Muinaisina aikoina, ennen nykyisen kulttuurin uutta alkua fyysisessä ulottuvuudessa vallitsi tilanne, jossa ihmiskunnan luonnollinen lajittumiskehitys oli jakanut viisauden harjoittajat ja pudokkaat kahteen leiriin. Toiset olivat Belialin poikia, toiset Melkisedekin. Belialin pojat palvoivat äärimmäistä vapautta, individualismia ja lupaa orjuuttaa itsensä lyhytaikaisilla ja vastakohtaansa sidotuilla nautinnoilla. He harjoittivat magiaa omaa etuaan silmälläpitäen. Melkisedekin pojat puolestaan olivat vanhan ikiaikaisen viisauden melko puhtaita soihdun kantajia, vaikka heidänkin loistonsa oli himmentynyt, koska elettiin syklin aallonpohjaa. He kykenivät kuitenkin edelleen näkemään ihmisen sieluun ja maailmantarkoituksen ytimeen. Heistä parhaimmat Hierofantit olivat yhteydessä Jumaliin ja näkivät myös osittain tulevaisuuteen: Oli järjestetty tarkasti salattu mysteerivihkimysjärjestelmä joka antoi paitsi henkilökohtaisen kokemuksen kuolemattomuudesta, myös avasi oven myrskyisän ja alati muuttuvan tulevaisuuden visioon. Egyptiläinen kuolleiden kirja, joka oli tuon vanhan jäänteen uusi soihdunkantaja kuvasi sitä seuraavin sanoin: ”tuo loistava, joka näkee yöllä, mitä päivä tuo tullessaan”.
Noin tuhat vuotta ennen vanhan aikakauden loppua ja uuden alkua Melkisedekin väelle alkoi sisäisen työn seurauksena valjeta tilanteen koko kuva. Heidän asuttamansa jääkauden jäämassojen paineen ylhäälläpitämä Atlantin keskiselänteen saari tulisi vajoamaan aaltoihin, kun prekessio järjestäisi maamassojen tasapainon uudella tavalla ja saaren päälle kasaantuvan veden paino kiihdyttäisi prosessia. Tuho tulisi olemaan tuntuva myös muualla maailmassa. Siksi he organisoivat vähitellen muuttoliikkeen muihin maihin, lähinnä vehreän Saharan pohjoisille alueelle, Euroopan eteläosiin sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikan itäosiin. Jotta muinaisen henkisen kulttuurin saavutukset ja jäänteet saataisiin pelastettua, päätettiin muodostaa kolme kulttuurin olennaisimpien saavutusten säilyttämispaikkaa, jotka tulisivat löytymään sitten kun aika on kypsä. Sitä ennen viisauden vartijat, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen yhteys tasollemme, huolehtisivat siitä, että niitä ei löydettäisi.
Ensimmäisen retkikunnan paikaksi annettiin nykyisen Egyptin Gizan tasanko, koska se sijaitsi maapallon maamassojen keskipisteessä sekä Niilin Deltan triangelin kärjessä. Se sijaitsi sopivasti myös muinaisen suurkulttuurin alueiden rajojen sisällä. He laativat alueen suunnitelmasta kartan, joka heijasti tähtitaivaan suuria kuvioita ja lakeja maanpäällisessä muodossa: Se sisälsi mm. temppelialueita, pyramideja. Noin 12 500 sitten, kun rakennustyöt aloitettiin, louhittiin saavutetun viisauden säilytyspaikaksi ensin Sfinksi. Sen edustalle rakennettiin temppeli josta valmistumisen jälkeen temppelissä opiskelevat pääsivät aluksi Sfinksin alla sijaitsevaan kirjastoon.
Toisen retkikunnan paikaksi annettiin Jukatanin niemimaa Meksikossa. Siellä tehtiin samanlaisia rakennushankkeita, mutta se on nykyään veden alla, jääkauden sulattamien jäämassojen aiheuttaman vedennousun ja maankuoren laskun vuoksi. Kolmas siirtokunta lähti luomaan vastaavaa viisauden aarteiden säilytyspaikkaa nykyisen Kambodzan alueelle, johon luotiin alkuperäinen Angkor Watin temppelialue. Ne muodostivat ketjun maapallon pinnalle.
Näiden ”Hall of records” kirjastojen päälle sijoitettavat rakennelmat suunnattiin tarkasti kohti kevätpäiväntasauksen aurinkoa, kohti itää odottamaan uutta aikaa ja viisauden päivännousua. Kun aika olisi kypsä, niiden salat paljastettaisiin. Niiden repertuaarista löytyy mm. painovoiman kumoamisen salaisuus, ajan/tilan ohittamisen keino, sekä miten kova aine voidaan resonointitieteen avulla muuttaa tilapäisesti pehmeäksi muotoilua varten. Salainen kirjasto sisältää myös syväastronomisia havaintoja useiden vuosituhansien ajalta, sekä karttoja maan eri vaiheista ja aikakausista. Lisäksi tarjolla on korkeampaa tietoa, jota Belialin poikien saastaiselta kädeltä aikoinaan varjeltiin. Niiden käsittelyyn vaaditaan koeteltua moraalista asennetta. Siksi myöskään meidän aikamme ei ole niiden löytymiselle vielä kypsä.
Raamatun ja Tooran mainitsema Melkisedek on ”Korkeimman Jumalan Pappi”, ja sama entiteetti, joka tunnetaan Vedoissa nimeltä Manu. ”Melkisedekillä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua”. Hän oli muinaisten siirtymäviisausarkkien ylin suunnittelija ja hänen vastuullaan oli myös muinaisten Mysteerien rajanylityspaikasta huolehtiminen. Dynastisessa Egyptissä hän vastaa ensimmäistä Jumalihmistä, eli Osirista, joka raivasi tilan aliseen. Hänen ”alaisuudessaan” on mysteereihin vihitty kilta, joka on eräänlainen valaistumisen saavuttaneiden keskinäinen verkosto. Se ryhmä hioutuneita ihmiskunnan jalokiviä, joiden ei tarvitse enää jälleensyntyä, muodostaa salaisen veljeskunnan, joka pyrkii organisoimaan kuoleman jälkeisiä oloja. He ulottavat vaikutuksensa myös maan päälle puuttumatta Karmaan, mutta inspiraatiotaan vuodattaen. Toisinaan nämä ”Jumalan pojat” toimivat myös fyysisestä ruumiista käsin, tehtäviä suorittaen, enemmän tai vähemmän tietoisina kutsumuksestaan. Korkeimmat mestareiden hierarkian työntekijät syntyvät aina täysin tietoisina.
Myös mestari Jeesus oli peräisin tästä Melkisedekin veljeskunnasta. Hänen tuleva tehtävänsä oli ollut näkyvissä ja suunnitelmissa jo huomattavan kauan, ennen toteutumisen hetkeä. Tehtävä oli antaa esimerkki myötätunnosta, pahan vastustamattomuudesta, sekä uuden tien avaaminen keskellä synkintä Kaliyugaa. Suunnitellun tehtävän suorittajaksi päätyi lopulta se henkilö, joka tunnetaan Mestari Jeesuksena. Hänen takanaan oli kuitenkin koko ihmiskunnan vapautuneiden sielujen jumalallinen voima, Kristus ja ”hänen pappeutensa on Melkisedekin pappeutta.” (Ps 110:4)
On vielä painotettava, että Melkisedekin veljeskunnassa kyse on aikojen aamuna alkuperäisen kaaoksen keskelle luodusta organisaation kaltaisesta luomuksesta, jonka tehtävänä on auttaa ihmiskuntaa, sekä fyysisessä, että tuonpuoleisessa ulottuvuudessa. Sen alkuperäiset käynnistäjät olivat tulleet tänne alun perin muista bramfatuurista. He operoivat oraalle nousseen jumalallisen siemenen puutarhureina…