy laittomasti: pyri kohtuullisuuteen, normaaliuteen, irstauden tunteesta voimansa saavan seksuaalisen toiminnan välttämiseen. Unohda oma hetken kestävä ja myöhemmin ilmenevään vastakohtaansa sidottu nautintosi ja keskity pysyvää iloa luovaan rakkauden antamiseen.

On hyvin tärkeää muistaa, että pyrittäessä muuttamaan joihinkin uriin vakiintunutta toimintaa, ei pidä pelkästään kieltäytyä, vaan on samalla annettava vapautuvalle ”energialle” uusi suuntia: Mikäli ryhtyy kieltäytymään jostakin, on samalla aloitettava jotakin uutta ja rakentavaa, muutoin kieltäytyminen voi muodostua kamppailuksi.

On pidettävä mielessä myös se, että henkisyys ja henkinen kehitys ei ole säännöissä ja määräyksissä, vaikka toki polun ensivaiheessa niissäkin on monesti kylliksi tekemistä: Todellinen henkisyys on laajenemista, niin itsetuntemuksessa, kuin rakastamisessa ja totuudentajussakin. Sopiva määrä olennaisia sääntöjä on vain apuneuvo. Tähän päämäärään tarvitaan sisäistä vapautta ja kykyä todeta rehellisesti mielenhuonous ja kulkea sen ohi, jäämättä taistelemaan ja näin antamaan sille huomiota ja voimaa. Jeesus toteaakin Tuomaan Evankeliumissa:

”Tulkaa sellaisiksi, jotka kulkevat ohi.”

Ei siis tule ensin kamppailla/piilottaa ja sitten kulkea ohi, vaan ainoastaan: kulkea reagoimatta ohi. Jälleen kerran tässä säkeessä ei ole mitään mieltä, jos sitä ei ymmärretä sisäisesti. Lausuma sisältää myös kehotuksen kehittämiseen, sillä vanhasta moodista on vaikeaa päästä eroon. ”Pyrkikää siihen; tulkaa sellaiseksi, jotka eivät jää poistamaan ja taistelemaan: muodostakaa vakaalla yrittämisellä lopulta tällainen uusi asenne.” Tämä johtaa vähitellen itsetuntemuksen laajentumiseen. Ihminen havaitsee, kuinka huonosti hän onkaan aikaisemmin tuntenut itsensä, koska on torjunut ja näin ollen piilottanut osaa itsestään omalta havainnoltaan: Paljon hyvää on mennyt siinä mukana: koska on kitkenyt ja vetänyt samalla ylös viljaa. Tämä asenne on tärkeä sillä se johtaa lopulta minuuden löytymiseen. Näin on tullut mahdolliseksi ymmärtää, mitä Jeesus toteaa olennaisessa Tuomaan Evankeliumissa, säkeessä 66, jossa hän samalla peräänkuuluttaa uudenlaisia rakennusmiehiä (alkuperäinen säe kursiivilla):

Opettakaa (kehittäkää) minua (eli minuutta: sisäistä jumalallista Krisutustajuntaa; sitä joka sanoo mystisesti nimekseen: Minä olen se joka Minä olen) siitä kivestä, jonka rakentajat (eli muinaiset itsekasvattajat itsestään selvänä vääränä keinona) hylkäsivät. Se on kulmakivi (eli tärkein kivi, joka johtaa minätajunnan laajentumiseen ja lopulta valaistumiseen. Se avautuu vähitellen, kun sisäiseen huonouteen ei kosketa, siihen ei vaikuteta, eikä siitä provosoiduta, eikä sen lopullista poistumista edellytetä, vaan sen perimmäisiä syitä ja ehtoja pyritään ymmärtämään).

Muinaisille itsekasvattajille, eli vanhan liiton alaisuudessa toimiville pyrkijöille, ei tullut mieleenkään, että pahaan koskemattomuus voisi olla avain. Päinvastoin, mielen huonous täytyi heidän mielestään ensimmäisenä tappaa: Siksi Jeesus toteaa: ”jonka aikaisemmat rakentajat hylkäsivät.” Pahan vastustamattomuuden asenne kehittää kuitenkin sisäisen tarkkailijan: Minän, joka on kaiken yläpuolella. Se näkee kaiken ja on yhdistymistä odottava Kipinä Jumaluudesta. Vaikka muinaiset itsekasvattajat hylkäsivät kulmakiven ja ajautuivat taisteluun, vanhoina aikoina tämäkin kuitenkin johti jonkinlaiseen kehitykseen ja joskus jopa päämäärään. Nykyisenä äärimmäisen ulkoisena ja moninaisia painevaikutuksia sisältävänä aikana tuo portti on kokonaan sulkeutunut ja vanhan liiton tien tinkimättömästä seuraajasta tulee vihainen, jyrkkä ja kova. Lisäksi alitajuntaan torjuttu paha olo pyrkii manifestoitumaan muiden syntejä ja huonouksia ruotimalla: Vanhan liiton tie johtaa nykyään ääritapauksissa terrorismin tielle. Esim. Jihadismin syyt ovat enimmäkseen edellä mainitulla tavalla sisäisiä, vaikka osa vaikutuksista onkin kiertänyt ulkoisen maailman kautta yhteiskunnalliseen joukkosieluun ja sen asenteisiin.